lauantai 22. helmikuuta 2014

Pöllöilyä

Talvi on jo edennyt jo niin pitkälle, että on tullut pöllöretkien aika. Edellinen talvi oli pöllöjen suhteen todella hiljainen. Viime talvena myyrä- ja hiirikannat olivat lähes olemattomat. Huonoina ruokavuosina voivat pöllöt jättää pesinnät kokonaan väliin. Nyt tilanne myyrien ja hiirien suhteen on hyvä. Niinpä pöllötkin ovat aloittaneet huhuilunsa melko aktiivisesti. Helmikuun alkupuolella huuhkajat ja helmipöllöt ovat olleet ahkerasti äänessä. Kelit vain eivät ole olleet parhaat mahdolliset, on tuullut tai satanut lunta. Pikku pakkanen ja kirkas tähtitaivas, niin jo pöllöt intoutuvat aktiiviseen huhuiluun.
Oli aivan ihmeellinen tunne, kun talven ensimmäisellä retkellä kuuli helmipöllön puputuksen, sillä viime talvena en kuullut helmaria lainkaan. Nyt näyttäisi helmipöllöjä olevan kohtalaisesti. Niillä muutamilla retkillä joita olen tehnyt, helmari on ollut aina äänessä. Huuhkajat ovat myös aloittaneet huhuilunsa.
Viirupöllöt ovat olleet vielä hiljaa. Kunhan kevät etenee, niin kyllä nekin aloittavat huhuilunsa. Samoin sarvipöllöt, kunhan niiden muutto käynnistyy. Kevätmuutto niillä alkaa näinä viikkoina.
Varpuspöllöjä on näkynyt koko talven. Ne ovat vieraillet ahkerasti lintujen ruokintapaikalla, vieden mukanaan useamman tiaisen. Samoin hiiripöllöjä on tänä talvena ollut runsaasti.
Lapinpöllöjä tänä talvena ei ole tavattu yhtään. Nähtävästi niillä ei ole ollut vaellusta juuri lainkaan. Nyt on pöllöjä mukavasti äänessä, jotenka kannattaa suunnata retket öiseen aikaan metsäisille alueille. Siellä kokee upeita elämyksiä pöllöjen kera! Kuvat jotka ovat tässä jutussa poimin netistä. Luonnossa olen kuvannut vain varpuspöllön.

lauantai 8. helmikuuta 2014

Helmikuun turinoita

Lintuharrastuksen hiljaisin vuodenaika on käsillä. Luonto on täydellisesti talvilevossa. Tänä talvena lintujen suhteen voidaan puhua erikoisen hiljaisesta talvesta. Olemme kiertäneet Nivalan peltolakeudet useampaankin kertaan huonoin tuloksin. Esim. peltopyitä ei ole tavattu lainkaan. Samoin Nivalan keskustan tuntumassa olevat turkinkyyhkyt loistavat poissaolollaan. Samoin urpiaisia ei löydy hakemallakaan. Pientä eloa ja jopa iloa tuovat näin talveen kasvaneet naakkaparvet. Samoin kesykyyhkyjä on mukavasti. Voihan hiljaisesta luonnosta nauttia sen komeudella, on komeita auringon nousuja ja huurteisia puita.
Metsäautoteitä ajellessa voi todeta hiljaisuuden vallitsevan sielläkin. Ainoastaan teeret ovat kerääntyneet suurehkoihin parviin. Metsoja ei löydy hakemallakaan, samoin pyyt ovat hukassa. Muutama kanahaukka kiertelee saalistulennoilla. Pian on metsänlajit lueteltu.
Koskikara on viihtynyt lähes koko talven Erkkisjärven padolla. Kovilla pakkasilla, kun sulavesi hetkeksi jäätyi, niin kara oli hetken poissa. Onneksi on ruokintapaikat, joissa käy talvilintuja ilonamme. Nyt ei ole ollut vielä mitään erikoisuuksia, vain peruslajit. Keltasirkkuja ehkä viimevuotista enemmän.
Suurin muutos on tapahtunut varpusten suhteen. Pikkuvarpuset voimakkaasti lisääntyneet ja varpuset vähentyneet. Mutta kaksi asiaa vuodesta toiseen pysyy muuttumattomana ja ne ovat oravat ja varpushaukka.
Oravat ovat päivittäiset vieraat. Ne kiipeilevät lintulaudalla ajaen samalla linnut etäämmälle. Aikansa syötyään oravat poistuvat läheiseen metsään. Näin normaali päiväjärjestys palaa lintulaudalle. Mutta oma lukunsa on varpushaukka.
Kuten tuosta kuvasta voi huomata miten piilossa se vaanii lintuja ruokintapaikan vieressä olevissa kuusissa. Sieltä se hyökkää hiljaa vieden aina jonkin linnun ruuakseen. Aina ei tunnu mukavalta sen saalistus, mutta luonnonkiertokulku on tämmöinen. Pitää vain ajatella niin, että se saalistaa elääkseen. Näin se talvi kohta taittuu kevääseen, jolloin luonnossa on taas elämää. Nyt nautimme talven komeista maisemista ja ruokintapaikan linnuista!