Vuosi 2018 on pyörähtänyt aluilleen. Pitkästä aikaa käsillä on oikea talvi pakkasineen ja kunnon lumipyryineen! Lunta on kertynyt kohtalaisesti. Tämä on muutamien lintulajien suhteen hyvä asia. Metsäkanalinnut pääsevät kieppiin samoin peltopyyt. Metsäalueilla on näkynyt muutama suurehko teeriparvi. Tämä enteilee mukavaa soidinaikaa keväälle. Samoin peltopyitä on muutamia yksilöitä. Lämpötilan vaihdellessa voimakkaasti ilma on sumuinen ja luo näin oman tunnelmansa maisemaan.
Myös auringonlaskut ovat olleet värikkäitä. Nyt talvinen luonto on kauneimmillaan.
Piharuokinnalla on ollut vilskettä. Perinteiset talvilinnut ovat ahkerasti liikkeellä. Erikoista tänä talvena on ollut urpiaisten suuri määrä. Taas varpuset ovat kadonneet tyystin. Punatulkut ovat lisääntyneet voimakkaasti.
Pikkuvarpuset jatka runsastumistaan. Niittä on jo huomattavasti enempi kuin varpusia.
Talven ekstraa täällä on mukavasti. Mustapääkerttu on jo viipynyt pitempään ruokinnalla. Välistä niitä on nähty koiras ja naaras linnut. Harvoin ovat yhtaikaa ruokinnalla. Myös peippoja on jäänyt tänne useita.
Myös tilhet ovat ahkerasti pihlajanmarjojen kimpussa. Voi sanoa niiden elävän pakasteruualla. Myös räkättirastaista löytyy viivyttelijöitä. Samoin nämä yrittävät löytää ravinnon jäätyneistä pihlajanmarjoista.
Ja sokerina pohjalla, tikat. Nyt on saatu nauttia tikkojen runsaudesta. Tikkojen lajikirjo on ollut mahtava, on ollut pohjantikkaa, valkoselkäkäpytikkaa, käpytikkaa ja paikoin pikkutikkaa. Käpytikkoja on esiintynyt metsäruokinnalla useita samanaikaisesti. Myös valkoselkätikkoja on ollut useita.
Valkoselkätikkoja on käynyt niin piharuokinnalla kuin puuvarastoilla. Yksi näistä tikoista on rengastettu mutta rengasta ei ole saatu luettua.
Seuraavaksi jäämme mielenkiinnolla odottamaan pöllökauden alkua. Jospa nyt koittaisi vähän parempi pöllövuosi!
