sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Lintuharrastajan loppuvuosi 2013

Nyt on aika katsastaa loppuvuoden lintutapahtumat ja mielenkiintoisimmat havainnot ja muistella vaiherikkaita retkiä. Niin kesä vaihtui vääjäämättä syksyksi. Pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Pihapiirissä pöntöissä oli vilskettä.
Pelloilla niin töyhtöhyypän kuin kuovinkin poikasia juoksenteli vilkkaasti.
Räystäspääskyjä, törmäpääskyjä ja taivaanvuohia oli runsaasti, sitä vastoin haarapääskyjä mielestäni vähemmän aikaisempaan verrattuna. Vesilintujen kohdalla tilanne oli normaali samoin joutsenten kohdalla. Petolintuja oli niukalti, tähän osaltaan vaikutti edelleen huono myyrä ja hiirikanta.
Pähkinähakkeja vaelteli täällä muutamia. Ei mitenkään runsas vaellus.
Sitä vastoin hiiripöllöillä vaellus oli runsasta. Muutamia yksilöitä saattoi jäädä talvehtimaan tänne.
Mutta eittämättä syksyn kohokohta oli kurkimuutto. Se on sykähdyttävä ja mieleenpainuva kokemus ja näytelmä! Kokoajan menee suuria kurkiauroja kohden etelää äännellen voimakkaasti. Tänä syksynä päämuutto ajoittui yhdelle päivälle, jolloin Hiturasta laskettiin reilut 8400 muuttavaa kurkea! Huikea luku! Petolintumuutto oli hiljaista, ei suuria määriä. vain muutamia muuttavia yksilöitä.
Loppuvuoden erikoisimmat havainnot olivat harmaapäätikka ja pikku-uikku. Harmaapäätikka oli eksynyt erääseen autotalliin ja pikku-uikku oleskeli muutaman päivän Haapajärvellä.
Pikku-uikku oli niin kaukana, että kuvaa siitä ei saanut. Laitan tähän kuvan alueesta missä lintu näkyy pienenä pisteenä.
Ruokintapaikalla käyvät normaalit talvilajit. Hyörinä on vilkasta talipötkön ympärillä. Närhet kyllä löytävät ruokinnan helposti ja niitä vierailee runsaasti pitäen isoa rähinää yllä.
Uusi tuttavuus ruokinnalla on fasaani. Lähes päivittäin se käy tankkaamassa itseään.
Kaikista mielenkiintoisinta on ollut seurata ilmojen muuttuminen. Välistä tuntuu, että talvi on jäämässä väliin, niin erikoinen oli joulumaisema. Oli lumettomat pellot ja lähes kevättulvat.
Lopuksi haluan toivottaa kaikille Hyvää ja Linturikasta Uutta Vuotta 2014!

lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulu

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kun yhtä puhdas itse olla voisin. Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, kuin harras sävel sisälläni soisi.
Nyt on aika hiljentyä ja nauttia Joulun tuomasta rauhasta. Annetaan hetkeksi kiireen jäädä loitommalle ja mielen rauhoittua! Haluan toivottaa kaikille oikein Rauhaisaa Joulua!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Larus hengittää

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa! Näillä sanoilla voi hyvin aloittaa tämän blogin, missä tehdään katsaus lintukerho Laruksen syksyyn. Niin monivivahteinen kerhon toiminta on ollut. On jopa kyselty, että vieläköhän koko kerho on hengissä. Tässä tapauksessa voi hyvin sanoa, että kysyjä on ollut ulkona asiasta kuin lumiukko! Laruksen toiminta on edelleenkin vireää ja osallistujia on ollut vähintäänkin yhtä paljon kuin pienessä kylässä asukkaita!
Ensimmäisenä kerhoiltana pohdimme tulevien kerhoiltojen aiheita. Illat tulisivat noudattelemaan edellisvuosien kaavaa, elikkä esitelmiä mahdollisimman paljon ja muulloin hauskaa yhdessä oloa. Tämä toteutuu varmasti kun Eila on paikalla, todellinen ilopilleri! Esitelmien aiheita mm. rengastus, sirkut ja tietysti jouluinen ilta.
Raudaskosken Reijo kertoili rengastuksesta todella mielenkiintoisesti! Monet oli kokemukset ja tarinat rengastusretkiltä. Ei aina niin vaaratonta työtä varsinkaan petojen rengastus. Tämän alueen tilanne rengastajien osalta todettiin huonoksi. Uusia rengastajia ei ollut tullut ja vanhemmat rengastajat lopettelevat toimintaansa. Jonkinlainen kampanja ja kurssin järjestäminen rengastustoiminnan elvyttämiseksi olisi paikallaan, muuten rengastus alueella hiipuu kokonaan.
Reijo esitteli myös kuvia linnuista joita oli rengastanut. Todella mielenkiintoinen ilta rengastustoiminnan parissa. Ja sitten kerhon viimeinen kokoontuminen ennen joulua.
Voidaan sanoa kerhoillan olleen historiallinen. Illassa luotiin katsaus menneeseen ja viitoitettiin tulevaa! Todettiin, että mennyt on mennyttä ja tuleva uutta kokemusta täynnä, jota ei voi vielä ennustaa. Keskustelu oli syvällistä ja tapahtui suuressa yhteisymmärryksessä. Välillä ilmeet meni vakaviksi ja mietteliääksi.
Ei auttanut Juhania vaikka kuinka konvehtirasia oli vierellä, niin miettiä ja pohtia piti asioita puolelta jos toiseltakin.
Mutta illan kova hermoisin oli Jukka. Mitä hektisimmiksi asiat meni, Jukka otti hermoja lepuuttavan tauon! Kateeksi kävi!
Nyt vain mielenkiinnolla odottelemme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Keskustelu oli yksimielistä ja syvällistä, niin katsottaessa menneeseen kuin suunnitellessa tulevaa! Vaikka asiat olivat vaikeita, niin illan tarjoilut sitä vastoin maukkaat. Tytöt yllätti joulutortuilla ja pikkuleivillä, tähän kun lisätään maukkaat kahvit ja karkit niin avot. Nyt vain katse kohti tulevaa ja positiivisin miettein eteenpäin!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Pikku-uikku

Viime viikonloppu oli mielenkiintoinen lintuharrastuksen suhteen, ensiksi perjantaina harmaapäätikka ja sunnuntaina pikku-uikku Haapajärveltä. Lauantaina Jukka soitti, Haapajärvellä pikku-uikku. Ei muuta kuin menoksi pikimmiten sinne! Ahkerasta etsinnästä huolimatta lintu pysyi piilossa. Vähän haikeana takaisin kotiin. Illansuussa Jukka ilmoitti linnun taas löytyneen ja olevan samassa paikassa kuten aamulla. Oli jo hämärtymässä, ei siis kannattanut lähteä pikku-uikkua yrittämään. Ajattelin sen löytyvän varmasti aamulla. Sunnuntaina aamulla Juhanin kanssa lähdimme jännittyneinä Haapajärvelle ajatuksena, olisikohan lintu vielä paikalla. Perille päästyämme oli vielä hämärää, mutta siitä huolimatta aloitimme tarkkailun. Jukka saapui myös paikalle ja ei mennyt kauan, kun hän ilmoitti, lintu putkessa. Ja todella siellähän pikku-uikku sukelteli! Mahtava tunne, sehän oli minulle elis! Pian myös Timo Ylivieskasta saapui paikalle ja näki linnun. Lauantaina myös Timo etsi turhaan lintua. Yritin kuvata lintua, mutta se oli kaukana, joten en saanut siitä kuvia. Jukka sai hyviä kuvia linnusta. Hänellä on parempi objektiivi kamerassa. Laitan tähän kuitenkin pari kuvaa alueesta, jossa lintu näkyy mustana pisteenä.
Monet ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan ja kyselemään linnusta. Kuvassa pikku-uikun löytäjä Jukka Österberg ja ohikulkijat juttusilla.
Niin se vain alkutalvikin toi eliksen! Jes!

lauantai 23. marraskuuta 2013

Marraskuu

Marraskuun alku on ollut lämmin ja sateinen. Loppukuusta ilma on hieman pakastunut ja selkiytynyt. Vesistöjen alkaessa jäätyä joutsenet ja vesilinnut ovat muuttamassa pois talven alta. Laulujoutsenia on muuttanut pikkuhiljaa, jotenka sisämaasta ei ole saatu suuria muuttolukuja. Rannikolla sitävastoin muutto on ollut vilkkaampaa ja näkyvämpää. Pitkästäaikaa Nivalan lakeudet keräsivät suuren määrän muuttoa odottavia joutsenia.
Joutsenten muutonseurannassa Pyssymäki Nivalassa on ollut paras paikka. Sieltä on esteetön näköala joka suuntaan ja läheistä Pidisjärveä on helppo seurata.
Syksyn erikoisuutena voidaan pitää hiiripöllöjen vaellusta. Liikkeellä on ollut suuri määrä hiiripöllöjä. Tälläkin alueella on tehty useampia havaintoja hiiripöllöistä. Sain kuvattuakin lintua, mutta aamu oli sateinen ja harmaa, joten kuvista ei tullut mitenkään hyviä. Tässä kuitenkin yksi kuva.
Erikoisin havainto oli, kun sain soiton: Erikoinen ja outo lintu on lentänyt autotalliin sisälle. Puhelimessa yritettiin arvuutella mikä lintu olisi kyseessä, mutta ratkaisua ei tullut. Ajoin paikalle ja yllätys oli suuri, autotallissa oli harmaapäätikka. Sisälle se oli päässyt ilmanvaitokanavaa pitkin. Päästettiin tikka ovesta ulos. Vähänaikaa se ihmetteli pimeyttä, mutta pian se lensi läheiseen metsään. Tässä muutamia kuvia tikasta.
Pikkuhiljaa linturintama hiljenee, jäljelle jää vain täällä talvehtivat linnut. Niitä on ilo seurata ja samalla tutustua niiden elämään!

perjantai 8. marraskuuta 2013

Joutsenia

Syksyn jatkuessa lämpimänä ja sateisena joutsenien muutto venyy pitkälle. Tänään 6.11. laskin osan Nivalan alueesta, lähes 400 joutsenta söi pelloilla kaikessa rauhassa. Suurin parvi oli Junttikankaalla, siinä 245 joutsenta. On ollut vuosia jolloin tammikuun alussa joutsenia uiskenteli sulissa vesissä. Joutsenhan viivyttää muutolle lähtöä aivan viimeiseen saakka. Kun joutsenet lähtevät niin voi sanoa talven olevan jo käsillä.
Satoi kaatamalla, kun otin kuvia ruokailevista joutsenista. Sade ei haitannut niitä lainkaan.
7.11. kiersin toisen osan Nivalaa. Tällä osalla joutsenia oli todella vähän, vajaat 100. Oli ihmeellistä, Mutalampi ja Pohjojärvi olivat lähes tyhjiä samoin Ainassaaren pellot Haapaperällä. Suurin parvi oli Karvoskylällä, ruokailivat pellolla. Näitäkin oli vain reilut 20. On todella ihmeellistä joutsenten laumahenkisyys, tiiviissä parvessa pitkät ajat muuttoa odotellen. Kurjethan kerääntyvät myös suuriin parviin ennen muutolle lähtöä. Kokonaismäärä Nivalan alueella on kuitenkin suuri n 500 joutsenta.
Aikaisemmin ei ehkä ole kartoitettu joutsenten määrää muuton aikana Nivalassa. Nyt saatiin jonkinlainen suuruusluokka ja missäpäin muuttoparvet kokoontuvat. Nyt vain odottelemme ilman pakastumista ja tuulen käätymistä pohjoiseen. Tällöin joutsenet lähtevät muutolle. Tämä näky on todella mahtava, isot linnut suurina parvina matkalla kohti etelää!

torstai 24. lokakuuta 2013

Lintuharrastajan alkuvuosi 2013

Ajattelin koota yhteen alkuvuoden 2013 retkitapahtumia ja mitä niillä nähtiin ja koettiin. En käsittele retkiä yksityiskohtaisesti, vaan pääpiirteittäin niiden kohokohdat. Alkuvuosi oli harrastajan vinkkelistä katsottuna erikoinen ja mieleenpainuva. Harvoin tammikuun ekapäivänä vuosipinnaksi saadaan kurkea, mutta nyt kävi niin. Kalajoella Kärkisenkylällä oli talvehtiva kurki.
Tästä kurjesta tuli erittäin läheinen lintu, koska Sepon kanssa ruokimme sitä koko sydäntalven. Veimme sille ohranjyviä ja soraa. Toinen mieleenpainuva näky oli suuret urpiaisparvet. Esim. Yliviekan Niemelänkylällä puimatta jääneessä rypsipellossa arvioimme olevan tuhansia urpiaisia. Kauttaaltaan urpiaisia esiintyi koko alueella runsaasti.
Myös mustarastaita ja peippoja talvehti täällä useita. Ilman ihmisten ylläpitämiä ruokintapaikkoja nämäkään lajit eivät olisi selvinneet talvesta.
Mutta tammikuun ehdoton helmi oli haarapääsky, kyllä haarapääsky! Tämä lintu oli jäänyt talvehtimaan erääseen karjasuojaan. Olihan se kokemus, ulkona lähes parikymmentä pakkasta, nähdä tammikuussa haarapääsky ja vielä elävänä, pieteästi lentäen.
Tämä kokemus jää ikiajoiksi mieleen! Oli se senverran häkellyttävää ja epätodellista! Mutta talvi kului eteenpäin. Aurinko kävi yhä korkeamalla ja kevät lähestyi. Alettiin odotella ensimmäisiä muuttolintuja. Samalla käytiin pöllöretkillä huonoin tuloksin. Pöllöjä esiintyi todella vähän. Tämä johtui suureltaosin huonoista myyrä-ja hiirikannoista. Ensimmäisiä muutajia olivat laulujoutsenet. Ne saapuvat yleensä lumien peittäessä vielä tienoot ja vesistöjen olessa lähes umpijäässä.
Ihmetellä täytyy, miten ne tarkenevat ja pysyvät hengissä. Samoin ensimmäiset vesilinnut saapuvat pieniin sulapaikkoihin todella aikaisin.
Pikkuhiljaa kevään edetessä muitakin muuttolintuja alkoi saapua mm hanhet, kurjet, petolinnut, lokit jne. Harrastajalle kevät on odotettua ja kiireellistä aikaa. Jokapäivä tapahtuu uutta. Minulle lokkien tulo merkitsee todellisen kevään alkamista. Niiden kirkuna kuuluu jotensakin kevääseen, samoin kuovin kuikahdukset.
Viimekevään erikoisuuksia oli suuret suokukkojen muuttoparvet. Parhaimmissa parvissa oli monta tuhatta lintua. Oli komea näky niiden kierrellessä peltojen yllä, välillä laskeutuea alas.
Kevään todellinen helmi oli hietakurki. Suomessa harvinainen vieras, vain muutama lintuharrastaja oli aikaisemmin nähnyt linnun. Olimme Sepon kanssa Kalajoella lintuhälytksen tulessa. Hietakurki Pyhäjoella. Lintu oli vain parinkymmenen kilometrin päässä. Nopeasti sinne. Olimme linnun löytäjän jälkeen ensimmäiset jotka ehtivät paikalle. Linnun löysi Oululainen harrastaja.
Toinen erikoisuus oli tundrakurppelo Siikajoella. Kävimme Jukan kanssa bongaamassa linnun. Niin hietakurjesta kuin tundrakurppelostakaan en saanut kuvaa. Linnut olivat senverran kaukana. Kesän alkupuoli menin ilman erikoisuuksia. Oli mielenkiintoisaa retkeillä ja seurata lintujen pesimätouhuja. Pesinnät onnistuivat hyvin. Sää oli lämmintä ja satoi sopivasti, jolloin hyönteisiä kehittyi linnuille ravinnoksi.
Yölaulajat aloittivat laulukautensa varhain. Varsinkin satakieliä oli runsaasti, samoin muita yölaulajia. Mitään erikoisuuksia yölaulajarintamalla ei tavattu. On mielenkiintoista liikkua lämpimänä kesäyönä kuunnellen yön ääniä. Muuten hiljaista, vain lintujen laulu hämärtyvässä suviyössä.Katsellessa kesäistä täysikuuta siinä arjen huolet ja kiireet kyllä unhoittuu!
Kunhan tämä vuosi on lopuillaan, niin muistellaan silloin mitä tapahtui ja nähtiin loppuvuonna.