Vadsön rantoja komppaamassa

Näillä Varanginvuonon linturetkillä Vadsöstä on tullut tukikohta, jossa olemme majoittuneet retkien aikana. Vadsö on Finnmarkin läänin yksi kaupunki ja siinä asuu n5000 asukasta. Hallinto ja kalastus antavat suurimalle osaa väestöstä työtä. Teollista toimintaa on hyvin vähän. Kaikkinensa kaupunki on viihtyisä ja rauhallinen. Laskuveden aikaan rannat tarjoavat paljon kahlaajia katseltavaksi.

Iltaretki rannoille tuotti paljon hyviä havaintoja. Isosirrejä oli joukoittain ruokailemassa, samoin kuovit, meriharakat ja muut kahlaajat viihtyivät rannoilla. Laskuveden ansiosta rantaviivaa oli paljon paljaana tarjoten runsaan aterian kahlaajille.

Tässä muutamia kuvia kahlaajista. Matalta paistava aurinko asetti omat haasteet kuvaamiselle. Myös vesilintuja oli mukavasti liikkeellä. Tässä muutama kuva.

Melonta kuuluu monen harrastukseen. Iltaisin useat lähtivät melontaretkelle. Oli ilo seurata sujuvaa melontaa, kanootti liukui veden päällä.

Ensimmäiset luonnonkukat puhkesivat esille. Täällä pohjoisessa kevät puhkeaa nopeasti. Yksi päivä kaiken muuttaa voi!

Lokit asettuivat yön viettoon, oli aika myös retkeläisten suunnata kohti majapaikkaa monta havaintoa rikkaampana.

Kaupunkina Vadsö on rauhallinen ja kaunis .Vuononranta tarjoaa hyvät lintupaikat katseltavaksi.

Nuku yö ulkona

17.6.2017 vietettiin Suomen Luonnonpäivää teemalla Nuku yö ulkona. Maaselän Latu järjesti Metsähotellin Salamajärven kansallispuistoon tarkemmin Koirasalmelle. Lauantai 17.6 oli aktiviteettipäivä osallistujille. Oli mahdollista osallistua monenlaiseen toimintaan, oli melontaa, Sup lautailua, maastopyöräilyä, geokätköilyä, sukelluksen esittelyä, lintuopastusta, lapsille muumipolku ja omaehtoista retkeilyä merkityillä reiteillä. Lisäksi oli kokkikurssi, ruuan valmistusta nuotiolla keppijumppaa, joogaa jne. Toimintaa oli jokaiselle oman valinnan mukaan.

Järjestäjiltä tapahtuma vaati paljon. Päävastuun kantajat, Maaselän Ladun toimijat, saivat tehdä suuren määrän talkootunteja tapahtuman eteen. Meillä muilla toimijoilla oli kaksi koulutustilaisuutta, aikaisemmin keväällä tutustuimme alueeseen samalla miettien mihin oma toimintapiste tulisi.

Kokeilimme myös riippumattoja ja niiden paikalleen laittamista.

Toinen koulutustilaisuus oli turvallisuuskoulutus. Turvallisuuspäällikkö Hanna Tölli selosti turvallisuuteen liittyviä asioita ja miten toimia jos jotain tapahtuisi. Samalla kertasimme mihin eri toimintapisteet tulisivat. Tässä vaiheessa ajatukset pyörivät täysin tapahtumassa ja mitenkä tapahtuma onnistuisi. Tiesimme jo tuolloin että osallistujia tulisi olemaan paljon! Mentaliteetti oli, ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön!

Itse tapahtuma oli 17.6-18.6 Lauantaina 17.6 oli toimintapäivä, jolloin osallistujat saivat vapaasti osallistua eri pisteiden toimintaan. Alueella ei ollut isoja parkkialueita, autot täytyi jättää tulotien varteen. Täältä kuljetettiin osallistujat mönkijän kyydillä tapahtuma- ja majoitusalueelle.

Pikkuhiljaa alue sai oikean leirialueen leiman. Oli monenlaisia telttoja, jotka värikkyydellään loivat hienon tunnelman.

Hermokeskuksena toimivat infopiste ja respa. Näistä tulijat ohjattiin heille varattuihin majoituksiin ja samalla opastettiin missä kukin toimintapiste sijaitsi.

Yksi suosituimmista pisteistä oli melontapiste. Täällä sai kokeilla melontaa ohjaajan neuvoessa melonnan saloja.

Toinen erittäin suosittu oli muumipolku. Itse muumi kierteli polun läheisyydessä ja lapset saivat jutella muumin kanssa.

Muumipolun alussa lapset saivat opastusta ja tietoa muumipolusta.

Myös ruokahuolto toimi, sai ostaa pyttipannua, kahvi, tikkupullaa, lettuja ja ym. Myös omatoiminen ruuan valmistus oli hauskaa puuhaa. Nuotiolla oli mukavaa valmistaa itse ruokaa tai keittää kahvia.

Kesäiselle päivällekin koitti ilta, jolloin tavarat koottiin kotiin kuljetusta varten.

Jännityksellä odottelimme iltaohjelmaa. Tiesimme illan esiintyjän ennakkoon, hän on Wilson Kirwa, entinen juoksija nykyinen kirjailija ja esiintyjä. Hän on kirjoittanut satuja, jotka kertovat hänen synnyinmaansa lapsista ja eläimistä.

Hän saapui arvokkaasti mönkijän kyydillä yhdessä Maaselän ladun Helena Kinnusen kanssa. Wilsonin ensipuheesta huomasi hänen olevan oikea juttumies. Hän osasi ottaa yleisönsä. Eiköhän myös Metsämörri saapunut Wilsonia katsomaan.

Metsämörri kertoi itsestään miksi hän on sellainen. Wilson Kirwa toi myös esille miten meidän kaikkien tulee suhtautua asioihin ja tapahtumiin positiivisesti ja säästäväisesti.

Tapahtuman päävastuunkantajilla oli kova kiire ja samalla vastuu painoi, miten asiat etenee ja toimiiko kaikki suunnitellusti. Alueen turvallisuuspäälliköllä oli hetki aikaa hengähtää ja samalla huolehtia veljen lapsista.

Alueella olevissa opasteissa kerrottiin selvästi niin järven kalastuksen ohjeet kuin myös lähtevien vaellusreittien pituudet ja lähtösuunnat.

Salamajärven kansallispuisto sopii hienosti retkeilyyn. On komeaa järvimaisemaa, puhuttelevaa suomaisemaa ja komeita kivikoita.

Nuku yö ulkona oli hyvin järjestetty. Kaikki toimi erittäin hienosti. Nyt odottelemme seuraavaa tapahtumaa!

Varanginvuonon lumoissa

Norjan puolelle ajettaessa sääkin muuttui paljon siedettävämmäksi. Räntäsade lakkasi ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomitse. Lämpötila pysytteli 7 asteessa. Ennen Vadsötä pysähdyimme tutkimaan mitä vuonon ranta antaisi linnustollisesti. Tietysti lokit olivat enemmistönä, tarkemmin tutkittuna rantaviivaa havaittiin kahlaajien runsaus.

Oli tylliä, karikukkoa, suosirriä jne. Kahlaajat olivat parasta aikaa saapuneet tänne.

Mieluinen yllätys koettiin kun harmaahaikara istua nökötti läheisellä kivellä. Höyhenet vain lepatti tuulessa.

Kuten tunnettua, niin meren rannoilta löytää monenlaisia simpukoita. Niinpä eteemme osui hieno yksilö. Erilaisia simpukoita retken aikana näimme monia toinen toistaan hienompia ja eri kokoisia simpukoita.

Sää muuttui jälleen sateiseksi, niinpä suuntasimme kohti Vadsötä, kohti retkemme majapaikkaa. Talo oli sama jossa vuosi takaperin majoitumme. Tulimme aivan kuin kotiin.

Tämän päivän lajimääräksi kertyi Suomen puolelta 26 ja Norjan puolelta 37. Olosuhteisiin nähden aivan hyvä määrä. 5.6 retkeilimme Nessebyssä ja läheisellä joen laaksossa. Lähdimme aamulla varhain, eväät mukana ja mieli korkealla. Lämpötila oli 7 astetta, kova tuuli ja pientä sadetta. Talvivaatteet oli kova sana. Meren rannalla tuuli on kylmä ja pureva.

Pilvet roikkuivat tunturihuippujen tasolla ja sateen uhka oli melkoinen.

Kahlaajia vilisteli rannoilla runsaasti, aina varma meriharakka keikisteli ylväästi edestakaisin, samoin tyllejä oli paljon. Suosirrit vaeltelivat pitkin rantoja etsien syötävää. Punakuireja oli vähempi. Punajalkaviklot ja karikukot esiintyivät muutaman yksilön voimalla. Osaltaan tämä ranta oli pieni pettymys, oletimme täältä löytyvän runsaamman lajikirjon.

Vesilintuja oli taas enemmälti. Oli haahkoja, haapanoita, isokoskeloita, tukkakoskeloita, sinisorsia jne.

Vesipääskyjä oli runsaasti.

Lokit ovat taitavia lentäjiä. Oli ilo seurata niiden taitavaa lentämistä, monenlaiset kaarrokset ja kiemurat seurasivat toisiaan lokkien lentäessä Nessebyn yllä.

Maisemallisesti ja maastollisesti Nesseby on karun komeaa seutua. Monen väriset kivet ja matalat pensaat elävöittävät ympäristöä.

Nessebyn parkkipaikalla on hyvä opastekyltti jossa kerrotaan alueen linnustosta erittäin hyvin.

Muutamissa rakennuksissa on perinteinen turvekatto. Tämä antaa tuulahduksen rakennusperinteestä jota on käytetty aikaisemmin paljon.

Patikointi läheisen joen rantoja pitkin ei antanut lintuhavaintoja juuri lainkaan. Sitä vastoin maisemat lumosivat jylhyydellään. Joki virtasi syvällä kanjonissa, joka paikoin oli todella syvä. Joessa oli muutamia koskia jotka pauhasivat suurella voimalla. Varmaankin tämä oli hyvä lohijoki.

Päivän lajimäärä oli pieni pettymys, vain 41 lajia vaikka oltiin kahlaajarannikolla. Samoin kuvaaminen oli hankalaa hämärän ja ajoittain sateisen sään takia. Maisemat korvasivat heikohkon lajimäärän. Aina ei voi saada mitä haluaa. Lintuharrastushan on uuden etsimistä, joskus onnistaa yleisimmin on sitä epäonnea!.