Helmikuun helmiä

Helmikuu on pian katsottu ja hiljaiseksi todettu! Säiden puolesta helmikuu on ollut vaihteleva, on ollut pakkasia, vesisadetta ja loppukuusta satanut lunta lähes joka päivä. Linnut ovat pysytelleet piilossa. Ei paljoa havaintoja ole kertynyt. Ruokintapaikallakin normaalia hiljaisempaa. Ainoa ilonaihe ruokinnalla, kun puukiipijä ilmestyi takaisin. Käy lähes päivittäin, mieluummin aamusta. Tiaisia ja keltasirkkuja vierailee ruokintapaikalla koko päivän.

Puukiipijä on viihtynyt hyvin tiaisten kanssa saman talitangon kimpussa.

Metsäautotiet ovat jo melko lumisia. Jokaista tietä ei enää henkilöautolla pääse liikkumaan.

Lauantai 27.2 oli mielenkiintoinen päivä. Tällöin asensimme pöllöille uusia koteja. Henriika ja Sami olivat saapuneet Nivalaan Helsingistä pöllöretkille ja muutenkin etsimään peltolintuja, mutta sää ei ollut suosiollinen, satoi lunta ja välillä tuuli voimakkaasti.

Timo oli pönttömestarina ja asensi pöntöt puihin. Timon pakettiautolla oli helppo kuljettaa pöntöt ja muu asennustarvike maastoon.

Retkestähän tuli täydellinen kahvihetken ja makkaran paiston myötä. Iltapäivällä sääkin muuttui keväisen aurinkoiseksi, jotenka retkestä jäi hyvä tunne ja iloinen mieli.

Nyt vain seuraamme tuleeko pönttöihin asukkaita. Toivottavasti jonain keväänä pikkupöllöt asuttavat näitäkin pönttöjä!

Todella hiljaista

Helmikuukin on jo hyvällä alulla. Sää on välillä ollut hyvinkin talvinen. On saatu kokea oikea pakkasjakso. Lunta on kertynyt normaalia vähemmän. Nyt kuitenkin helmikuun alussa vesisateet palasivat ja samalla lumet hupenivat lähes olemattomiin.

Linturintamalla on todella hiljaista. En muista vastaavaa hiljaisuutta aiemmilta vuosilta. Pakkasjaksokin hiljensi ruokintapaikkoja tuntuvasti. Parhaita paloja ovat olleet valkoselkätikka ja pohjantikka Ylivieskan puutavaran lastauspaikalla. Sievissä on pähkinähakki talvehtinut samoin siellä punarinta yritti selviytyä pakkasista, mutta huonosti sille kävi. Metsät ja pellot ovat hiljaisia. Isoilta peltoaavoilta on peltopyykin kadonnut lähes tyystin. Tähän on monia syitä; suojaavat pusikot ovat hävinneet samoin ladot on purettu pois. Vähälumiset talvet eivät tarjoa suojaa petoja ja kylmyyttä vastaan. Ruokintapaikkoja peltopyille on kyllä perustettu, mutta ruokinnalla kävijät puuttuvat.

Piharuokinnalla käpytikat ja närhet ovat melkein enemmistönä, tiaiset ovat vähentyneet radikaalisti samoin varpuset.

Mielenkiintoinen tuttavuus oli valkoinen pulu. Sain puhelinsoiton oudosta valkeasta linnusta, joka oli löytynyt ulkorakennuksen oven alta.

Menin katsomaan lintua ja ensisilmäyksellä määrittelin puluksi. Hämmennystä aiheuttivat linnun höyhenpeitteiset jalat. Untuva höyhenet alkoivat heti varpaiden päältä jatkuen koko jalan mitan. Tämä jäi ratkaisematta mistä moinen johtuu.

On mielenkiintoista odotella pöllöjen soidin huhuilujen alkua. Myyrä ja hiiri tilanne on vaihteleva. paikoin on myyriä lähes normaaliosti, toisinpaikoin ei lainkaan. Toivottavasti pöllöt piristäisivät muuten niin hiljaista aikaa!