Vuosi 2012

Niin se vuosi 2012 on kohta historiaa! Siihen sisältyy monenlaisia tapahtumia ja kokemuksia. Lintuharrastuksen osalta vuosi oli kaksi jakoinen. Talvi alkoi hiljaisesti, ei mitään erikoista näkynyt. Mutta kevättalvella alkoi tapahtua, kun kohdalle osui tunturipöllö täällä Nivalassa. Se viihtyi paikallisena reilun kuukauden, ollen monen harrastajan retkikohteena. Samoin täällä talvehti suopöllö, jota myös ahkerasti bongattiin. Perinteisimmistä lajeista täällä talvehti myös mustarastas. Pohjantikasta tehtiin myös havaintoja.

Kuva myös mustarastaasta

Koskikara viihtyi periteisellä paikallaan Erkkisjärven padolla

Pöllöjä kuultiin todella paljon. Paras pöllöretki, samasta paikasta kuultiin yhtaikaa 5 huuhkajaa ja helmipöllö! Uskomaton kokemus. Kuvassa varpuspöllö saalistaa ruokintapaikalla.

Kevät saapui hitaasti. Välillä ilma lämpeni, kylmeten taas pitemmäksi aikaa. Tästä johtuen muuttolinnut saapuivat hitaasti. Ensimmäisten joukossa saapuivat töyhtöhyypät.

Kevään erikoisuutena oli isot tulvat. Laajoja alueita oli veden alla. Erkkisjärven lintutornikin oli ptkään veden saartamana.

Tornientaisto vietettiin arktisissa olosuhteissa! Satoi vettä, räntää ja lunta. Lämpötila oli nollassa tai asteen pakkasella. Tähän kun lisätään vielä voimakas tuuli niin olosuhteet olivat "ihanat".

Lämpenihän se ilma siitä vähitellen, niin että hyöteissyöjätkin muuttivat. Pesinnät linnuilla onnistuivat kohtalaisesti. Joutsenen pesintä Erkkisjärvellä kärsi monista tulvista keväällä. Pesä nähtävästi hukkui.

Myös leppälintu pesi pihametsikössä.

Pienenä harvinaisuutena oli, kun pikkulepinkäinen pesi lähistöllä. Oli kiva seurata pesinnän edistymistä. Pesintä onnistui hyvin.

Lähitöllä pesivät törmäpääskyt onnistuivat pesinnöissään hyvin ja näin ollen yhdyskunta kasvoi. Pesimäalueella oli n100 pesää!

Kevät ja kesä olivat todella sateisia. Monet tulvat koettelivat luontoa. Välillä pellot lainehtivat vettä. Esim. joutsenten oli hyvä ruokailla märillä pelloilla.

Kesän erikoisuutena voidaan mainita haukkojen puuttuminen lähes kokonaan. Tänne niin tyypillinen tuulihaukka puutui lähes tyystin. Viimeinen saapui syys ja ruska.

Lintujen syysmuutto sujui normaalisti. Kurkimuutto tapahtui pääosiltaan yhden päivän aikana. Esim. Hituran yli muutti kyseisenä päivänä n.7500 kurkea. Vastaavasti joutsenet muuttivat pitkällä aikavälillä. Syksyn parasta antia oli harjalintu täällä Nivalassa.

Toinen kova havainto oli, kun Sepon kanssa nähtiin pikkuruokki Kalajoella! Se oli todella kova havainto. Talven erikoisuutena voidaan ehkä pitää kurkea, joka jäi talvehtimaan Kalajoelle. Kurki on nähtävästi loukkaantunut ja ei pääse kunnolla lentoon. Omalla kohdalla vuosi oli tosiaan kaksijakoinen. Kevättalvi ja syksy olivat hyvää aikaa havaintojen suhteen. Kesä taas hiljaisempaa, johtuen ajan puutteesta retkeillä. Nyt vain odottelemme pöllöretkien ja kevätmuuton alkamista. Emme unohda lintujen talviruokintaa ja linnunpönttöjen puhdistamista uusia asukkaita varten!

Kurjen joulu

Syyskuun loppupuolen päivä on kallistumassa iltaan. Sataa, itäinen tuuli henkäilee kohtalaisesti, hämärtää. Kurkiparvi on valmistautumassa muuttomatkalle, pysähtyen pohjanmaan peltoaukealle. Vieressä puimatta jäänyt ohrapelto. Ruokaa on kylliksi. Viimein yö laskeutuu lakeuden ylle. Kurjet ovat painautuneet nukkumaan. Äkkiää ojassa kahahtaa ja samassa ojan vieressä nukkuva kurki vaistoaa lähestyvän iskun ja hypähtää eteenpäin. Hyppy pelastaa sen varmalta tuholta. Isku osuu pyrstöön vieden mennessään osan pyrstösulista. Tästä säikähtäneenä parvi pelmahtaa liikkeelle, rauhoittuen pian taas lepämään. Aamun sarastaessa parvi pyrähtää pienelle aamulennolle. Yöllä iskun saanut kurki ei pääsekkään siivilleen, pyrstö on iskusta vioittunut, ei voi lentää. Muutaman päivän kuluttua tuuli kääntyy pohjoiseen ja ilma viilenee. Parvi alkaa käydä levottomaksi ja muuttovietti voimistuu. Varhain seuraavana aamuna tuuli on edelleen pohjoisessa. Nyt parvi on todella levoton. On tullut muutolle lähdön aika. Otetaan muutamia kaarroksia peltoaukean yllä aivan kuin verrytellen siipiä lähtöä varten. Loukkaantunut kurki ei pääse siivilleen, vaan juoksentelee levottomana pellolla toisten kaarrellessa ilmassa. Tajuten ettei yksi kavereista pääse ilmaan, parvi vielä kerran laskeutuu pellolle hyvästelemään toveriaan. Erityisesti yksi kurjista lähestyy loukkaantunutta. Lähekkäin siinä nyökytellään toinen toiselle, muistellen onnellista kesää suolla, jossa niin rauhallisesti saatiin pesiä ja kasvattaa poikaset isoiksi. Viimein parvi kohoaa määrätietoisesti lentoon muodostaen heti auran. Matka kohti etelää on alkanut. Haikein mielin loukkaantunut kurki katseli toisten loittonemista horisonttiin. Se oli yksi. Rauhoituttuaan se katseli vieressä olevaa ohrapeltoa, joka keltaisena välkehti auringon paisteessa. Ruokaa oli. Yksinäisyyteen tottuen se viihtyi pellolla toivoen pääsevänsä vielä muutolle. Ilma oli syksyisen kolea, ei vielä pakkasta, satoi vain vettä. Päivien vieriessä ilmakin alkoi pakastua. Saapui lumituiskut ja tuuli puhalteli navakasti idästä, tuli kylmä. Kylmissään hyppien kurki oivalsi hyvän tuulensuojan, syvän ojan. Siinä kyyhöttäessään tuuli puhalteli yli, ei enää ollut niin ankeaa. Kaikesta huolimatta pakkanen kiristi otettaan. Siinä kylmissään sen voimat alkoivat vähitellen riutua. Lumi lisääntyi maahan, peittäen alleen jo suuren osan ohrapellosta. Voimien ehtyessä ruuan hankkiminen kävi työlääksi. Viimeisillä voimillaan se päätti vielä kerran yrittää lentoon, mutta tuloksetta. Tyytyen kohtaloonsa, se päätti selviytyä talvesta. Mutta kohtalo oli määrännyt toisin. Pohja kiristi otettaan. Tähtikirkkaat yöt seurasivat toistaan. oli todella kylmä. Eräänä kuulakkaana yönä hangessa maatessaan kurki tunsi olonsa raukeaksi. Se laittoi pään siiven alle. Yhtäkkiä se tunsi miten lämpö valtasi sen. Edessä se näki pesimäsuon ja siinä oman pesän, jossa hautoi. Oli onnellista. Siinä hangessa maaten sen pää luisui siiven alta, pieni väristys kulki kehon läpi, oli hiljaista. Etäällä paukahteli pakkanen. Kuun sirppi kohosi horisontin yläpuolelle ja läntisellä taivaalla loimottivat revontulet. Talvi oli näyttänyt mahtinsa. Syvä hiljaisuus hallitsi maisemaa. On Jouluyö.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Lintukerho Laruksen kuulumisia

Nyt syksyllä lintukerho Larus on kokoontunut pari kertaa kuukaudessa. Meillä on ollut aina eri aihe joka kerhoillalle. Aloitimme tutustumalla lintujen rengastamiseen. Latvalan Juhani kertoi aiheesta todella mielenkiintoisesti. Juhanillahan on pitkäaikainen kokemus rengastamisesta. Saimme kokemusperäistä tietoa aiheesta.

Juhanilla oli monenlaisia juttuja rengastamisesta. Rengastaminen ei ole mitenkään helppoa touhua, siihen liitty paljon riskejä. Pöllöt saattavat esim. hyökätä kohti. Marjakankaan Arto esitelmöi meille metsähanhista ja niiden kannan vaihteluista. Artohan nyt vetää metsähanhiprojekteja ja on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa. Saimme paljon uutta tietoa metsähanhista ja niiden muuttoreiteistä. Harvoin saa olla kuuntelemassa näin tyhjentävää esitelmää. Uusimäen Toni kävi kertomassa uunilinnuista. Tämä esitelmä antoi paljon uusia tunnistusvinkkejä, ja mihin eri kohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, kun määritää maastossa uunilintuja.

Kerholaiset kuuntelivat keskittyneesti Tonin juttuja. Nyt kun ensi kesänä muistaisimme maastossa saamamme opit, niin määrittäminen uunilintujen osalta olisi paljon varmempaa

Pitkäaikainen lintujen kuvaaja, Erkki Lämsä, piti meille monipuolisen kuvaesitelmän. Hänellä oli mahtava kooste kuvia eri linnuista.

Varmasti moni kerholainen kuvia katsellessaan ajatteli, voi kumpa minäkin joskus saisin tuollaisia kuvia otettua, niin olisin ikionnellinen! Kerhon syyskausi päättyi hauskaan pikkujouluun! Kyllä siinä juttu lensi maan ja taivaan välillä. Eikä varmasti naurua puuttunut, kun Eila ja kumppanit pääsi vauhtiin. Oli meillä ohjelmaakin, kun Juhani pari esiintyi. Toinen Juhaneista soitti baritonitorvella joululaulun.

Ja toinen Juhaneista lauloi.

Välillä lauloimme myös yhdessä joululauluja. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan tammikuuta ja talven kerhoiltoja! Luvassa on mielenkiintoisia aiheita ja mukavaa yhdessäoloa!