Helmikuu on ollut pakkaskuukausi. Lämpötila on laskenut ajoittain lähelle 30 pakkasastetta. Tuuli on lisännyt pakkasen purevuutta. Lumisateet ovat jääneet vähiin. Ulkona on saanut retkeillä kauniissa ja kirpeässä säässä! Talvinen maisema on ollut kauneimmillaan.
Monille kesälajeille jotka ovat jääneet tänne talvehtimaan sää on koetellut niitä ankarasti. Nyt vielä tilanne näyttäisi niiden osalta hyvältä. Kyllä lintujen pakkasen sietokyky on korkea!
On seurattu mielenkiinnolla miten Ylivieskassa Raudaskylällä laulujoutsen selviää näistä pakkasista. Kokoajan sula kohta joessa pienenee. Lintu on hyvässä kunnossa ja erittäin terhakka.
Harvoin näillä korkeuksilla laulujoutsen talvehtii. Ruokatilanne näyttäisi olevan hyvä, koska lintu on hyvä kuntoinen. Vettä on joessa senverran vähän että pohjasta on helppoa etsiä ravintoa.
Valkoselkätikkoja on esiintynyt useampia yksilöitä samoin hiiripöllöillä on ollut pienehköä vaellusta. Näistä olen aikaisemmin kirjoittanut tähän blogiin.
Ruokintapaikalla on ollut normaalia vilskettä. Pakkasilla ravintoa on kulunut runsaasti. Välillä linnut ovat oleskellet läheisillä oksilla. Kyllä siinä on höyhenet olleet pörhöllään!
Urpiaisia lentelee pienissä parvissa käyden välillä ruokintapaikalla. Syksyllä jäi paljon puimatonta viljaa pelloille. Nämä alueet kerää urpiaisia runsaasti.
Syksyllä perustettu metsäruokintapaikka on ollut menestys! Runsaimmat lajit ovat hömötiaiset ja töyhtötiaiset. Puukiipijä käy myös ruokinnalla samoin käpytikat. Kulttuuritiaiset kuten tali-ja sinitiaiset ovat vähemmistönä. Kevään edetessä on mielenkiintoista nähdä mitä lajeja siellä vielä käykään.
Pakkasilla ruokintapaikka vaatii kaksikertaa viikossa huoltokäynnin. Tällöin lisätään automaattiin auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Talitangot eivät tee oikein kauppaansa.
Myös läskin palasia kuluu melkoisesti. On erittäin haluttua energiaruokaa!
Nyt vain odotellaan pakkasten lauhtumista ja pöllöretkien alkamista!
