Varangin valtaajat osa 2 Nessebyn kahlaajat

9.6. aamu valkeni poutaisena mutta tuulisena. Tälle päivälle retkikohteeksi ajattelimme Nessebyn kirkon vieressä olevaa rannikkoa ja lähellä sijaitsevia pieniä lampia. Paluumatkalla kurkkaisimme Vestre Jakobselvin rannat. Eväät reppuun ja matkalle. Lähtiessä pakkasimme tavarat hyvästi auton peräkonttiin. Laitoin kameran huolellisesti peräkonttiin ajatellen ettei sitä tarvitse ennen kuin perillä rannikolla. Ajaa huristelimme kohti määränpäätä samalla seuraten mitä lintuja näkyisi. Eikös vain, maakotka liiteli edessämme matalalla aikoen laskeutua tien vieressä olevaan puuhun. Nyt nopeasti kuvaamaan kotkaa, mutta kamerahan oli peräkontissa. Ajatus on nopea; kamera nopeasti esille auton perästä, ovi auki, mutta mitä vielä oksalla istui kaksi maakotkaa aivan vierekkäin. Nyt tuli todella kiire, vauhdilla ulos, yritys hyvä kymmenen, turvaremmi oli kiinni, auto heilahti mutta ukko pysyi penkissä! Kotkat ilkkuivat ja nousivat rauhallisesti siivilleen. Viimein pääsin autosta ulos! Katseella seurasin kotkien katoamista taivaan sineen. Linnut tekivät vielä kaarroksen korkealla yllämme. Näytti aivan kuin ne vasemmalla siivellä tekivät ylimääräisen liikkeen hyvästiksi! Voi niitä ajatuksia mitkä mielessä liikkui! Lintuharrastus on taitolaji! Näin on!

Maakotkat takanapäin ja uudet seikkailut edessä! Nesseby tarjosi mielenkiintoisia havaintoja. Alue on maineensa veroinen. Aivan parkkipaikan vieressä kahlaajat esittäytyivät kaikessa komeudessaan.

Karikukko etsi ruokaa rantalietteestä. Oli kiintoisaa seurat linnun käyskentelyä aivan vierestä.

Punajalkavikloja oli useampia. Todella tottuneita ihmisten läsnäoloon. Meillä varpuset ovat vähentyneet huomattavasti, mutta täällä näytti varpusia olevan kohtalaisesti.

Myös meriharakoita oli runsaasti. Piharakennusten turvekatoilla meriharakoiden oli hyvä oleskella. Rannoilla niitä oli myös runsaasti.

Punajalkaviklot, suosirrit ja tyllit käyskentelivät ylväästi rannoilla.

Myös laulujoutsenet olivat liikkeellä.

Sää oli tuulinen jopa myrskyinen. Kyllä toppavaatteet ja pipot olivat tarpeeseen. Kun nousimme ylemmäs kohti niemen toista rantaa tuuli oli purevan kylmä, mutta onneksi ei satanut.

Pienellä lammella uiskenteli kaksi vesipääskyä. Niitä oli mielenkiintoista seurata, kokoajan liikkeellä pyörien ympäriinsä etsien syötävää.

Paikalle saapui muitakin lintuharrastajia, saimme heiltä selville että lammen päässä olisi vesipääsky pesimässä. Toden totta pienen etsinnän jälkeen kohta löytyi. Kaukaa kuvasin koiraan lähellä pesää. Jätimme pesimäalueen rauhaan, jotta pesintä ei häiriintyisi. Vesipääskyillä koiras on vaatimattomampi, päinvastoin kuin suuremmalla osalla linnuista.

Myös täällä näki luonnon kovuuden, toisen kuolema on toisen elämä.

Rannikolla oli myös punakuireja.

Aikaa oli vierähtänyt Nessebyn rannikolla paljon. Oli aika käydä Vestre Jakobselvin rannat katsastamassa. Samat lajit kahlaajia kuin edellisessä paikassa. Uutena lajina löytyi neljä merihanhea.

Nyt vatsa alkoi vaatia lämmintä ruokaa ennen iltaretkeä. Suunatasimme potun keittoon ja valmistautumaan iltaa varten. Maisemat olivat komeat!

Varangin valtaajat osa 1 Lähtö

Reilun vuoden ajan olimme Teijan ja Timon kanssa puheet Birdlife retkestä oikeille lintupaikoille. Viime kevättalvella ajatus alkoi saada selviä suunnitelmia, retki tehtäisiin Varangin vuonolle! Melko nopeassa tahdissa retki alkoi saada toteuttamisajankohdan ja kohteet mihin mentäisiin. Ajankohdaksi tuli 7.6-12.6. 2016. Niin menomatkalla kuin palatessakin välietapiksi valittiin Kiilopää. Täällä yövyttäisiin ja retkeiltäisiin tavoitteena muutama "lapin laji". Retki sai myös nimen Varangin valtaajat. Lähtöpäivä koitti poutaisena ja lämpimänä. Autoa pakatessa arvelutti matkalaukkujen määrä, mihin kaikkea tarvittaisiin. Perillä kyllä huomattiin että kaikki mukana oleva vaate oli tarpeen. Matkalla Kiilopäälle alkoi sataa ja tuulla kovasti mutta tunnelmaa se ei latistanut. Lintuharrastajathan ovat karaistunutta väkeä, sää on vain pukeutumiskysymys. Ajaessa laskimme myös lajeja joita kerkesimme ajonaikana bongata, lajeja kertyi 27 Perille Kiilopäälle saavuimme vähän ennen puoltayötä.

Vaikka oli jo myöhä niin huolto toimi kuten kuvat todistaa!

8.6 aamulla herätessämme sade jatkui voimakkaana jotenka luovuimme maastossa käynniltä. Suuntasimme retkeilykeskukseen aamupalalle mielessä jo Norjan tunturit. Mutta aamupalalla käynti oli opettavainen ja mieliharmia tuottava, nimittäin jätin kameran majapaikkaan ajatellen ettei ruokaillessa mitään näy. Mitä vielä; aivan ikkunan alla kapustarinnat käyskentelivät kuin ilkkuen, otappa nyt kuva! Eikä siinä kaikki lapintiainen istahti kuusenoksalle ja monta muuta tilannetta meni ohi. Huh, huh!!! Kaikesta huolimatta matka jatkui kovassa vesisateessa. Pienen pysähdyksen teimme Neidenissä ihailemalla Kolttaköngästä.

Paikka oli näkemisen arvoinen, todella voimakas koski pauhasi valtoimenaan heittäen tyrskyjä korkealle.

Kosken toisella puolella avautui tunturimaisema sateisen harmaana.

Pitihän sitä kuva ottaa muistoksi sillalla kosken partaalla! Vakka oltiin jo karussa pohjolassa niin kukat kukkivat.

Matka jatkui ja mieliala nousi huomattavasti sateen hellittäessä otettaan. Mitä pitemmälle Norjan puolta ajoimme sen paremmaksi sää muuttui.

Nyt olimme jo niin hyvillä lintupaikoilla että ajonaikanakin piti tiirailla maastoa.

Nyelvin ja Karlebotnin välillä pysähdyimme seurailemaan merenrannan elämää.

Pari merikotkaa ja yksi maakotka leijailivat kauempana. Isokoskeloita uiskenteli lähellä rantaa.

Olivat yhtä arkoja kuin kotipuolessakin.

Lokkeja oli todella paljon. Yksinäinen harmaalokki nökötti rannalla ihmetellen outoja kulkijoita.

Nyt päätimme ajaa suoraan kohti määränpäätä Vdsötä. Teija oli vuokrannut meille omakotitalon asuttavaksi. Jännitti millainen talo siellä odottaisi. Yllätys oli suuri, talo oli mainio aivan merenrannassa. Hyvät maisemat bongata vaikka ikkunasta!

Nyt oli pieni lepohetki paikallaan ennen illan retkeä! Olimme lähteneet Kiilopäältä klo 10.00 ja nyt perillä klo 18.00 Norjan aikaa. Norjan puolelta lajeja kertyi 24. Näin retki alkoi tarjoten mahtavia lajeja ja monia ikimuistoisia elämyksiä. Niistä seuraavassa blogissa.