Lapin luonto luo outoa taikaa, nämä laulun sanat ovat kyllä omalla kohdallani käyneet toteen. Vuosi sitten kävimme Varangin vuonolla tutustumassa paikalliseen luontoon ja linnustoon. Tämä matka jätti pysyvän jäljen mielen syövereihin! Jylhät ja karut tunturit, puuttomat vaarat ja kirkkaina virtaavat tunturipurot ovat näky joka pysäyttää! Viime talvena suunnittelimme uuden linturetken Pohjois - Norjan mielimaisemiin.
Niinpä lauantaina 3.6. pakkasimme auton ja matka alkoi kohti Kaamasta, jossa oli ensimmäinen välietappi. Pientä jännitystä aiheutti myöhäinen kevät. Mielessä pyöri ajatus, oliko pohjoisessa vielä talvi, entä teitten kunto ja Norjan puolella mahdollisesti lumen takia suljetut tiet. Kuitenkin päällimmäinen ajatus pyöri linnuissa, mikä lintutilanne Varangilla ja joko muuttolinnut ovat saapuneet sinne.
Ensimmäinen pysähdys oli Kukkolan koskella. Kyllä kannatti, koski pauhasi valtoimenaan. Oli mielenkiintoista seurata kosken voimaa, paljon virtasi energiaa silmien editse.
Parkkialueella oli ryhdikkäitä aittarakennuksia useita. Toimivat todennäköisesti varastotiloina.
Ensimmäinen varsinainen kosketus lintuihin saatiin Pellossa. Lähellä tietä oli tulva-alue. Kahlaajia, vesilintuja ja laulujoutsenia levähteli alueella. Oli liroja, tyllejä, sinisorsia, haapanoita jne. Tälläiset tulva-alueet keräävät lukuisia muuttolintuja levähtämään ja ruokailemaan.
Matka jatkui kohti Kaamasta ja yöpaikkaa. Koko matkan ajan keräsimme matkapinnoja. Kaamasessa meitä odotti hyvä lintujen ruokintapaikka. Vaikka ilta oli pitkälle kulunut piti ruokintapaikka perinpohjaisesti tsekata. Oli taviokuurnaa, lapintiaista, urpiaista, järripeippoa, kuukkelia, pajusirkkua jne. Todella antoisa ruokinta.
Neljän Tuulen Tupa on viihtyisä ja luonnon keskellä oleva majoituspaikka. Nytkin yöpyjiä oli Euroopasta saakka.
Viereinen järvi oli umpijäässä. Muutenkin kevään tulo näytti olevan myöhässä. Ilma kylmeni illalla ja sade muuttui räntäsateeksi ja tuuli puhalteli navakasti. Oli tulossa talven ilmat.
Ensimmäisen matkapäivän lajimääräksi kertyi 41 Parhaimpina lajeina kuukkeli, taviokuurna ja lapintiainen. Suurin osa lajeista havaittiin autosta. Useammalla pysähdyksellä lajimäärä olisi ollut suurempi.
Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Pulmanginylänköä. Sää oli todella huono ja tuulinen, jopa myrskyisä, satoi vettä ja räntää. Kuten odotimmekin, Pulmankijärvi oli jäässä. Lintuja ei juuri näkynyt, oli hiljaista. Parhaimpina lajeina Pulmangilta kapustarinta, lapinsirkku ja punakuiri.
Lapin poika oli jättänyt moottorikelkat tien varrelle. Ajokelit olivat loppuneet niinä päivinä. Muuten ylängöllä näköalat mahtavan puoleisia. Kesällä varmasti erikoista seutua.
Tästä matka jatkui kohti Norjaa ja uusia kokemuksia ja lintuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti