Ajattelin koota yhteen alkuvuoden 2013 retkitapahtumia ja mitä niillä nähtiin ja koettiin. En käsittele retkiä yksityiskohtaisesti, vaan pääpiirteittäin niiden kohokohdat. Alkuvuosi oli harrastajan vinkkelistä katsottuna erikoinen ja mieleenpainuva. Harvoin tammikuun ekapäivänä vuosipinnaksi saadaan kurkea, mutta nyt kävi niin. Kalajoella Kärkisenkylällä oli talvehtiva kurki.
Tästä kurjesta tuli erittäin läheinen lintu, koska Sepon kanssa ruokimme sitä koko sydäntalven. Veimme sille ohranjyviä ja soraa. Toinen mieleenpainuva näky oli suuret urpiaisparvet. Esim. Yliviekan Niemelänkylällä puimatta jääneessä rypsipellossa arvioimme olevan tuhansia urpiaisia. Kauttaaltaan urpiaisia esiintyi koko alueella runsaasti.
Myös mustarastaita ja peippoja talvehti täällä useita. Ilman ihmisten ylläpitämiä ruokintapaikkoja nämäkään lajit eivät olisi selvinneet talvesta.
Mutta tammikuun ehdoton helmi oli haarapääsky, kyllä haarapääsky! Tämä lintu oli jäänyt talvehtimaan erääseen karjasuojaan. Olihan se kokemus, ulkona lähes parikymmentä pakkasta, nähdä tammikuussa haarapääsky ja vielä elävänä, pieteästi lentäen.
Tämä kokemus jää ikiajoiksi mieleen! Oli se senverran häkellyttävää ja epätodellista!
Mutta talvi kului eteenpäin. Aurinko kävi yhä korkeamalla ja kevät lähestyi. Alettiin odotella ensimmäisiä muuttolintuja. Samalla käytiin pöllöretkillä huonoin tuloksin. Pöllöjä esiintyi todella vähän. Tämä johtui suureltaosin huonoista myyrä-ja hiirikannoista.
Ensimmäisiä muutajia olivat laulujoutsenet. Ne saapuvat yleensä lumien peittäessä vielä tienoot ja vesistöjen olessa lähes umpijäässä.
Ihmetellä täytyy, miten ne tarkenevat ja pysyvät hengissä. Samoin ensimmäiset vesilinnut saapuvat pieniin sulapaikkoihin todella aikaisin.
Pikkuhiljaa kevään edetessä muitakin muuttolintuja alkoi saapua mm hanhet, kurjet, petolinnut, lokit jne. Harrastajalle kevät on odotettua ja kiireellistä aikaa. Jokapäivä tapahtuu uutta. Minulle lokkien tulo merkitsee todellisen kevään alkamista. Niiden kirkuna kuuluu jotensakin kevääseen, samoin kuovin kuikahdukset.
Viimekevään erikoisuuksia oli suuret suokukkojen muuttoparvet. Parhaimmissa parvissa oli monta tuhatta lintua. Oli komea näky niiden kierrellessä peltojen yllä, välillä laskeutuea alas.
Kevään todellinen helmi oli hietakurki. Suomessa harvinainen vieras, vain muutama lintuharrastaja oli aikaisemmin nähnyt linnun. Olimme Sepon kanssa Kalajoella lintuhälytksen tulessa. Hietakurki Pyhäjoella. Lintu oli vain parinkymmenen kilometrin päässä. Nopeasti sinne. Olimme linnun löytäjän jälkeen ensimmäiset jotka ehtivät paikalle. Linnun löysi Oululainen harrastaja.
Toinen erikoisuus oli tundrakurppelo Siikajoella. Kävimme Jukan kanssa bongaamassa linnun. Niin hietakurjesta kuin tundrakurppelostakaan en saanut kuvaa. Linnut olivat senverran kaukana.
Kesän alkupuoli menin ilman erikoisuuksia. Oli mielenkiintoisaa retkeillä ja seurata lintujen pesimätouhuja. Pesinnät onnistuivat hyvin. Sää oli lämmintä ja satoi sopivasti, jolloin hyönteisiä kehittyi linnuille ravinnoksi.
Yölaulajat aloittivat laulukautensa varhain. Varsinkin satakieliä oli runsaasti, samoin muita yölaulajia. Mitään erikoisuuksia yölaulajarintamalla ei tavattu. On mielenkiintoista liikkua lämpimänä kesäyönä kuunnellen yön ääniä. Muuten hiljaista, vain lintujen laulu hämärtyvässä suviyössä.Katsellessa kesäistä täysikuuta siinä arjen huolet ja kiireet kyllä unhoittuu!
Kunhan tämä vuosi on lopuillaan, niin muistellaan silloin mitä tapahtui ja nähtiin loppuvuonna.
