Pihabongaus

Pakkasten lauhduttua ovat linnutkin olleet aktiivisia, ja ruokintapaikalla riittää hyörinää. Nyt taas tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin perinteinen pihabongaus. Tunnin aikana lasketaan ruokinnalla käyneet linnut lajeittain. On välillä antoisaa pysähtyä seuraamaan pihapiirissä oleilevia lintuja. Yllätyksekseen saa huomata miten monitahoinen lajikirjo liikkuu ruokintapaikalla. Meillä suurin muutos oli harakoiden määrän kasvu edellisvuosiin verrattuna. Nyt yhtäaikaa saattoi kolmekin harakkaa olla ruokinnalla.

Närhet näyttävät viihtyvän ruokintapaikalla. Niiden määrä on pysynyt vuosittain vakiona. Närhistä ei ole juurikaan haittaa, sillä muut linnut ovat tottuneet niiden torailuun.

Todellinen haitta tulee, kun varpuspöllö on taas aloittanut vierailut pihapiirissä. Välittömästi, kun varpuspöllö saapuu lähelle ruokintapaikkaa, se tyhjenee muista linnuista välittömästi.

Siinä moni tiainen pääsee hengestään, kun pöllö napsii niitä itsensä ravinnoksi. Toisaalta tämä on normaalia luonnonkiertokulkua. Joskus se vain ei tunnu mukavalta, kun pöllön saalistus on jokavuotista.

Tämän vuotisen pihabongauksen uutena lajina oli fasaani. Lintu on käynyt ruokinnalla koko talven. Fasaani tuo uutta ulottuvuutta ruokintapaikalle, onhan se täällä harvinainen ja vähälukuinen laji pihapiirissä.

Käpytikka sitä vastoin on jokavuotinen vieras pihapiirissä. Läheisissä haapapuissa sen rummutus on niin kotoista samoin kuin vierailut ruokintapaikalla talipötkön kimpussa. Runsaslukuisin laji pihabongauksessa oli talitiainen. Niiden määrä vuosittain on lähes vakio. Pientä laskua tai nousua saattaa esiintyä vuosittain. Pihapiirinlintuja voi pysähtyä seuraamaan muulloinkin. Tällöin saa tietoa mitä omassa pihapiirissä oikein liikkuu!

Lintuharrastus - yllätyksellinen urheilulaji

Vielä vajaa viikko taaksepäin maisema oli melko kesäinen, satoi vettä ja lämpötila plussalla. Tällainen oli keli viime sunnuntaina, kun Juhanin kanssa lähdimme kiertämään peltoalueita tähtäimessä löytää jotain ekstraa. Ilma oli todella tuhruinen, näkyväisyys minimaalinen ja muutenkin ankeaa. Pitkään kierrettyämme tilanne alkoi tuntua toivottomalta. Ei edes harakkaa tai varista sattunut kohdalle! Poikkesimme jo metsäteille josko sieltä jotain tulisi kodalle. Muutamia teeriä oli koivuissa syömässä ja kanahaukka äänteli selvästi. Siinä siihen mennessä parhaat lajit. Pikkuhiljaa käännätimme auton keulaa kotia kohti tarkoituksena vielä poiketa Peräahon kautta Analan pelloilla. Pelloille saavuttuamme huomasimme kauempana suurehkon teeriparven ruokailemassa. Siirryimme lähemmäs parvea ja laskimme niitä olevan 70. Samassa parvi pölähti kiireesti lentoon. Ihmettelimme, mitä nyt? Ja todella jysähti, maakotka kierteli pellon yllä melko matalalla. Silmät pyöreänä seurasimme sen liikkeitä. Pian lintu laskeutui kynnös pellolle. Sitä sieltä etsiessä silmiin osui isolepinkäinen pienen koivun oksalla! Olipa hektinen hetki! Näin retki sai hetkessä uutta sykettä ja mielenkiintoa! Mutta yhtä jäi puuttumaan, nimittäin kamera oli kotona! Nyt olisi tullut todella ainutlaatuisia kuvia. Ei aina voi saada kaikkea.

Loppuviikkoa kohden sää muuttui kylmäksi ja tuuli kohtalaisen voimakkaaksi, saaden pakkasen tuntumaan todella purevalta. Perjantaina Jukka kyseli, josko kävisimme lauantaina Sievissä Marjutin ruokinnalla. Olihan ruokinnalla säännöllisesti vieraillut pikkutikka ja harmaapäätikka. Läheisellä peltoaukealla hiiripöllö oli asustellut jo pitkään. Eli nähtävää olisi tarjolla! Niinpä lauantaiaamuna toiveikkain mielin kohden Sieviä. Ilma oli todella hyisen jäätävä. Perille päästyämme näimme kuinka varpushaukka oli juuri napannut tiaisen ruokinnalta syöden sitä. Laitan tilanteesta kuvan, vaikka se on todella huono ilman ollessa vielä hämärä, joten terävyyttä en saanut kuvaan.

Ei tarvinnut odotella pitkään, kun pikkutikka ilmestyi talipötkölle hakaten sitä antaumuksella.

Vaikka kuinka odotimme ja tiirailimme ympärillemme, ei harmaapäätikkaa näkynyt ei kuulunut. Läksimme välillä kiertelemään peltoalueita josko hiiripöllö kököttäisi jollain langalla tai puunoksalla. Hyisessä ilmassa tiiraillessa totesimme turhan turhaksi, jotenka palasimme yrittämään harmaapäätikkaa. Varpushaukka kierteli edelleenkin ruokinnalla ajaen linnut liukkaasti pakosalle. Päivän ehdittyä jo pitkälle ajattelimme luovuttaa ja suunnata kohden kotia. Matkalla puhelimme miten hyvä ja runsaslintuinen Marjutin ruokintapaikka on. Samalla totesimme ettei kaikkea hyvää voi saada samalle päivälle. Mutta miten väärässä olimme, tulevaa ei voi ennustaa ennen kuin jysähtää!! Siinä rauhassa ajellessa Jukka toteaa, kato iso lintu edessä vasemmalla. Nopeasti jarrutus, vähän taaksepäin ja ulos autosta! Mikä näky! Maakotka lentää lekotteli rauhallisesti tien yli!! Huh huh ja voita päälle! Siinä se! Päivä sai aivan toisenlaisen sykkeen. Tästä toinnuttua jatkoimme matkaa Nivalaa kohti. Mutta tarina ei lopu tähän! Mikäs odotti meitä lähellä Nivalaa, ei mikään muu kuin hiiripöllö! Siinä se kökötti sähkölangalla! Nyt tuntui jo tilanne uskomattomalta, nähty mikä nähty ja sillä siisti!

Tämä retki hipoi jo täydellisyyttä! Ei oikein tiennyt mitä ajatteli, ihmetteli vain elämänmenoa! Ihmeellinen päivä kokea ja nähdä. Mutta Marjutin ruokintapaikka on ihmeellinen, siellä lintujen ei tarvitse olla nälissään. Ruokaa kyllä riittää kaikille!

Vaan elo se kulkee eteenpäin ja ajatus siintää tulevaan! Pian alkaa pöllöretket ja lintuharrastajan yötyöt!

Vuoden 2014 ensimmäinen retki

Niin vuosi 2014 on alkanut. Odotukset ovat suuret, monet haaveet odottavat täyttymistä, mutta mieli on silti realistinen! Retkeily aloitettiin Kalajoelta Sepon kanssa. Sää oli surkea, satoi tihkua, näkyvyys lähes nolla ja kohtalainen tuuli. Sehän jo tiedetään, lintuharrastaja on karaistunut, monet tuulet ja tuiskut nähnyt ja kokenut, elikkä sää on toisarvoinen tekijä retkelle lähdettäessä! Niinpä Sepon kanssa ajelimme Kalajoelle odottaen, mistä lajista tulisi eka vuodari. Ei tarvinnut ajaa kuin Alavieskaan, kun ensimmäinen lintu, kalalokki, pyrähti edestä lentoon. Siitä alkoi vuosipinnojen keräily! Kalajoelle savuttaessa sää oli yhtä huono kuin Ylivieskassa, satoi ja tuuli. Merellä oli kohtalainen aallokko. Kiertelimme Leton rannalla ja Vihaspauhassa. Leton rannalla oli vielä neljä laulujoutsenta ja kolme kyhmyjoutsenta. Hyvät lajit tammikuulle.

Leton rannalla oli myös mukavasti kala-ja harmaalokkeja. Isokoskelo uiskenteli rauhallisesti joutsenten seassa.

Vihaspauhasta saimme kovimmat lajit, nimittäin tukkakoskelo, telkkä, mustalintu ja merikotka. Täällä oli myös kolme isokoskeloa. Mielenkiintoisin laji oli uuttukyyhky Tyngän myllyltä. Päivä alkoi jo hämärtyä kun saavuimme myllylle. Aluksi näytti aivan hiljaiselta, mutta pulut löytyvät viereisen sillan alta palkkien päältä. Täältä löytyi myös uuttukyyhky. Pois ajaessamme Alavieskassa lensi harmaalokki parvi tien yli ja Niemelänkylällä varpushaukka niinikään lensi tien yli. Retki oli mielenkiintoinen huonosta ilmasta huolimatta. Tuli paljon mukavia lajeja, vaikka linnut tuollaisella ilmalla liikkuvat todella vähän. Lintuharrastus on siltäkin osin mukavaa, useasti retkillä tapaa muita harrastajia. Näin tulee uusia tuttavuuksia. Nytkin tutustuimme Jukkaan Kouvolasta. Hän oli tullut kyläilemään Alavieskaan ja sieltä retkelle Kalajoelle. Näin on mukava saada uusia tuttuja harrastuksen tiimoilta. Sitä ei ennakkoon tiedä missä seuraavan kerran taas kohdataan. Tässäpä Kalajoen retkeläiset.

Näin retkeily on aloitettu tältäkin vuodelta! Monta mielenkiintoista kokemusta odottaa edessäpäin!