torstai 24. lokakuuta 2013

Lintuharrastajan alkuvuosi 2013

Ajattelin koota yhteen alkuvuoden 2013 retkitapahtumia ja mitä niillä nähtiin ja koettiin. En käsittele retkiä yksityiskohtaisesti, vaan pääpiirteittäin niiden kohokohdat. Alkuvuosi oli harrastajan vinkkelistä katsottuna erikoinen ja mieleenpainuva. Harvoin tammikuun ekapäivänä vuosipinnaksi saadaan kurkea, mutta nyt kävi niin. Kalajoella Kärkisenkylällä oli talvehtiva kurki.
Tästä kurjesta tuli erittäin läheinen lintu, koska Sepon kanssa ruokimme sitä koko sydäntalven. Veimme sille ohranjyviä ja soraa. Toinen mieleenpainuva näky oli suuret urpiaisparvet. Esim. Yliviekan Niemelänkylällä puimatta jääneessä rypsipellossa arvioimme olevan tuhansia urpiaisia. Kauttaaltaan urpiaisia esiintyi koko alueella runsaasti.
Myös mustarastaita ja peippoja talvehti täällä useita. Ilman ihmisten ylläpitämiä ruokintapaikkoja nämäkään lajit eivät olisi selvinneet talvesta.
Mutta tammikuun ehdoton helmi oli haarapääsky, kyllä haarapääsky! Tämä lintu oli jäänyt talvehtimaan erääseen karjasuojaan. Olihan se kokemus, ulkona lähes parikymmentä pakkasta, nähdä tammikuussa haarapääsky ja vielä elävänä, pieteästi lentäen.
Tämä kokemus jää ikiajoiksi mieleen! Oli se senverran häkellyttävää ja epätodellista! Mutta talvi kului eteenpäin. Aurinko kävi yhä korkeamalla ja kevät lähestyi. Alettiin odotella ensimmäisiä muuttolintuja. Samalla käytiin pöllöretkillä huonoin tuloksin. Pöllöjä esiintyi todella vähän. Tämä johtui suureltaosin huonoista myyrä-ja hiirikannoista. Ensimmäisiä muutajia olivat laulujoutsenet. Ne saapuvat yleensä lumien peittäessä vielä tienoot ja vesistöjen olessa lähes umpijäässä.
Ihmetellä täytyy, miten ne tarkenevat ja pysyvät hengissä. Samoin ensimmäiset vesilinnut saapuvat pieniin sulapaikkoihin todella aikaisin.
Pikkuhiljaa kevään edetessä muitakin muuttolintuja alkoi saapua mm hanhet, kurjet, petolinnut, lokit jne. Harrastajalle kevät on odotettua ja kiireellistä aikaa. Jokapäivä tapahtuu uutta. Minulle lokkien tulo merkitsee todellisen kevään alkamista. Niiden kirkuna kuuluu jotensakin kevääseen, samoin kuovin kuikahdukset.
Viimekevään erikoisuuksia oli suuret suokukkojen muuttoparvet. Parhaimmissa parvissa oli monta tuhatta lintua. Oli komea näky niiden kierrellessä peltojen yllä, välillä laskeutuea alas.
Kevään todellinen helmi oli hietakurki. Suomessa harvinainen vieras, vain muutama lintuharrastaja oli aikaisemmin nähnyt linnun. Olimme Sepon kanssa Kalajoella lintuhälytksen tulessa. Hietakurki Pyhäjoella. Lintu oli vain parinkymmenen kilometrin päässä. Nopeasti sinne. Olimme linnun löytäjän jälkeen ensimmäiset jotka ehtivät paikalle. Linnun löysi Oululainen harrastaja.
Toinen erikoisuus oli tundrakurppelo Siikajoella. Kävimme Jukan kanssa bongaamassa linnun. Niin hietakurjesta kuin tundrakurppelostakaan en saanut kuvaa. Linnut olivat senverran kaukana. Kesän alkupuoli menin ilman erikoisuuksia. Oli mielenkiintoisaa retkeillä ja seurata lintujen pesimätouhuja. Pesinnät onnistuivat hyvin. Sää oli lämmintä ja satoi sopivasti, jolloin hyönteisiä kehittyi linnuille ravinnoksi.
Yölaulajat aloittivat laulukautensa varhain. Varsinkin satakieliä oli runsaasti, samoin muita yölaulajia. Mitään erikoisuuksia yölaulajarintamalla ei tavattu. On mielenkiintoista liikkua lämpimänä kesäyönä kuunnellen yön ääniä. Muuten hiljaista, vain lintujen laulu hämärtyvässä suviyössä.Katsellessa kesäistä täysikuuta siinä arjen huolet ja kiireet kyllä unhoittuu!
Kunhan tämä vuosi on lopuillaan, niin muistellaan silloin mitä tapahtui ja nähtiin loppuvuonna.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Lintujen talviruokinta

Nyt on taas käsillä syksystä se aika jolloin kannattaa aloittaa lintujen talviruokinta. Monet kysyvät, miksi talviruokinta on niin tärkeää? Meillehän jää tänne vain muutamakymmen lintulaji talveksi. Talven pakkasilla luonnossa oleva ravinto on vähäistä ja pitkillä pakkasjaksoilla lähes olematonta, näin ilman ihmisen apua linnut eivat selviäisi pakkasista. Talvella linnut tarvitsevat energiaa, jolloin talviruokinnan tulee sisältää paljon rasvaa. Hyviä energialähteitä ovat esim talipallot ja talipötköt. Näitä ripustamalla joko puiden oksille tai joillekin telineille saadaan perustettua jo hyvä ruokintapaikka. Lintulaudalle kannattaa laittaa auringonkukansiemeniä. Auringonkukkaa ja kauranjyviä voi sekoittaa, jolloin ruoka on monipuolisempaa. Jos haluaa panostaa kunnolla lintulaudan antimiin, niin sitä runsaampi on lajimäärä. Seoksia on monenlaisia, on pähkinöitä, hirssiä ja vaikka mitä, mutta nämä maksavat. Talven aikana ruokaa kuluu runsaasti, mitä erikoisempiä seoksia käyttää sitä kalliimmaksi tulee. Perusruokinnalla hinta pysyy kohtuudessa ja lajimäärä ruokintapaikalla on siitä huolimatta runsas.
Ja mitä talviruokinta antaa ruokkijalleen, ainakin hyvän mielen ja mielenkiintoisen harrastuksen talven iloksi. On mukavaa seurata lintujen touhuja lintulaudalla ja sammalla nähdä niiden tyytyväistä hyörinää luonnossa. Siinä myös oppii uusia lintulajeja, joita ei aikaisemmennin omalla pihalla voinut kuvittella edes olevan.
Ruokintapaikalle voi tulla myös yllättäviä vieraita, esim peltopyitä.
Ruokinnalla voi käydä sinne kuulumattomiakin vieraita. Varpuspöllö voi saalistaa päivälläkin samoin varpushaukka. Ikävintä näiden vierailussa on, kun mukaan niillä lähtee yleensä jokin tiainen. Myös oravat käyvät useasti ruokintapailalla. Näistä on haittaa niiden ahmiessa talipallot ja tiputellessa ruokaa lintulaudalta.
Nyt vain perustamaan ruokintapaikkaa, mutta samalla muistaen sen jatkamisesta koko talven yli! Näin autamme lintuja selviytymään kovienkin pakkasten yli!