sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Linturetki Venäjälle

Pitkään suunniteltu linturetki Venäjälle toteutui 15.5-19.5. Matkalla lähtöpaikalle näimme voimakkaita haloilmiöitä taivaalla. Näitä ilmiöitä näkee harvoin näin voimakkaana. Oli mahtavaa aloittaa matka erikoisuuksia seuraten. Sää oli vielä kylmä, ja mukaan varasimme lähes talviset vaatteet. Varalta mukana oli kesäisempääkin päällepantavaa, mitkä loppumatkasta olivat tarpeellisia.
Viipurissa pysähdyimme kahville Pyöreään torniin. Täällä saimme kosketuksen ensimmäisiin venäläisiin lintuihin, nimittäin puluihin. Puluja kierteli torin ympärillä runsaasti. Täältä matka jatkui suurin odotuksin Äyräpään järvelle. Sää muuttui hieman sateiseksi ja tuuliseksi. Vähän arvelutti, mikä tilanne olisi Äyräpäällä, koska täällä edellisinä päivinä oli satanut runsaasti. Äyräpäälle tultaessa saimme tiedon, että järvi tulvi voimakkaasti. Vain yhdelle lintutornille voisimme mennä, koska muille torneille tulva oli katkaissut tien. Tällekin tornille meno oli todella vaikeaa, sai koko ajan pelätä saappaan varsien riittävyyttä.
Ilma oli kylmä ja tuulinen. Tästä johtuen järvi näytti lähes autiolta. Mustatiira ja muut järven harvinaisuudet olivat piilossa, vain ruskosuohaukat ja vesilinnut olivat liikkeellä. Tuuli vain yltyi ja samalla ilma kylmeni huomattavasti. Pipo ja villapaita olivat tarpeelliset.
Tässä kuvia Äyräpään maisemista.
Vähän pettyneenä suunnittelimme seuraavaksi aamuyöksi yölaulajaretkeä läheisille pelloille. Yö oli kylmä ja maa kuurassa, tästä huolimatta lähdimme yrittämään yölaulajia. Mikä yllätys, äänimaisema oli mahtava! Satakielet, viitakerttuset, ruisrääkät ja käet olivat ahkerasti äänessä. Käkiä oli paljon, lähimmät aivan vieressä! Nyt alkoi olo tuntua jo paljon mukavammalta! Sirittäjiä, pensastaskuja ja pajulintuja oli todella paljon. Samanaikaisesti myös valkoposkihanhet muuttivat. Emme laskeneet muuttoa, koska siirtyisimme Laatokan rannalle, siellä laskisimme muuttoa tarkemmin. Nyt alkoi jo tuntua, että oltaisiin linturetkellä!
Laatokalla oli hyvä näkyvyys seurata muuttoa ja hanhia meni! Aluksi sitä vain suu auki ihmetteli niiden määrää! Sivusta seuraten niitä meni neljässä eri kerroksessa! Määrät olivat huikeita, tuntui että taivaalle ei muuta mahdu. Kyllä siinä maalaispoika ihmetteli luonnon järjestämää näytelmää. Koko se ympäristö ja luonnon kauneus oli mykistävää. Mutta taukojakin piti pitää, kahvit vain tulelle ja samalla antaa silmien levätä tiirailusta taivaalle.
Myöhään illalla palasimme majapaikkaan kylmissään mutta paljon uutta nähneenä. Seuraavana päivänä olisi matkustaminen Siikalahdelle. Näitä miettiessä uni voitti ornin! Ja mikä kokemus Siikalahti oli! Ensinnäkin täällä kehittelimme uuden määritelmän valkoposkihanhien määrään. Kolme hehtaaria! Pelloilla oli vain harmaa massa lintuja ja arviomme mukaan kolmen hehtaarin alueella. Mikä näky! Paikalliset harrastajat arvioivat hanhien lukumääräksi sillä alueella 70000. Mikä määrä! Päivän muutto oli n.16000 hanhea.
Vain harmaa massa vyöryi taivaalla. Ei ihme, miten tämä näytelmä vetää harrastajia ympäri Suomen. Samalla saa muitakin hyviä havaintoja, kuten meillä valkoselkätikan pesimäalue ja luhtakanojen ääntely esimerkkeinä. Tornista saimme hyvin seurata alueen muuta linnustoa. Mukavaa seurattavaa tarjosivat kalasääkset läheisellä pesällään. Emo hautoi ja koiras toi ruokaa pesälle, jääden aina vähäksi aikaa emon viereen levähtämään. Muutamia kuvia Siikalahden linnuista. Punasotkia uiskenteli aivan torni vieressä.
Alueella pesii runsaasti silkkiuikkuja
Tiiroja alueella lenteli runsaasti
Mielenkiintoista oli seurata kalatiirojen kosintamenoja
Lapasorsa uiskenteli ruovikossa
Kurkia lensi pesimäalueella
Siikalahdella puitteet lintujen seurannalle ovat mainiot. Alueelle on rakennettu valokuvauskojuja, joista voi kuvata lintuja lähietäisyydeltä. Todella hieno paikka. Kokonaisuutena Siikalahti tarjosi paljon enemmän mitä tässä on kerrottu. Nyt hellevaatteet olivat tarpeen, sillä lämpötila alkoi kohota lähelle 30 astetta. Hanhimuuttoa seurattiin täälläkin mitä ehdittiin. Oli paljon muutakin katseltavaa ja imeteltävää. Kuva valokuvauskojusta, josta oli mielenkiintoista seura linnustoa.
Sunnuntai-iltana kävimme vielä Porvoon lahdella seuraamassa harmaahaikaroita, joita alueella oli paljon.
Tornin vieressä olevaan koivuun sepelkyyhky istahti ihmettelemään ornien touhuja.
Matka oli mieleenpainuva. Paljon on sulateltavaa jälkikäteen. Voi sanoa, että matkailu avartaa! Ensi kevääksi suunnitelmissa vastaava linturetki Viroon. Toivottavasti toteutuu! Tässä pieni raapaisu Venäjän linturetkestä!

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Tornientaisto 2014

3.5 kisailtiin taas valtakunnallinen tornientaisto. Joka vuosi kisa tulee entistä suositummaksi. Nytkin mukana oli 330 joukkuetta ympäri maata. Nivalastakin mukana oli kaksi joukkuetta, toinen Erkkisjärven tornilla ja toinen Vähäjärven tornilla. Erkkisjärven tornilla oli sama joukkue, mikä on ollut kasassa useampia vuosia. Vähäjärvellä taas Jokilatvan opiston lintupiiriläiset. Pitkin viikkoa sääennusteet vaihtelivat rajusti, välillä luvattiin todella huonoa keliä, välillä taas poutaa ja tyyntä. Lauantaiaamu valkeni tyynenä ja koleana. Pilviverho näytti väistyvän ja odotettavissa näin ollen kirkas päivä.
Mieli korkealla suunta kohti tornia, eväät mukana ja lämmintä vaatetta yllä. Pikkuhiljaa joukkue oli paikalla, innokkaana ja hyvin valmentautuneena. Varsikin joukkueenjohtaja pursui tarmokkuutta ja intoa. Sitten alkoi ensimmäisten lajien kirjaaminen. Perus vesilinnut ja joutsenet ensimmäisinä lajeina. Onneksi oli tyyntä, niin saatiin äänihavaintoja mukavasti, sillä meidän ääniekspertti, Marjut, oli mukana. Näin lajilista alkoi saada merkintöjä. Aluksi merkintöjä tuli tiuhaan tahtiin.
Jos listan merkinnät hidastuivat, lajit kovenivat! Iso laulujoutsenten parvi oli koko aamun oleillut järvellä. Eila alkoi tutkia sitä tarkemmin ja mikä löytö, pikkujoutsen! Sitä havaintoa koko joukkue tarkistamaan, kyllä siinä pikkujoutsen uiskenteli toisten seassa! Mikä löytö! Ei useasti täällä nähtävillä. Kyllä siinä joukkueenjohtajan kelpasi mennä kahville!
Ja yhtä harvinaista oli tulossa. Pian hihkaistiin, että läheisen koulun pihalla sepelrastas ja kaksin kappalein! Nyt alkoi tuntua uskomattomalta! Niitä ihailtiin koko porukalla, totta se oli. Olipa kovia lajeja listoilla. Päivä eteni ja lajeja kertyi lisää. Nokikana, silkkiuikkuja, suokukkoja ja joitakin kahlaajia listoille.
Suokukkoja oli todella paljon. Suokukot ja lokit mahtuivat sulassa sovussa oleilemaan samassa ruovikossa. Kyllä suokukoissa on värikkäitä yksilöitä.
Petoja oli vähän liikkeellä. Sinisuohaukka, ruskosuohaukka ja tuulihaukka vain näkösällä. Ehkä ilma ei ollut suotuisa pedoille, nosteet taisivat puuttua kokonaan.
Aivan lopussa saatiin muutama hyvä laji ylös, lapintiira, kalatiira ja pikkulokki. Kokonaislajimääräksi saatiin 59. Tämä on toiseksi paras tulos mitä tornilta on saatu. Tasollisesti nyt kuitenkin ylivoimaisesti paras. Harvoin yhtaikaa sepelrastas, pikkujoutsen ja pikkulokki. Mikä mukavinta, niin joukkueen kuopus on vuodesta toiseen innokkaasti mukana. Ensi vuonna entistä innokkaampana taas mukaan. Useat vuodet Jaakko on jaksanut olla mukana, nyt toiset jo tiedustelevat, että tuleehan kuopus taas mukaan.
Oli todella mukavaa, kun muutama ensikertalainen oli tullut tutustumaan tornientaistoon ja lintuharrastukseen kokonaisuudessaan. Näin saadaan uusia harrastajia ja lintuharrastus etenee voimakkaasti.
Päivä oli antoisa , saatiin muutama kova laji ja kaikille jäi mukava mieli tapahtumasta. Joukkueenjohtaja kiitti joukkuetta tarmokkaasta työstä. Valitsimme nykyisen johtajan seuraavaksi viideksi vuodeksi tehtävään. Pienistä estelyistä huolimatta hän jatkaa tehtävässä. Taisi sieltä löytyä esteeksi, kun ei tiedä mikä elämäntilanne vuoden päästä käsillä. Lohduttelimme sillä, että joukkueenjohtajana elämäntilanne pysyy muuttumattomana ja jos muutoksia tulee, niin me ymmärrämme ja hyväksymme muutokset! Siis pulinat pois. Tässä johtaja kiittelee alaisiaan!
Ja koko hurja joukkue koossa taiston tauottua! Kiitos!