Eloralli

Lauantaina 30.08.2014 järjestettiin Lintukerho Laruksen jo perinteiseksi muodostunut eloralli Haapajärvellä. Aikaisemmin ralli on järjestetty Nivalassa. Nyt rallia on tarkoitus kierrättää eri kunnissa tällä alueella. Ensi vuoden eloralli on Ylivieskassa. Näin eri kuntien alueet ja linnusto tulevat tutuiksi. Mielenkiintoista on rallata oudoissa maastoissa, tämä tuo oman hohtonsa tapahtumaan. Nyt ralli aloitettiin klo 06.00. Joukkueita oli kaikkiaan 4 ja jokainen aloitti rallin oman suunnitelmansa puitteissa mistä kohden Haapajärveä halusi. Meidän joukkue, Juhani, Hannu ja alekirjoittanut, aloitimme rallin Karsikkaalta aivan Haapajärven rajalta. Reittivalinta osui meiltä aivan nappiin. Tässä auttoi Juhanin maastotuntemus, sillä hän oli työnsä takia liikkunut alueella paljon. En lähde tässä kertaamaan mistä tai mitä lajeja eri kohdista saimme, olisi liian tylsää lukea yksitoikkoista listaa. Aamusta mielenkiintoista oli, kurkien suuri määrä. Tulivat ehkä yöpymissoilta päiväksi pelloille. Hämärissä oli kokemus kuunnella kurkien ääntelyä niiden lentäessä ylitsemme. Mutta aurinkokin nousi, jolloin muu linnusto aloitti ääntelynsä pyrähdellen paikasta toiseen.

Lintuharrastajat ovat kekseliästä porukkaa. Lintutornina voi käyttää vaikka isoa sepelikasaa. Tästä oivana esimerkkinä Juhani, kiipesi kasalle nähdäkseen paremmin ympäristöön.

Suot eivät nyt tarjonneet juuri mitään, ehkä ajankohta suolinnustolle oli myöhäinen. Isoja soita on otettu turvetuotantoon, näistä yksi on Lamminneva. Tällä suolla oli muutamia teeriä pitämässä syyssoidinta.

Linturalli voi tuoda mukanaan myös mielenkiintoisia yllätyksiä. Tämän saimme kokea, kun Settijärveltä tulimme autolle. Takarengas oli tyhjä! Onneksi vararengas oli mukana ja vielä ilmaa täynnä. Renkaan vaihto tapahtui vähintäänkin yhtä nopeasti kuin formulavarikolla.

Niin tässäkin rallissa kuin muissakin ralleissa aika loppuu kesken. Yllätyksekseen sai huomata kellon viisareiden olevan kahden paikkeilla, eli rallin lopetusajan kohdalla. Viimeisenä paikkana kävimme Haapajärven uudella lintutornilla. Voi sanoa tornin sijaitsevan vähän ovelassa paikassa. Tornille joutuu kävelemään jonkin matkaa. Jos mukana on kaukoputki ja jotain muuta "rekvisiittaa" niin hyvästä lenkistä tornilla käynti menettelee.

Rallin purkupaikkana toimi Siiponkosken kylä- ja jokikeskus. Aluksi joimme makoisat kahvit pullan kera. Maistuivat pitkän päivän päätteeksi tosi hyviltä.

Jukka veti purkutilaisuuden kovalla ammattitaidolla. Ja tuloksia: Rallissa nähtiin 97 lajia, joka tähän vuodenaikaan nähden on kova luku tällä alueella. Joukkueita rallissa oli neljä Kumisaapasmiehet, Kielonkukat, Saappaattomat ja Järripeipot. Voittajajoukkue Järripeipot 74 lajia, toinen Kielonkukat 71 lajia, kolmas Saapasmiehet 64 lajia ja neljäs Saappaattomat 62 lajia. Yllättävää oli kahlaajien runsaus, samoin yllättävää oli hyönteissyöjien vähäisyys. Kovimpia lajeja olivat ehkä merihanhi, taivaanvuohi, peltopyy, tervapääsky ja pikkulokki. Voittajajoukkueessa kisailivat Jukka, Päivi ja Sari. Onnittelut! Kisa oli tiukka, mutta kokemuksena mahtava. Jukalle suuret kiitokset rallin järjestelyistä. Hän järjesti kaikki yksin, niin rallilistat kuin purkupaikan ja kaikki muut ralliin liittyvät asiat! KIITOKSIA meidän kaikkien puolesta. Ensivuonna rallataan Ylivieskassa! Tervetuloa sinne!

Erkkisjärvi

Aikaisemmin kirjoitin tähän blogiin Hiturasta ja nyt ajattelin kirjoittaa Erkkisjärvestä ja sen rannalla olevasta lintutornista. Näin pikkuhiljaa Nivalan parhaimpia lintupaikkoja tulee tutuksi ja se, mitä niillä voi nähdä. Kaikki kuvat mitä tähän blogiin laitan on otettu Erkkisjärveltä. Aamuisin tornista avautuu mitä kauneimpia auringon nousuja ja aamun kajoja. Pitkään Nivalassa ei ollut lintutornia lainkaan, kunnes vuonna 2010 Erkkisjärvelle rakennettiin torni.

Torni avasi aivan uuden mahdollisuuden tarkkailla järven linnustoa. Retkikohteena järven arvo nousi huomattavasti. Tilanne vain parani, kun vuonna 2012 kyläyhdistys päätti kunnostaa läheisen koulun pihan ja samalla muuttaa läheisen peltoalueen luontoalueeksi. Myös tornin ympäristö muuttui, tornin yhteyteen rakennettiin katselulaituri ja tornille menoa muutettiin. Tornin läheisyydessä kiertää myös luontopolku. Polun varrella on opastetauluja, joissa kerrotaan alueesta ja sen sisältämistä katselukohteista.

Tornilla katselulaiturin yhteydessä on myös nuotiopaikka, tuolit ja pöytä. Näin tornilla voi viettää vaikka retkipäivää. Myös harrastajat voivat välillä laskeutua alas tauolle ja eväitten nauttimiseen.

Ja mitä linnustoa järvi ja sen ympärillä olevat pellot tarjoavat. Järvellä yleisimmät sorsalinnut, uikut, lokit, tiirat ja laulujoutsen. Kevät-ja syysmuuttoaikoina kahlaajia, hanhia ja suokukkoja näkee järvellä paljon. Peltoalue tarjoaa yleisimmät peltolinnut.

Petolintuja liitelee koko kesä peltojen yllä saalistelemassa. En lähde luettelemaan kaikkia lajeja, lista olisi yksitoikkoisen pitkä. Joitakin harvinaisuuksia voisi mainita, kuten pikkujoutsen, pilkkasiipi, mustalintu, heinätavi, punasotka, merihanhi jne. Nähtävää ja koettavaa kyllä Erkkisjärvi tarjoaa!

Nyt vain retkeilemään Erkkisjärvelle ja tutustumaan alueeseen!

Superviikko

Kulunut viikko on ollut lintuharrastajalle todellinen superviikko. Viikko on sisältänyt kolme huippuretkeä! Ensin retki Pohjois-Savoon, iltaretki Hituraan ja retki Sarjankylälle. Joka retki antoi mahtavia kokemuksia ja löytöjä! Ensi muutama sana retkestä Savoon. Päivän retkellä kävimme Pielavedellä Hirviniemen alueella. Jo luontoarvoltaan alue on kaunis ja näkemisen arvoinen. Mikä parasta, alue on linnustolleen rikas ja monipuolinen. Eipä ihme, että bongarit lähestyivät rantaa joskus nöyränä.

Ranta kätki sisälleen kuikkia, vesilintuja ja laulujoutsenia. Kuikat uiskentelivat aivan rannan tuntumassa, lähestyttäessä rantaa ne kaikkosivat edemmäs, jotenka kuvat joutui ottamaan kauempaa.

Myös metsäkirvisiä parveili kymmenittäin, samoin peippoja oli suurehkoissa parvissa. Alueella on ainakin kaksi sääksen pesintää, ei ihme jos näköpiirissä oli yhtaikaa useampiakin sääksiä! Mahtava näky. Haukkoja alueella oli useita. Nähtiin kaksi ampuhaukkaa, tuulihaukkoja ja sinisuohaukkoja. Ennen Kaakkurilammelle menoa taivaanranta alkoi tummeta ja eikös ukkonen yllättänyt retkeläiset.

Onneksi sade ja jyrinä meni hetkessä ohi. Matkalla Kaakkurilammelle näimme erikoisen männyn.

Tässä näkyy millaiset juuret on männyllä. Vaikka juuret olivat näin paljaat, niin puu oli täysin elävä!

Kaakkurilammelle päästyämme se oli nimensä veroinen. Useita kaakkureita uiskenteli lammella pitäen meille mahtavan konsertin! Kaakkurillahan on taatusti omintakeinen ääni, ei ehkä soinnu kaikkien nuottikorvaan. Ilma oli kirkastunut auringon paistaessa suoraan edestä, kuvaaminen oli taas hankalaa.

Lammella oli myös muutamia laulujoutsenia ja runsaasti vesilintuja. Alkavasta sateesta huolimatta päätimme vielä käydä Äyskoskella, josko siellä oli kahlaajia. Äyskoskellakin satoi, siitä huolimatta ajattelimme tarkkailla koskea. Heti sillalta huomasimme kauempana mielenkiintoisen sukeltajan. Sateesta huolimatta päätimme käydä lähempää katsomassa lintua. Pieni aavistus hiipi mieleen lähestyttäessä lintua, voisiko se olla pikku-uikku. Monet ajatukset pyöri mielessä, miksi kamera on autossa, saadaanko lintu tarpeeksi lähelle määritystä varten jne. Lintu pysyi tarpeeksi lähellä, ja eikös vain, se oli pikku-uikku!!!!!!!!!! Mutta..mutta kamera autossa, ei auta itku markkinoilla, ilman kameraa ja sillä siisti. Kyllä siinä todella oli pikku-uikku! Olipa mahtava päätös tälle retkelle!

Toinen mukava retki samalle viikolle, kun ajattelin käydä Hiturassa vilkaisemassa, josko kahlaajia olisi maisemissa. Ajelin penkkatietä, kun edestä nousi jokin haukka. Heti huomasin, että nuori lintu ja ei aivan joka päiväinen meidän nurkilla. Lintu lensi poispäin, seurasin kiikarilla, tehden määritystä koko ajan. Mielessä liikkui arosuohaukka nuori, ei sittenkään, josko niittysuohaukka. En voinut laittaa kaukoputkea, tällöin lintua ei olisi voinut tarkkailla senkään vertaa. No, kyllä kirjasta selviää, ajattelin. Mitä vielä, enempi vain sekaisin, niin samanlaiset nuori arosuohaukka ja niittysuohaukka ovat. Pieni epälys arosuohaukan puoleen, kun kaulalla näkyi valkeaa. Havainto oli senverran lyhytaikainen, varma määritys jäi tekemättä. Keskustelin asiasta Jukan ja Sepon kanssa, määritys arosuohaukka / niittysuohaukka. Kaikesta huolimatta hyvä löytö. Aina ei voi määrittää varmaksi, siinä onkin lintuharrastuksen suola. Oppia ikä kaikki.

Samalta paikalta kun lisää viisi isolepinkäistä yhtaikaa, niin mitä vielä. Isolepinkäisistä taisi poikue olla liikkeellä. Alueellahan pesii "lapinharakoita". Hiturassa ei ollut kahlaajia, vanhat kahlaajat ovat pääosin muuttaneet ja nuoret vielä tulematta. Hiturasta palatessa näin vielä räkättirastasparven, n 120 lintua. Ja vielä kolmas hyvä retki samalle viikkoa. Lauantaina ajelin aivan lähimaastoja lähes huvikseen. Ja eikun tärppäsi, piekana kierteli Ruiskussa. On hyvin todennäköistä, että kyseessä on sama lintu jonka näin jo heinäkuun lopulla. Alueella pesii suurella todennäköisyydellä piekana, koska heinäkuun lopulla törmäsin eräällä hakkuuaukealla useampaan piekanaan. Myös kaksi isolepinkäistä oli liikkeellä, samoin n 250 peippoa kierteli alueella. Nyt hyönteissyöjät parveilevat muutto mielessä. Kannatta seurailla lintujen parvia, niissä saattaa olla jopa tuhansia lintuja. Nyt vain maastoon seuraaman tilannetta ja tekemään mielenkiintoisia löytöjä!

Hitura

Ajattelin muutamalla rivillä kirjoittaa Nivalan ehkä parhaasta lintupaikasta, Hiturasta. Hiturahan on kaivosalue ja koostuu monesta osasta, on valtava jätekivi, eli raakkukivi alue, suuri allasalue ja läheinen metsäalue. Biotoopilleen rikas ja monipuolinen lintupaikka. Nyt kun kaivostoiminta on tilapäisesti seisokissa alueelle on pääsy rajoitettua. Tehdasalue on suljettua aluetta, jolloin liikkuminen siellä on luvanvaraista koskien koko aluetta.

Saostusaltaat keräävät runsaasti vesilintuja ja lokkeja kesäksi. Kaikilla altailla on avovettä, antaen näin linnuille oivat puitteet pesimiseen alueella. Lokkeja ja tiiroja on paljon. On kala-, nauru-, selkä- ja pikkulokkeja. Tiiroista alueella esiintyy kala-ja lapintiiroja. Varsinkin syksyisin altailla yöpyy runsaasti laulujoutsenia.

Petolintujen tarkkailuun siellä on hyvät mahdollisuudet, sillä vieressä aukeaa iso peltoalue, Ainassaaren pellot.

Peltojen yllä näkee haukkojen kaartelevan ja etsien ravintoa. On ruskosuohaukkaa, sinisuohaukkaa, tuulihaukkaa, hiirihaukkaa, elikkä voidaan sanoa, tämän seudun perushaukat löytyvät täältä. Hiiri-ja suopöllöjä voi myös tarkkailla Hiturasta. Keväisin ja syksyisin Hitura on oiva muutontarkkailupaikka. Hyvien kelien sattuessa kohdalle, kahlaajien lajikirjo on suuri, mitä täältä voi bongata. Voi tehdä jopa löytöjä, kuten nyt kesällä karikukko. Sisämaassa harvinaisempi näky, on rannikoiden laji.

Kuvat tämän kesän vanhojen kahlaajien muutosta. Ei sovi unohtaa Hituraa yölaulajakohteena. Aluetta ympäröi vehmaat pusikot, jotka tarjoavat yölaulajille hyvät pesintäolosuhteet.

Ja lopuksi sokerina pohjalla..Hitura on parhaimmillaan syksyllä kurkimuuton aikana! Se on tämän seudun yksi parhaimmista kurkimuuton tarkkailupaikoista.

Jo ennen päämuuttoajankohtaa viereiselle peltoalueelle kokoontuu satoja kurkia levähtämään ja tankkaamaan ennen muuttoa. Ja varsinainen päämuuttopäivä tarjoaa mieleenpainuvan kokemuksen, kun alueen yli muuttaa yli 8000 kurkea muutaman tunnin sisällä.

Näky on mykistyttävä. Sitä ihmettelee kurkien määrää ja niiden määrätietoista etenemistä etelää kohti.

Muutamalla rivillä kerrottuna Hitura on mahtava lintupaikka! Kuten alussa jo kirjoitin nykyisin alueella liikkuminen on luvanvaraista, aluehan on suljettu tehdasalue.