Suojelualueen kevätlaskenta

Nivalan Sarjankylälle on 5 vuotta sitten perustettu yksityinen luonnonsuojelualue. Tämä alue on noin 30 hehtaaria. Biotoopilleen alue on moninainen, on vanhaa mäntykangasta, soistuvaa lehtipuualuetta ja koskematon luonnontilassa oleva suo. Luontoarvolleen alue joka vuosi muuttuu arvokkaammaksi. Viime keväänä aloitimme alueen lintulaskennat. 23.5. suoritimme tämän kevään ensimmäisen laskennan. Aloitimme aamulla klo 5.00

Edeltävä yö oli kylmä, joten varjopaikoissa oli vielä kuuraa maassa. Yllätyksen koimme suolla, suo oli vielä paikoin jäässä! Tunsi selvästi kuinka kävellessä jalka ei uponnut kovin syvälle.

Suo on hienoa aluetta, suon hajut, äänet ja kaikki ne käkkäräpuut luovat oman lumoavan tunteen! Tällä kertaa suo tarjosi ensinnäkin hienon näytelmän katsottavaksi ja toiseksi laskennalle uusia lajeja. Se näytelmä, suon keskellä oli jokin haaska jota harmaalokit hallitsivat. Paikalle ilmestyi 2 korppia jotka röyhkeästi valtasivat haaskan. Tästäpä lokit eivät pitäneet vaan aloittivat karkotus operaation. Syöksyivät kohti korppeja, nousivat taas korkealle josta uusi syksy alas. Korpit vain kyyristyivät välittämättä mitään lokeista. Toinen yllätys oli lintulajien lisääntyminen suolla, uutena lajeina pikkukuovi ja kalalokki. Teeret pitivät vielä soidinta ja kurjet kailottivat ahkerasti, oikeita suon ääniä.

Vasta kaatunut koivupökkelön kanto tarjosi hyvän pesäkolon paikan hömötiaiselle, joka rauhattomasti lenteli ympäriinsä vierastaen häiriköijiä.

Kuvasta ei oikein näy miten suuria palasia tiainen oli saanut irti pesäkoloa tehdessään. Jokainen kodin rakentaminen vaatii suuria ponnistuksia, niin myös linnuilla.

Yhtenä mielenkiinnon kohteena ovat vanhat ojat, joita alueelle on aikanaan kaivettu. Pikkuhiljaa ojat alkavat maatua. Tämän ansiosta ympärillä oleva lehtipuumetsä lahoaa ja maasto soistuu. Kaatuvat puut muodostavat moninaisen alustan eri kasveille ja pieneliöille.

Myös muita luonnon harvinaisuuksia esiintyy alueella. Yhtenä erittäin suuri " poikaoksa " männyn kyljessä.

Toinen mielenkiintoinen kohde on vanha haapa. Puussa on oikea kerrostalo, kaikkiaan 6 pesäkoloa päällekkäin. Nyt ainakin ylimmässä pesäkolossa pesi käpytikka. Varmaankin useammassa kolossa on pesintää, emme häirinneet luonnon rauhaa!

Aamuauringosta johtuen kuvista ei saa hyvin selkoa pesäkolojen sijainnista puussa. Aurinko paistoi pahasta kulmasta.

Suojelualue on monitahoinen ja vuosien saatossa sen arvo vain nousee. Lintujen lajimäärät nousevat ja muu eliöstö monipuolistuu. Mutta mitä lintulajeja havaittiin laskennassa. Uutena lajeina tulivat käpytikka, pikkukuovi, kalalokki, pyy ja pienikäpylintu. Tähän mennessä alueelta on havaittu 28 eri lintulajia. Nyt laskennasta puuttuivat hyönteissyöjät kokonaan. Kylmä kevät on viivästyttänyt niiden saapumista. On antoisaa seurata miten lajisto alueella kehittyy!

Jospa se ois jo kesä

Vielä alkuviikolla järvi oli melkein jäässä! Yksi vuorokausi kaiken muuttaa voi, satoi vettä, ilma lämpeni ja tuuli lujaa. Siinä elementit jotka saivat järven luomaan jääpeitteensä. Alla kuva vuorokautta myöhemmin mitä aloituskuva.

Vesilintuja ilmestyi lisää ja normaali elämä palasi järvelle. Kalatiirat saalistivat ahkerasti onnistunein tuloksin. On mielenkiintoista seurata niiden lentelyä ja saaliin kimppuun sukeltamista.

Suokukoilla päämuutto on parhaimmillaan käynnissä. Monen sadan linnun parvia lentelee pelloilla ja järven rannoilla.

Suokukot ovat hyvin värikkäitä ja komeita lintuja.

Västäräkki vartio lintutornin sisäänkäyntiä.

Muutaman päivän valkoposkihanhet ovat viihtyneet järvellä. Ylväänä uiskentelevat vesilintujen ja lokkien seassa.

Pääskyset pyydystävät hyönteisiä veden pinnalta. On taiturimaista lentoa. Ja mikä nopeus.

Järven viereisille pelloille on ilmestynyt suopöllö. Komeaa on sen lento, miten rauhallisesti se lekuttelee välillä laskeutuen pellolle noustakseen taas kiertelemään.

Näin elämä järvellä ja sen ympäristössä alkaa saada kesäisiä piirteitä. Jospa siitä kehkeytyisi lämmin ja pitkä kesä!

Tornientaisto 2017

&.5.2017 kisailtiin perinteinen Tornientaisto. Tämä leikkimielinen tapahtuma on Birdlife järjestämä jokavuotinen kisa. Kautta Suomen lintutornista käsin pyritään havainnoimaan mahdollisimman monta lintulajia. Samalla saadaan tietoon miten kevätmuutto on edennyt ja mitä lintulajeja on jo saapunut.

Nivalassa perinteisesti Erkkisjärven lintutorni osallistui kisaan perinteisellä joukkueella, joka on ollut lähes sama koko tornin olemassaolon ajan. Varhainen aamu oli kaunis ja edeltävä yö suhteellisen lämmin. Odotukset olivat korkealla, vaikka järvi oli lähes kokonaan jäässä muutamia avovesialueita lukuun ottamatta. Läheiset pellot olivat lumettomat. Mutta auringon noustessa sääennusteen lupaama pohjoistuuli alkoi tuivertaa ja samalla ilma kylmeni huomattavasti. Olot muuttuivat lähes arktiseksi! Kyllä toppavaatteet ja villapaita olivat tarpeen.

Normaalisti järven rannat keräävät runsaasti kahlaajia, mutta nyt rantapelloilla ei ollut lietteitä, maa vielä jäässä. Olosuhteisiin nähden aamu alkoi hienosti, silkkiuikku ja mustakurkku-uikku uiskentelivat ylväänä nauttien aamuauringosta. Eiköhän myös suokukot ilmestyneet kuvioihin, samoin uivelot. Myös pikkulokit lentelivät järven yllä. Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Ajatuksiin hiipi pienoinen toive jopa tornin ennätyksestä.

Mutta...mutta säitten haltija oli päättänyt toisin. Pohja alkoi henkäillä kylmästi ja todella navakasti. Tuuli niin voimakkaasti, että tornin ylätasanteella ei voinut olla. Torni tärisi niin ettei kaukoputkalla saanut tarkkaa kuvaa linnuista.

Välitasanteella pystyi kutakuinkin seuraamaan lintuja. Äänien kuuluminen loppui kokonaan, samoin linnut eivät lennelleet lainkaan. Uusien lajien saanti loppui tähän. Ainoastaan alhaalla pystyi staijaamaan kunnolla. Parhaimpina lajeina voidaan pitää pikkulokkia ja mustakurkku-uikkua.

Päivän saldoksi tuli 52 lajia. Näissä olosuhteissa se on hyvä tulos. Nyt odottelemme jäiden sulamista ja vesilintujen pesintöjä, toivottavasti niitä tulee!