Retket 2014

Näin vuoden lopulla on aika tehdä yhteenvetoa vuoden aikana tehdyistä linturetkistä joita olen ollut vetämässä. Tänä vuonna retkiä on ollut kaikkiaan kahdeksan. On aukaistu uusia ulottuvuuksia, nimittäin retki Venäjälle Laatokan maisemiin. Tämä retki oli mielenkiintoinen ja hyvin antoisa. Saimme samalla tutustua venäläiseen luontoon. Aivan erilaista mitä täällä kotimaassa. Siellä on vielä paljon koskematonta luontoa ja lukuisia erämaalampia. Nämä kätkevät mitä erikoisempia kasveja ja monia lintulajeja.

Oli paljon luonnontilassa olevia metsiä. Näistä puita ei korjata lainkaan. Retken kohokohtia oli valkoposkihanhien muutonseuranta Laatokan rannalla. Hanhia meni yhtenä massana, lähes tauotta. Laskimme kolmen tunnin aikana n 10500 hanhea.

Paras hetki koettiin, kun keittelimme iltakahvit Laatokan rannalla samalla seuraten hanhimuuttoa. Siinä koki sellaista luonnonrauhaa jota harvemmin tuntee kotimaassa. Ei ollut äänisaastetta, hiljainen aaltojen liplatus rantakiviin.

Yölaulajat olivat jo äänessä. Satakieliä, viitakerttusia ja ruokokerttusia oli runsaasti. Kaulushaikaroita oli äänessä useampia yhtaikaa. Käet olivat oma lukunsa, joka puolella kuului käen kukunta. Uutena kuvioihin tuli yhteistyö Suomen ladun kanssa. Järjestimme Erkkisjärven ulkoilualueelle yhteisen tapahtuman, joka kokosi paljon osallistujia. Yllättävää oli nuorten runsas osallistuminen.

Sää suosi tapahtumaa. Aurinkoisessa säässä oli mahtava seurailla järven linnustoa

Perinteiset tapahtumat ja retket sisältyivät kesään. 4h kerhon retkipäivä Maliskylällä on jo perinne. Tapahtuma kerää paljon nuoria mukaan perehtymään lintuihin ja luontoon.

Kapinaviikon tapahtumat, avoimet ovet lintutornilla ja aamuretki kerää paljon linnuista kiinnostuneita. On mielenkiintoista seurata miten uuden lajin tunnistaminen on " suuri juttu " Tulee paljon kysymyksiä linnuista ja niiden elintavoista. Voi vain todeta kuinka paljon ihmiset todella seuraavat luontoa ja lintuja. Mieleenpainuvaa oli seurata kun lehtitoimittaja antaumuksella haastatteli Erkkisjärven lintutornin tekijää Aimo Kaikkosta.

Lapset olivat kiinnostuneita järvellä olevista linnuista. Heiltä tuli teräviä kysymyksiä ja kommentteja!

Kapinaviikon aamuretkellä kiertelimme Nivalan lintupaikkoja. Löytyi paljon uutta ja ihmeellistä seurattavaa. Luonto näytti tälläkin retkellä parhaat puolensa, oli lämmintä ja paljon seurattavaa.

Nyt odottelemme kevättalvea jolloin aloittelemme yhteisiä pöllöretkiä.

Alkutalven hiljaisuutta

Viimein syksy on saanut talvisia piirteitä. On ollut pakkasia ja välillä luntakin maassa. Näin voidaan jo katsoa talven alkaneen, vaikka lämpötila toisinaan on plussan puolella. Järvet alkavat paikoin olla jääriitteessä. Viimeiset joutsenet ovat siirtyneet etelämmäksi.

Nivalassa odotteli muutolle lähtöä ennätyksellisen paljon joutsenia. Suurimmissa parvissa oli yli 300 joutsenta. Koko Nivalan alueella laskin joutsenia olleen lähes 500. Laajat sänkipellot keräävät joutsenia. Pelloille on jäänyt jonkin verran puintitähteitä, joita linnut hyödyntävät ravinnoksi. Ruokintapaikalla käy melkoinen kuhina. Mielenkiintoista on seurata miten pitkään järripeippo ja peippo viihtyvät kylmässä. Ovat käyneet jonkin aikaa ruokintapaikalla.

Myös punatulkkuja ja mustarastas ovat käyneet ruokinnalla. Punatulkkuja yllättävän paljon.

Erikoista on ollut tilhien aikainen tulo näille korkeuksille. Ehkäpä pohjoisen aikaiset pakkaset ja talven tulo sinne saivat yhdessä tilhet kohti etelää. Täällähän on runsaasti pihlajanmarjoja niille ravinnoksi.

Myös taviokuurnilla on ollut runsasta vaellusta. Pihapihlajissakin on ollut yhtaikaa 16 taviokuurnaa ruokailemassa. On mukavaa seurata miten taviokuurnat ja tilhet viihtyvät samassa puussa.

Taviokuurnat näyttävät olevan melko pelottomia lintuja. Antavat tulla aivan puun alle ennen kuin pyrähtävät viereiseen pihlajaan.

Mielenkiintoisin tapahtuma oli, kun eräs henkilö soitti ja ilmoitti viirupöllön majailevan pihapiirissä. Menin katsomaan tilannetta ja todellakin viirupöllö istua kökötti asuntovaunun vetoaisan päällä. Oli aivan peloton, raotti vain silmiä. Oli nukkumassa.

Ajattelimme kyllä heti linnun olevan sairas tai loukkaantunut. Odottaisimme aamuun josko pöllö yön aikana lähtisi. Lintu näytti aivan terveeltä, ei ollut nälkiintyneen eikä voipuneen oloinen. Yön aikana viirupöllö oli menehtynyt, elikkä lintu oli sairas. Tällaiset luonnonvaraiset eläimet saa haudata taikka jättää luontoon. Tässä tapauksessa pöllö olisi kannattanut lähettää tutkittavaksi, mutta en siinä tilanteessa tullut ajatelleeksi tätä mahdollisuutta. Luonnossa on omat lakinsa ja tapahtumansa. Monesti voimme vain seurata tapahtumien kulkua ja tyytyä niihin.