Tuulihaukan tarina

Eräänä sateisena ja tuulisena lokakuun päivänä eräs henkilö soitti ja kertoi läheisellä pellolla olevan loukkaantuneen pienen haukan. Menin katsomaan pientä haukkaa todeten sen tuulihaukaksi. Haukka oli aivan sähkölinjan alla, joten päättelin sen lentäneen sähkölankoihin. Tukittuani haukkaa huomasin sen toisen siiven repsottavan holtittomana, samoin toinen silmä oli muurautunut umpeen. Muutamia kuvia otettuani ajoin kotia kokoajan miettien mitä tekisin haukalle. Pieni laatikko mukaan ja takaisin pelolle. Tuulihaukka laatikkoon ja kotiin. Haukka oli aivan märkä ja vähän pökrähtäneen oloinen. Laitoin sen isoon laatikkoon kuivumaan.

Aamulla haukka oli piristynyt huomattavasti näyttäen todellisen luonteensa. Vaikka oli silmäpuoli ja siipirikko, niin päälle vain. Yritin ruokkia, ei onnistunut. Ei auttanut muu kuin antaa linnun olla omissa oloissaan ja seurata tilannetta. Mutta niin vain kävi että nälkä paras kouluttaja. Lintu alkoi suopua ja antoi jo ottaa paremmin kiinni.

Joka päivä tilanne meni parempaan suuntaan, silmä alkoi parantua ja siipi voimistua. Nyt jo suoritimme lentoharjoittelua. Päivittäin lento parani, mutta siipi ei oikein kantanut, osa siipisulista repsotti vielä erillään.

Haukka kesyyntyi entisestään. Nyt lentoharjoitukset saivat mielenkiintoisen lisän. Haukka ei oikein enää halunnut lentää kauemmaksi, halusi olla vain kämmenellä. Kerrankin nakatessani sitä kämmeneltä lentoon se kipaisi käsivartta pitkin olkapäälle ettei tarvitsisi lähteä lentoon.

Nyt tilanne on hyvä. Ilmeni vain yksi pieni ongelma! Tuulihaukka ei halua lähteä mihinkään! Olla napottaa vieressä katsoen silmiin ja on erittäin tyytyväisen näköinen! Syö kämmeneltä ja antaa silittää. Kukapa sitä valmiin ruuan ääreltä lähtisi kylmään maailmaan syömään karvaisia hiiriä ja myyriä. Nyt saa jauhelihaa ja turvallisen olotilan! Aika näyttää mitä tuleman pitää!

Lokakuun ajatuksia

Syksy etenee vääjäämättömästi kohti talvea ja samalla lintuharrastajalle vähän kiireettömämpiä aikoja. Syksy on ollut kaunis. Sateita on saatu tosi vähän ja lämmintä on ollut riittämiin. Tällä hetkellä on rastailla päämuutto meneillään. Esim. Kalajoella on päivässä muuttanut yli 40000 rastassa. Punatulkuilla ja urpiaisilla on myös päämuutto meneillään. Vesilinnut ovat pääosin jo muuttaneet. Mitään suurempia vaelluksia millään lintulajialla ei ole vielä ollut. Syksyn viimeinen suurempi muutto on edessäpäin, nimittäin joutsentenmuutto. Nyt ne kerääntyvät pelloille suuriksi parviksi ja samalla tankkaavat muuttoa varten. Myös matalissa vesistöissä joutsenet viihtyvaät hyvin. Joutsenhan muuttaa vesistöjen alkaessa jäätyä, on todella myöhäinen muuttaja.

Tällä alueella erikoisuutena syksyltä voidaan mainita isolepinkäisten runsaus. Nyt mielenkiinnolla seuraamme jääkö niitä tänne talveksi. Aikaisimpina talvina yksittäisiä isolepinkäisiä on talvehtinut täällä. Muuttoaikana harvinaisuuksia ei esiintynyt, muutenkin syysmuutto meni osin huomaamattomasti pitkän pouta- ja lämpimän jakson takia. Tosin kurkimuutto oli näyttävä. Hiturasta laskettiin muuttopäivänä 9600 kurkea

Erikoisuutena tälle syksylle on ollut huuhkajien ja jopa helmipöllöjen runsaus. Monena yönä ne ovat olleet ahkerasti äänessä. Lieneekö tähän vaikuttanut superkuu, joka pitkään loisti öisellä taivaalla.

Tilhet ovat myös saapuneet. Pihlajissahan on runsaasti marjoja, joten ruokaa on riittänyt niin rastaille kuin myös tilheille.

Pihapiirissä on vilkas kuhina lintujen hyöriessä ruokintapaikoilla. On mielenkiintoisaa seurata poikkeaako jokin harvinaisempi laji ruokinnalla. Nyt pähkinänakkeleita liikkuu harvinaisen paljon. Sain kuvattua nakkelia, mutta kuva ei mitenkään laadukas, mutta laitan sen silti tähän. Olihan se sentään tälle vuodelle Nivala pinna!

Toivottavasti loppu syksy tuo tullessaan jonkun harvinaisuuden piristämään lyhenevää päivää!

Lintujen talviruokinta

Nyt alkaa taas olla käsillä syksystä se aika jolloin on syytä aloittaa lintujen talviruokinta. Lintujen ruokinnalla annetaan monille linnuille mahdollisuus selviytyä talvesta ja sen tuomista haasteista. Vuosi vuodelta yhä useampi lintu jää talvehtimaan tänne. Ankarina talvina linnut ovat täysin riippuvaisia ihmisen hoivasta ja ruokintojen määrästä. Kun aloitamme talviruokinnan, siinä on yksi tärkeä sääntö, ruokintaa ei saa keskeyttää taikka lopettaa kesken talvea. Linnut ovat tottuneet käymään ruokintapaikalla ja luottamaan siihen. Lähistöllä ei ehkä ole toista ruokintapaikkaa mihin siirtyä. Ruokintapaikan lopettamisella kesken talven voi olla linnuille kohtalokasta.

Monet miettivät, mitä linnuille sitten annetaan. Vaihtoehtoja on satoja jos ei tuhansia. Yleisimpiä ovat erimuodossa olevat taliseokset, eri siemenet, pähkinät ja viljatuotteet. Kannattaa harkita miten paljon aikoo uhrata rahaa ruokintapaikan ylläpitämiseen. Hintaa kertyy jos käyttää paljon erikoissiemeniä ja paljon pähkinöitä. Halvimpia vaihtoehtoja ovat auringonkukansiemen, eri viljat, talipallot ja talitangot. Auringonkukansiemeniä ja kauroja voi sekoittaa keskenään ja viedä tätä seosta ruokinta-automaattiin. Talipalloja ja talitankoja voi ripustaa puiden oksille lähelle ruokinta-automaattia. Joskus seokseen, varsinkin kovilla pakkasilla, voi lisätä hirssinsiemeniä ja pähkinöitä. Näin energiataso nousee riittäväksi. Talipallot kannattaa laittaa niitä varten tehtyihin telineisiin, tällöin oravat ja suuremmat linnut eivät pääse niitä viemään. Myös verkko talipallon ympäriltä kannattaa poistaa. Näin estetään lintujen takertuminen verkkoihin.

Millaisia lintulautoja ja ruokinta-automaatteja kannattaa laittaa? Näitä on monenlaisia ja kokoisia. On pienempää ja suurempaa automaattia, joihinkin mahtuu päivän tarve, toisiin taas muutaman päivän annos. Jos käy päivittäin lisäämässä ruokinta-automaatteihin ruokaa, niin tällöin riittää pienempikin automaatti. On myös monen näköisiä automaatteja, on muovisia ja puusta tehtyjä. Kaikki ovat yhtä hyviä ja tarkoituksen mukaisia.

Miksi ruokkia lintuja? Kuten aikaisemmin todettiin, monet linnut eivät selviäisi talvesta ilman ihmisen apua. Toinen mielenkiintoisen seikka on seurata eri lintulajien käymistä lintulaudoilla ja niiden touhuilua ruuan ympärillä. Esim. alla olevassa kuvassa kuusitiainen "tankkaamassa" itseään.

Mielenkiintoista on myös seurata miten linnut siemen nokassa lentävät läheisiin puihin syömään.

Ruokintapaikkaa pitää myös huoltaa. Välillä on puhdistettava niin lintulauta kuin ruokinta-automaatit eri tautiriskien takia. Linnut voivat levittää toisiin lintuihin eri viruksia, jotka saattavat aiheuttaa lintujen kuolemia. Samoin ruokintapaikan ympäristö, ainakin keväällä, kannattaa puhdistaa, jolloin hiiret ja myyrät eivät pääse pesiytymään ympäristöön. Monenlaisia uhkia on myös tarjolla linnuille ruokintapaikoilla. Petolinnut, pöllöt ja kissat vaanivat myös ruokintapaikkojen läheisyydessä hyvän paistin toivossa. Luonnossa on omat vaaransa ja haasteensa joille me ei voida mitään. Näiden haasteiden kanssa pitää tulla toimeen. Perustetaan ruokintapaikkoja ja nautitaan niiden tuomasta ilosta koko talven!

Kurkimuutto

Maanantaiksi 22.9. ennustettiin heti aamusta alkaen kovaa pohjoistuulta ja lähes nollan lämpötilaa. Tämän kaltainen sää olisi kurkimuutolle todella hyvä "keli". Aikaisin aamulla suuntasimme kohti Hituraa toiveissa kurkien päämuutto tälle syksylle. Toive toteutui. Lyhyen odotuksen ja tarkkailun jälkeen kurkia alkoi ilmestyä pohjoiselle taivaalle.

Ensimmäiset kurkiaurat saavuttivat Hituran klo 06.40. Tasaiseen tahtiin alkoi kurkia saapua pohjoisesta. Merkille pantavaa oli muuton painottuminen kaukaa Hituran itäpuolelta. Joitakin hajaparvia meni lähempää, jolloin niistä sai muutamia kuvia. Suurempia kurkiauroja ei päästy kuvaamaan etäisyyden takia.

Petolintuja muutti suhteellisen vähän. Parhaimpina lajeina merikotka, piekana, sinisuohaukkoja 4, varpushaukkoja 7, kanahaukkoja 4 ja hiirihaukka. Sepelkyyhkyjä muutti 700. Kokoajan sai tarkoin seurata horisonttia, ettei jotain pääsisi livahtamaan ohi silmien.

Tietty haikeus valtaa aina mielen seuratessa kurkimuuttoa. Tämän jälkeen maisema jää jotenkin autioksi ja tyhjäksi. Kesä on auttamattomasti ohi. Muuttolinnut alkavat olla suurimmalta osin menneet. Vain laulujoutsenet jäävät odottelemaan vielä kylmempiä ilmoja. Tässäpä koko muutonseurantaporukka. Mukana tällä kertaa olivat Eila, Jorma, Juhani, Jukka ja allekirjoittanut.

Eloralli

Lauantaina 30.08.2014 järjestettiin Lintukerho Laruksen jo perinteiseksi muodostunut eloralli Haapajärvellä. Aikaisemmin ralli on järjestetty Nivalassa. Nyt rallia on tarkoitus kierrättää eri kunnissa tällä alueella. Ensi vuoden eloralli on Ylivieskassa. Näin eri kuntien alueet ja linnusto tulevat tutuiksi. Mielenkiintoista on rallata oudoissa maastoissa, tämä tuo oman hohtonsa tapahtumaan. Nyt ralli aloitettiin klo 06.00. Joukkueita oli kaikkiaan 4 ja jokainen aloitti rallin oman suunnitelmansa puitteissa mistä kohden Haapajärveä halusi. Meidän joukkue, Juhani, Hannu ja alekirjoittanut, aloitimme rallin Karsikkaalta aivan Haapajärven rajalta. Reittivalinta osui meiltä aivan nappiin. Tässä auttoi Juhanin maastotuntemus, sillä hän oli työnsä takia liikkunut alueella paljon. En lähde tässä kertaamaan mistä tai mitä lajeja eri kohdista saimme, olisi liian tylsää lukea yksitoikkoista listaa. Aamusta mielenkiintoista oli, kurkien suuri määrä. Tulivat ehkä yöpymissoilta päiväksi pelloille. Hämärissä oli kokemus kuunnella kurkien ääntelyä niiden lentäessä ylitsemme. Mutta aurinkokin nousi, jolloin muu linnusto aloitti ääntelynsä pyrähdellen paikasta toiseen.

Lintuharrastajat ovat kekseliästä porukkaa. Lintutornina voi käyttää vaikka isoa sepelikasaa. Tästä oivana esimerkkinä Juhani, kiipesi kasalle nähdäkseen paremmin ympäristöön.

Suot eivät nyt tarjonneet juuri mitään, ehkä ajankohta suolinnustolle oli myöhäinen. Isoja soita on otettu turvetuotantoon, näistä yksi on Lamminneva. Tällä suolla oli muutamia teeriä pitämässä syyssoidinta.

Linturalli voi tuoda mukanaan myös mielenkiintoisia yllätyksiä. Tämän saimme kokea, kun Settijärveltä tulimme autolle. Takarengas oli tyhjä! Onneksi vararengas oli mukana ja vielä ilmaa täynnä. Renkaan vaihto tapahtui vähintäänkin yhtä nopeasti kuin formulavarikolla.

Niin tässäkin rallissa kuin muissakin ralleissa aika loppuu kesken. Yllätyksekseen sai huomata kellon viisareiden olevan kahden paikkeilla, eli rallin lopetusajan kohdalla. Viimeisenä paikkana kävimme Haapajärven uudella lintutornilla. Voi sanoa tornin sijaitsevan vähän ovelassa paikassa. Tornille joutuu kävelemään jonkin matkaa. Jos mukana on kaukoputki ja jotain muuta "rekvisiittaa" niin hyvästä lenkistä tornilla käynti menettelee.

Rallin purkupaikkana toimi Siiponkosken kylä- ja jokikeskus. Aluksi joimme makoisat kahvit pullan kera. Maistuivat pitkän päivän päätteeksi tosi hyviltä.

Jukka veti purkutilaisuuden kovalla ammattitaidolla. Ja tuloksia: Rallissa nähtiin 97 lajia, joka tähän vuodenaikaan nähden on kova luku tällä alueella. Joukkueita rallissa oli neljä Kumisaapasmiehet, Kielonkukat, Saappaattomat ja Järripeipot. Voittajajoukkue Järripeipot 74 lajia, toinen Kielonkukat 71 lajia, kolmas Saapasmiehet 64 lajia ja neljäs Saappaattomat 62 lajia. Yllättävää oli kahlaajien runsaus, samoin yllättävää oli hyönteissyöjien vähäisyys. Kovimpia lajeja olivat ehkä merihanhi, taivaanvuohi, peltopyy, tervapääsky ja pikkulokki. Voittajajoukkueessa kisailivat Jukka, Päivi ja Sari. Onnittelut! Kisa oli tiukka, mutta kokemuksena mahtava. Jukalle suuret kiitokset rallin järjestelyistä. Hän järjesti kaikki yksin, niin rallilistat kuin purkupaikan ja kaikki muut ralliin liittyvät asiat! KIITOKSIA meidän kaikkien puolesta. Ensivuonna rallataan Ylivieskassa! Tervetuloa sinne!

Erkkisjärvi

Aikaisemmin kirjoitin tähän blogiin Hiturasta ja nyt ajattelin kirjoittaa Erkkisjärvestä ja sen rannalla olevasta lintutornista. Näin pikkuhiljaa Nivalan parhaimpia lintupaikkoja tulee tutuksi ja se, mitä niillä voi nähdä. Kaikki kuvat mitä tähän blogiin laitan on otettu Erkkisjärveltä. Aamuisin tornista avautuu mitä kauneimpia auringon nousuja ja aamun kajoja. Pitkään Nivalassa ei ollut lintutornia lainkaan, kunnes vuonna 2010 Erkkisjärvelle rakennettiin torni.

Torni avasi aivan uuden mahdollisuuden tarkkailla järven linnustoa. Retkikohteena järven arvo nousi huomattavasti. Tilanne vain parani, kun vuonna 2012 kyläyhdistys päätti kunnostaa läheisen koulun pihan ja samalla muuttaa läheisen peltoalueen luontoalueeksi. Myös tornin ympäristö muuttui, tornin yhteyteen rakennettiin katselulaituri ja tornille menoa muutettiin. Tornin läheisyydessä kiertää myös luontopolku. Polun varrella on opastetauluja, joissa kerrotaan alueesta ja sen sisältämistä katselukohteista.

Tornilla katselulaiturin yhteydessä on myös nuotiopaikka, tuolit ja pöytä. Näin tornilla voi viettää vaikka retkipäivää. Myös harrastajat voivat välillä laskeutua alas tauolle ja eväitten nauttimiseen.

Ja mitä linnustoa järvi ja sen ympärillä olevat pellot tarjoavat. Järvellä yleisimmät sorsalinnut, uikut, lokit, tiirat ja laulujoutsen. Kevät-ja syysmuuttoaikoina kahlaajia, hanhia ja suokukkoja näkee järvellä paljon. Peltoalue tarjoaa yleisimmät peltolinnut.

Petolintuja liitelee koko kesä peltojen yllä saalistelemassa. En lähde luettelemaan kaikkia lajeja, lista olisi yksitoikkoisen pitkä. Joitakin harvinaisuuksia voisi mainita, kuten pikkujoutsen, pilkkasiipi, mustalintu, heinätavi, punasotka, merihanhi jne. Nähtävää ja koettavaa kyllä Erkkisjärvi tarjoaa!

Nyt vain retkeilemään Erkkisjärvelle ja tutustumaan alueeseen!

Superviikko

Kulunut viikko on ollut lintuharrastajalle todellinen superviikko. Viikko on sisältänyt kolme huippuretkeä! Ensin retki Pohjois-Savoon, iltaretki Hituraan ja retki Sarjankylälle. Joka retki antoi mahtavia kokemuksia ja löytöjä! Ensi muutama sana retkestä Savoon. Päivän retkellä kävimme Pielavedellä Hirviniemen alueella. Jo luontoarvoltaan alue on kaunis ja näkemisen arvoinen. Mikä parasta, alue on linnustolleen rikas ja monipuolinen. Eipä ihme, että bongarit lähestyivät rantaa joskus nöyränä.

Ranta kätki sisälleen kuikkia, vesilintuja ja laulujoutsenia. Kuikat uiskentelivat aivan rannan tuntumassa, lähestyttäessä rantaa ne kaikkosivat edemmäs, jotenka kuvat joutui ottamaan kauempaa.

Myös metsäkirvisiä parveili kymmenittäin, samoin peippoja oli suurehkoissa parvissa. Alueella on ainakin kaksi sääksen pesintää, ei ihme jos näköpiirissä oli yhtaikaa useampiakin sääksiä! Mahtava näky. Haukkoja alueella oli useita. Nähtiin kaksi ampuhaukkaa, tuulihaukkoja ja sinisuohaukkoja. Ennen Kaakkurilammelle menoa taivaanranta alkoi tummeta ja eikös ukkonen yllättänyt retkeläiset.

Onneksi sade ja jyrinä meni hetkessä ohi. Matkalla Kaakkurilammelle näimme erikoisen männyn.

Tässä näkyy millaiset juuret on männyllä. Vaikka juuret olivat näin paljaat, niin puu oli täysin elävä!

Kaakkurilammelle päästyämme se oli nimensä veroinen. Useita kaakkureita uiskenteli lammella pitäen meille mahtavan konsertin! Kaakkurillahan on taatusti omintakeinen ääni, ei ehkä soinnu kaikkien nuottikorvaan. Ilma oli kirkastunut auringon paistaessa suoraan edestä, kuvaaminen oli taas hankalaa.

Lammella oli myös muutamia laulujoutsenia ja runsaasti vesilintuja. Alkavasta sateesta huolimatta päätimme vielä käydä Äyskoskella, josko siellä oli kahlaajia. Äyskoskellakin satoi, siitä huolimatta ajattelimme tarkkailla koskea. Heti sillalta huomasimme kauempana mielenkiintoisen sukeltajan. Sateesta huolimatta päätimme käydä lähempää katsomassa lintua. Pieni aavistus hiipi mieleen lähestyttäessä lintua, voisiko se olla pikku-uikku. Monet ajatukset pyöri mielessä, miksi kamera on autossa, saadaanko lintu tarpeeksi lähelle määritystä varten jne. Lintu pysyi tarpeeksi lähellä, ja eikös vain, se oli pikku-uikku!!!!!!!!!! Mutta..mutta kamera autossa, ei auta itku markkinoilla, ilman kameraa ja sillä siisti. Kyllä siinä todella oli pikku-uikku! Olipa mahtava päätös tälle retkelle!

Toinen mukava retki samalle viikolle, kun ajattelin käydä Hiturassa vilkaisemassa, josko kahlaajia olisi maisemissa. Ajelin penkkatietä, kun edestä nousi jokin haukka. Heti huomasin, että nuori lintu ja ei aivan joka päiväinen meidän nurkilla. Lintu lensi poispäin, seurasin kiikarilla, tehden määritystä koko ajan. Mielessä liikkui arosuohaukka nuori, ei sittenkään, josko niittysuohaukka. En voinut laittaa kaukoputkea, tällöin lintua ei olisi voinut tarkkailla senkään vertaa. No, kyllä kirjasta selviää, ajattelin. Mitä vielä, enempi vain sekaisin, niin samanlaiset nuori arosuohaukka ja niittysuohaukka ovat. Pieni epälys arosuohaukan puoleen, kun kaulalla näkyi valkeaa. Havainto oli senverran lyhytaikainen, varma määritys jäi tekemättä. Keskustelin asiasta Jukan ja Sepon kanssa, määritys arosuohaukka / niittysuohaukka. Kaikesta huolimatta hyvä löytö. Aina ei voi määrittää varmaksi, siinä onkin lintuharrastuksen suola. Oppia ikä kaikki.

Samalta paikalta kun lisää viisi isolepinkäistä yhtaikaa, niin mitä vielä. Isolepinkäisistä taisi poikue olla liikkeellä. Alueellahan pesii "lapinharakoita". Hiturassa ei ollut kahlaajia, vanhat kahlaajat ovat pääosin muuttaneet ja nuoret vielä tulematta. Hiturasta palatessa näin vielä räkättirastasparven, n 120 lintua. Ja vielä kolmas hyvä retki samalle viikkoa. Lauantaina ajelin aivan lähimaastoja lähes huvikseen. Ja eikun tärppäsi, piekana kierteli Ruiskussa. On hyvin todennäköistä, että kyseessä on sama lintu jonka näin jo heinäkuun lopulla. Alueella pesii suurella todennäköisyydellä piekana, koska heinäkuun lopulla törmäsin eräällä hakkuuaukealla useampaan piekanaan. Myös kaksi isolepinkäistä oli liikkeellä, samoin n 250 peippoa kierteli alueella. Nyt hyönteissyöjät parveilevat muutto mielessä. Kannatta seurailla lintujen parvia, niissä saattaa olla jopa tuhansia lintuja. Nyt vain maastoon seuraaman tilannetta ja tekemään mielenkiintoisia löytöjä!