Lintukerho Laruksen syksy

Lintukerho Laruksen syksy ja alkutalvi on ollut samanlaista kuin talven tulo, välillä paistaa ja välillä sataa ja myrskyää. Niin on tilanteet vaihdelleet laidasta laitaan. Olo on ollut kuin pelin nappiloilla, toiset siirtelevät ja itse et voi tehdä mitään. Kerhon mielipidettä ja toivomuksia ei ole pidetty minään. Joidenkin mielestä olemme olleet mitäänsanomattomia olioita joiden päälle on voinut kaataa vaikka minkälaisia valheita ja mielikuvitelmia ja samalla tehdä joistakin henkilöistä valehtelijoita ja toisia yllyttäviä hylkiöitä. Mutta kaikki on kestetty ja toiminta joka puolelle on palautunut normaaliksi. Voi kunpa kaikki käsittäisivät tärkeimmän, asioista keskustellaan ei henkilöistä eikä henkilökemioista! Joka puolella lintuharrastajat ovat loistavia tyyppejä joidenka kanssa on mukavaa retkeillä ja toimia.

Alkusyksystä keskustelimme pplyn edustajien kanssa muodostuneesta tilanteesta. Tarkoitus oli keskustella kplyn, pplyn ja Laruksen yhteisesti asioista, mutta kplylle tämä ei sopinut. Ihmetellä täytyy! Ilmeet menivät vakavaksi keskustelun edetessä. Asioita puntaroitiin tarkoin, päämääränä kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.

Koko tämän vaikean prosessin ajan on vahvistunut käsitys siitä että pieniä lintutieteellisiä yhdistyksiä on liian paljon. Harrastuksen kasvaessa ja harrastajien määrän lisääntyessä ei pystytä tarjoamaan niitä puitteita mitä kasvu edellyttää. Tällaisissä tilanteissa itsellinen ajattelutapa joutaisi romukoppaan. Aika näyttää mihin suuntaan tässäkin asiassa mennään. Syksyn kerhoilloissa olimme mukana pplyn kuukausikokouksessa videoyhteyden välityksellä. Mielenkiintoinen kokemus. Esitelmän aiheena Polkupyörällä retkeillen Euroopassa.

Kerholaiset seurasivat antaumuksella esitelmää.

Vähitellen kerhoillat saivat sille kuuluvan sisällön. Mielenkiintoinen ja antoisa oli Rättyän Maurin esitelmä linnunpöntöistä ja pöntötyksestä. Maurihan valmistaa pönttöjä myyntiin, on monenlaisia pönttöjä eri lintulajeille. Pöntöt ovat käytännöllisiä ja helppohoitoisia.

Oli opettavaista kuunnella Maurin esitelmää pöntötyksestä. Suurelta osin kottaraiskannan voimakas kasvu tällä alueella johtuu niistä lukuisista pöntöistä joita Mauri on laittanut.

Tässä Maurin pönttövalikoimaa.

Marraskuussa kerholaiset osallistuivat videoyhteyden kautta pplyn syyskokoukseen. Kokouksessa pplylle valittiin uusi puheenjohtaja ja hallitukseen tuli uusia jäseniä. Eri toimikuntiin valittiin myös uusia jäseniä. Toimintaan tuli mukaan henkilöitä täältä jokilaaksostakin.

Kokouksen jälkeen Ari - Pekka Auvinen piti esitelmän aiheesta Loukkaantuneet linnut Oulun seudulla. Loukkaantuneiden lintujen hoitorinki tekee arvokasta työtä pelastaakseen suurimman osan loukkaantuneista linnuista.

Joulukuun alussa vietimme jouluisen kerhon. Kerho oli samalla tämän vuoden viimeinen ja samalla ensimmäinen kerho uusissa tiloissa. Nyt meillä on loistavat tilat jossa viihtyy ja on hyvä pitää esitelmiä. Saimme vuokrata tilat Mtk - Nivalalta. Illan aluksi Markku Nurmimäki esitti luonto - ja lintukuvia.

Markku oli vallinnut mielenkiintoiset kuvat ja samalla kertoili kuvien taustoista. Tähän kerhoiltaan meitä oli kokoontunut runsaslukuisesti.

On mukavaa saada uusia kerholaisia toimintaan mukaan. Veikkokin rohkeni viimein tulla mukaan "joukkoon vilkkaaseen".

Ohjelmasta vastasivat Juhanit. Latvalan Juhani puhalteli meille kaksi joululaulua.

Pitkäsen Juhani taas piti meille lintuaiheisen tietovisan ja tämän jälkeen lauloi vanhan joululaulun.

Nyt vain keräämme uutta intoa ja uusia visioita ensi vuodelle. Aloitamme kerhoillat tammikuussa. On tiedossa monia mielenkiintoisia esitelmiä ja hauskaa yhdessäoloa!

Retket 2014

Näin vuoden lopulla on aika tehdä yhteenvetoa vuoden aikana tehdyistä linturetkistä joita olen ollut vetämässä. Tänä vuonna retkiä on ollut kaikkiaan kahdeksan. On aukaistu uusia ulottuvuuksia, nimittäin retki Venäjälle Laatokan maisemiin. Tämä retki oli mielenkiintoinen ja hyvin antoisa. Saimme samalla tutustua venäläiseen luontoon. Aivan erilaista mitä täällä kotimaassa. Siellä on vielä paljon koskematonta luontoa ja lukuisia erämaalampia. Nämä kätkevät mitä erikoisempia kasveja ja monia lintulajeja.

Oli paljon luonnontilassa olevia metsiä. Näistä puita ei korjata lainkaan. Retken kohokohtia oli valkoposkihanhien muutonseuranta Laatokan rannalla. Hanhia meni yhtenä massana, lähes tauotta. Laskimme kolmen tunnin aikana n 10500 hanhea.

Paras hetki koettiin, kun keittelimme iltakahvit Laatokan rannalla samalla seuraten hanhimuuttoa. Siinä koki sellaista luonnonrauhaa jota harvemmin tuntee kotimaassa. Ei ollut äänisaastetta, hiljainen aaltojen liplatus rantakiviin.

Yölaulajat olivat jo äänessä. Satakieliä, viitakerttusia ja ruokokerttusia oli runsaasti. Kaulushaikaroita oli äänessä useampia yhtaikaa. Käet olivat oma lukunsa, joka puolella kuului käen kukunta. Uutena kuvioihin tuli yhteistyö Suomen ladun kanssa. Järjestimme Erkkisjärven ulkoilualueelle yhteisen tapahtuman, joka kokosi paljon osallistujia. Yllättävää oli nuorten runsas osallistuminen.

Sää suosi tapahtumaa. Aurinkoisessa säässä oli mahtava seurailla järven linnustoa

Perinteiset tapahtumat ja retket sisältyivät kesään. 4h kerhon retkipäivä Maliskylällä on jo perinne. Tapahtuma kerää paljon nuoria mukaan perehtymään lintuihin ja luontoon.

Kapinaviikon tapahtumat, avoimet ovet lintutornilla ja aamuretki kerää paljon linnuista kiinnostuneita. On mielenkiintoista seurata miten uuden lajin tunnistaminen on " suuri juttu " Tulee paljon kysymyksiä linnuista ja niiden elintavoista. Voi vain todeta kuinka paljon ihmiset todella seuraavat luontoa ja lintuja. Mieleenpainuvaa oli seurata kun lehtitoimittaja antaumuksella haastatteli Erkkisjärven lintutornin tekijää Aimo Kaikkosta.

Lapset olivat kiinnostuneita järvellä olevista linnuista. Heiltä tuli teräviä kysymyksiä ja kommentteja!

Kapinaviikon aamuretkellä kiertelimme Nivalan lintupaikkoja. Löytyi paljon uutta ja ihmeellistä seurattavaa. Luonto näytti tälläkin retkellä parhaat puolensa, oli lämmintä ja paljon seurattavaa.

Nyt odottelemme kevättalvea jolloin aloittelemme yhteisiä pöllöretkiä.

Alkutalven hiljaisuutta

Viimein syksy on saanut talvisia piirteitä. On ollut pakkasia ja välillä luntakin maassa. Näin voidaan jo katsoa talven alkaneen, vaikka lämpötila toisinaan on plussan puolella. Järvet alkavat paikoin olla jääriitteessä. Viimeiset joutsenet ovat siirtyneet etelämmäksi.

Nivalassa odotteli muutolle lähtöä ennätyksellisen paljon joutsenia. Suurimmissa parvissa oli yli 300 joutsenta. Koko Nivalan alueella laskin joutsenia olleen lähes 500. Laajat sänkipellot keräävät joutsenia. Pelloille on jäänyt jonkin verran puintitähteitä, joita linnut hyödyntävät ravinnoksi. Ruokintapaikalla käy melkoinen kuhina. Mielenkiintoista on seurata miten pitkään järripeippo ja peippo viihtyvät kylmässä. Ovat käyneet jonkin aikaa ruokintapaikalla.

Myös punatulkkuja ja mustarastas ovat käyneet ruokinnalla. Punatulkkuja yllättävän paljon.

Erikoista on ollut tilhien aikainen tulo näille korkeuksille. Ehkäpä pohjoisen aikaiset pakkaset ja talven tulo sinne saivat yhdessä tilhet kohti etelää. Täällähän on runsaasti pihlajanmarjoja niille ravinnoksi.

Myös taviokuurnilla on ollut runsasta vaellusta. Pihapihlajissakin on ollut yhtaikaa 16 taviokuurnaa ruokailemassa. On mukavaa seurata miten taviokuurnat ja tilhet viihtyvät samassa puussa.

Taviokuurnat näyttävät olevan melko pelottomia lintuja. Antavat tulla aivan puun alle ennen kuin pyrähtävät viereiseen pihlajaan.

Mielenkiintoisin tapahtuma oli, kun eräs henkilö soitti ja ilmoitti viirupöllön majailevan pihapiirissä. Menin katsomaan tilannetta ja todellakin viirupöllö istua kökötti asuntovaunun vetoaisan päällä. Oli aivan peloton, raotti vain silmiä. Oli nukkumassa.

Ajattelimme kyllä heti linnun olevan sairas tai loukkaantunut. Odottaisimme aamuun josko pöllö yön aikana lähtisi. Lintu näytti aivan terveeltä, ei ollut nälkiintyneen eikä voipuneen oloinen. Yön aikana viirupöllö oli menehtynyt, elikkä lintu oli sairas. Tällaiset luonnonvaraiset eläimet saa haudata taikka jättää luontoon. Tässä tapauksessa pöllö olisi kannattanut lähettää tutkittavaksi, mutta en siinä tilanteessa tullut ajatelleeksi tätä mahdollisuutta. Luonnossa on omat lakinsa ja tapahtumansa. Monesti voimme vain seurata tapahtumien kulkua ja tyytyä niihin.

Tuulihaukan tarina

Eräänä sateisena ja tuulisena lokakuun päivänä eräs henkilö soitti ja kertoi läheisellä pellolla olevan loukkaantuneen pienen haukan. Menin katsomaan pientä haukkaa todeten sen tuulihaukaksi. Haukka oli aivan sähkölinjan alla, joten päättelin sen lentäneen sähkölankoihin. Tukittuani haukkaa huomasin sen toisen siiven repsottavan holtittomana, samoin toinen silmä oli muurautunut umpeen. Muutamia kuvia otettuani ajoin kotia kokoajan miettien mitä tekisin haukalle. Pieni laatikko mukaan ja takaisin pelolle. Tuulihaukka laatikkoon ja kotiin. Haukka oli aivan märkä ja vähän pökrähtäneen oloinen. Laitoin sen isoon laatikkoon kuivumaan.

Aamulla haukka oli piristynyt huomattavasti näyttäen todellisen luonteensa. Vaikka oli silmäpuoli ja siipirikko, niin päälle vain. Yritin ruokkia, ei onnistunut. Ei auttanut muu kuin antaa linnun olla omissa oloissaan ja seurata tilannetta. Mutta niin vain kävi että nälkä paras kouluttaja. Lintu alkoi suopua ja antoi jo ottaa paremmin kiinni.

Joka päivä tilanne meni parempaan suuntaan, silmä alkoi parantua ja siipi voimistua. Nyt jo suoritimme lentoharjoittelua. Päivittäin lento parani, mutta siipi ei oikein kantanut, osa siipisulista repsotti vielä erillään.

Haukka kesyyntyi entisestään. Nyt lentoharjoitukset saivat mielenkiintoisen lisän. Haukka ei oikein enää halunnut lentää kauemmaksi, halusi olla vain kämmenellä. Kerrankin nakatessani sitä kämmeneltä lentoon se kipaisi käsivartta pitkin olkapäälle ettei tarvitsisi lähteä lentoon.

Nyt tilanne on hyvä. Ilmeni vain yksi pieni ongelma! Tuulihaukka ei halua lähteä mihinkään! Olla napottaa vieressä katsoen silmiin ja on erittäin tyytyväisen näköinen! Syö kämmeneltä ja antaa silittää. Kukapa sitä valmiin ruuan ääreltä lähtisi kylmään maailmaan syömään karvaisia hiiriä ja myyriä. Nyt saa jauhelihaa ja turvallisen olotilan! Aika näyttää mitä tuleman pitää!

Lokakuun ajatuksia

Syksy etenee vääjäämättömästi kohti talvea ja samalla lintuharrastajalle vähän kiireettömämpiä aikoja. Syksy on ollut kaunis. Sateita on saatu tosi vähän ja lämmintä on ollut riittämiin. Tällä hetkellä on rastailla päämuutto meneillään. Esim. Kalajoella on päivässä muuttanut yli 40000 rastassa. Punatulkuilla ja urpiaisilla on myös päämuutto meneillään. Vesilinnut ovat pääosin jo muuttaneet. Mitään suurempia vaelluksia millään lintulajialla ei ole vielä ollut. Syksyn viimeinen suurempi muutto on edessäpäin, nimittäin joutsentenmuutto. Nyt ne kerääntyvät pelloille suuriksi parviksi ja samalla tankkaavat muuttoa varten. Myös matalissa vesistöissä joutsenet viihtyvaät hyvin. Joutsenhan muuttaa vesistöjen alkaessa jäätyä, on todella myöhäinen muuttaja.

Tällä alueella erikoisuutena syksyltä voidaan mainita isolepinkäisten runsaus. Nyt mielenkiinnolla seuraamme jääkö niitä tänne talveksi. Aikaisimpina talvina yksittäisiä isolepinkäisiä on talvehtinut täällä. Muuttoaikana harvinaisuuksia ei esiintynyt, muutenkin syysmuutto meni osin huomaamattomasti pitkän pouta- ja lämpimän jakson takia. Tosin kurkimuutto oli näyttävä. Hiturasta laskettiin muuttopäivänä 9600 kurkea

Erikoisuutena tälle syksylle on ollut huuhkajien ja jopa helmipöllöjen runsaus. Monena yönä ne ovat olleet ahkerasti äänessä. Lieneekö tähän vaikuttanut superkuu, joka pitkään loisti öisellä taivaalla.

Tilhet ovat myös saapuneet. Pihlajissahan on runsaasti marjoja, joten ruokaa on riittänyt niin rastaille kuin myös tilheille.

Pihapiirissä on vilkas kuhina lintujen hyöriessä ruokintapaikoilla. On mielenkiintoisaa seurata poikkeaako jokin harvinaisempi laji ruokinnalla. Nyt pähkinänakkeleita liikkuu harvinaisen paljon. Sain kuvattua nakkelia, mutta kuva ei mitenkään laadukas, mutta laitan sen silti tähän. Olihan se sentään tälle vuodelle Nivala pinna!

Toivottavasti loppu syksy tuo tullessaan jonkun harvinaisuuden piristämään lyhenevää päivää!

Lintujen talviruokinta

Nyt alkaa taas olla käsillä syksystä se aika jolloin on syytä aloittaa lintujen talviruokinta. Lintujen ruokinnalla annetaan monille linnuille mahdollisuus selviytyä talvesta ja sen tuomista haasteista. Vuosi vuodelta yhä useampi lintu jää talvehtimaan tänne. Ankarina talvina linnut ovat täysin riippuvaisia ihmisen hoivasta ja ruokintojen määrästä. Kun aloitamme talviruokinnan, siinä on yksi tärkeä sääntö, ruokintaa ei saa keskeyttää taikka lopettaa kesken talvea. Linnut ovat tottuneet käymään ruokintapaikalla ja luottamaan siihen. Lähistöllä ei ehkä ole toista ruokintapaikkaa mihin siirtyä. Ruokintapaikan lopettamisella kesken talven voi olla linnuille kohtalokasta.

Monet miettivät, mitä linnuille sitten annetaan. Vaihtoehtoja on satoja jos ei tuhansia. Yleisimpiä ovat erimuodossa olevat taliseokset, eri siemenet, pähkinät ja viljatuotteet. Kannattaa harkita miten paljon aikoo uhrata rahaa ruokintapaikan ylläpitämiseen. Hintaa kertyy jos käyttää paljon erikoissiemeniä ja paljon pähkinöitä. Halvimpia vaihtoehtoja ovat auringonkukansiemen, eri viljat, talipallot ja talitangot. Auringonkukansiemeniä ja kauroja voi sekoittaa keskenään ja viedä tätä seosta ruokinta-automaattiin. Talipalloja ja talitankoja voi ripustaa puiden oksille lähelle ruokinta-automaattia. Joskus seokseen, varsinkin kovilla pakkasilla, voi lisätä hirssinsiemeniä ja pähkinöitä. Näin energiataso nousee riittäväksi. Talipallot kannattaa laittaa niitä varten tehtyihin telineisiin, tällöin oravat ja suuremmat linnut eivät pääse niitä viemään. Myös verkko talipallon ympäriltä kannattaa poistaa. Näin estetään lintujen takertuminen verkkoihin.

Millaisia lintulautoja ja ruokinta-automaatteja kannattaa laittaa? Näitä on monenlaisia ja kokoisia. On pienempää ja suurempaa automaattia, joihinkin mahtuu päivän tarve, toisiin taas muutaman päivän annos. Jos käy päivittäin lisäämässä ruokinta-automaatteihin ruokaa, niin tällöin riittää pienempikin automaatti. On myös monen näköisiä automaatteja, on muovisia ja puusta tehtyjä. Kaikki ovat yhtä hyviä ja tarkoituksen mukaisia.

Miksi ruokkia lintuja? Kuten aikaisemmin todettiin, monet linnut eivät selviäisi talvesta ilman ihmisen apua. Toinen mielenkiintoisen seikka on seurata eri lintulajien käymistä lintulaudoilla ja niiden touhuilua ruuan ympärillä. Esim. alla olevassa kuvassa kuusitiainen "tankkaamassa" itseään.

Mielenkiintoista on myös seurata miten linnut siemen nokassa lentävät läheisiin puihin syömään.

Ruokintapaikkaa pitää myös huoltaa. Välillä on puhdistettava niin lintulauta kuin ruokinta-automaatit eri tautiriskien takia. Linnut voivat levittää toisiin lintuihin eri viruksia, jotka saattavat aiheuttaa lintujen kuolemia. Samoin ruokintapaikan ympäristö, ainakin keväällä, kannattaa puhdistaa, jolloin hiiret ja myyrät eivät pääse pesiytymään ympäristöön. Monenlaisia uhkia on myös tarjolla linnuille ruokintapaikoilla. Petolinnut, pöllöt ja kissat vaanivat myös ruokintapaikkojen läheisyydessä hyvän paistin toivossa. Luonnossa on omat vaaransa ja haasteensa joille me ei voida mitään. Näiden haasteiden kanssa pitää tulla toimeen. Perustetaan ruokintapaikkoja ja nautitaan niiden tuomasta ilosta koko talven!