Tuulihaukan tarina

Eräänä sateisena ja tuulisena lokakuun päivänä eräs henkilö soitti ja kertoi läheisellä pellolla olevan loukkaantuneen pienen haukan. Menin katsomaan pientä haukkaa todeten sen tuulihaukaksi. Haukka oli aivan sähkölinjan alla, joten päättelin sen lentäneen sähkölankoihin. Tukittuani haukkaa huomasin sen toisen siiven repsottavan holtittomana, samoin toinen silmä oli muurautunut umpeen. Muutamia kuvia otettuani ajoin kotia kokoajan miettien mitä tekisin haukalle. Pieni laatikko mukaan ja takaisin pelolle. Tuulihaukka laatikkoon ja kotiin. Haukka oli aivan märkä ja vähän pökrähtäneen oloinen. Laitoin sen isoon laatikkoon kuivumaan.

Aamulla haukka oli piristynyt huomattavasti näyttäen todellisen luonteensa. Vaikka oli silmäpuoli ja siipirikko, niin päälle vain. Yritin ruokkia, ei onnistunut. Ei auttanut muu kuin antaa linnun olla omissa oloissaan ja seurata tilannetta. Mutta niin vain kävi että nälkä paras kouluttaja. Lintu alkoi suopua ja antoi jo ottaa paremmin kiinni.

Joka päivä tilanne meni parempaan suuntaan, silmä alkoi parantua ja siipi voimistua. Nyt jo suoritimme lentoharjoittelua. Päivittäin lento parani, mutta siipi ei oikein kantanut, osa siipisulista repsotti vielä erillään.

Haukka kesyyntyi entisestään. Nyt lentoharjoitukset saivat mielenkiintoisen lisän. Haukka ei oikein enää halunnut lentää kauemmaksi, halusi olla vain kämmenellä. Kerrankin nakatessani sitä kämmeneltä lentoon se kipaisi käsivartta pitkin olkapäälle ettei tarvitsisi lähteä lentoon.

Nyt tilanne on hyvä. Ilmeni vain yksi pieni ongelma! Tuulihaukka ei halua lähteä mihinkään! Olla napottaa vieressä katsoen silmiin ja on erittäin tyytyväisen näköinen! Syö kämmeneltä ja antaa silittää. Kukapa sitä valmiin ruuan ääreltä lähtisi kylmään maailmaan syömään karvaisia hiiriä ja myyriä. Nyt saa jauhelihaa ja turvallisen olotilan! Aika näyttää mitä tuleman pitää!

Lokakuun ajatuksia

Syksy etenee vääjäämättömästi kohti talvea ja samalla lintuharrastajalle vähän kiireettömämpiä aikoja. Syksy on ollut kaunis. Sateita on saatu tosi vähän ja lämmintä on ollut riittämiin. Tällä hetkellä on rastailla päämuutto meneillään. Esim. Kalajoella on päivässä muuttanut yli 40000 rastassa. Punatulkuilla ja urpiaisilla on myös päämuutto meneillään. Vesilinnut ovat pääosin jo muuttaneet. Mitään suurempia vaelluksia millään lintulajialla ei ole vielä ollut. Syksyn viimeinen suurempi muutto on edessäpäin, nimittäin joutsentenmuutto. Nyt ne kerääntyvät pelloille suuriksi parviksi ja samalla tankkaavat muuttoa varten. Myös matalissa vesistöissä joutsenet viihtyvaät hyvin. Joutsenhan muuttaa vesistöjen alkaessa jäätyä, on todella myöhäinen muuttaja.

Tällä alueella erikoisuutena syksyltä voidaan mainita isolepinkäisten runsaus. Nyt mielenkiinnolla seuraamme jääkö niitä tänne talveksi. Aikaisimpina talvina yksittäisiä isolepinkäisiä on talvehtinut täällä. Muuttoaikana harvinaisuuksia ei esiintynyt, muutenkin syysmuutto meni osin huomaamattomasti pitkän pouta- ja lämpimän jakson takia. Tosin kurkimuutto oli näyttävä. Hiturasta laskettiin muuttopäivänä 9600 kurkea

Erikoisuutena tälle syksylle on ollut huuhkajien ja jopa helmipöllöjen runsaus. Monena yönä ne ovat olleet ahkerasti äänessä. Lieneekö tähän vaikuttanut superkuu, joka pitkään loisti öisellä taivaalla.

Tilhet ovat myös saapuneet. Pihlajissahan on runsaasti marjoja, joten ruokaa on riittänyt niin rastaille kuin myös tilheille.

Pihapiirissä on vilkas kuhina lintujen hyöriessä ruokintapaikoilla. On mielenkiintoisaa seurata poikkeaako jokin harvinaisempi laji ruokinnalla. Nyt pähkinänakkeleita liikkuu harvinaisen paljon. Sain kuvattua nakkelia, mutta kuva ei mitenkään laadukas, mutta laitan sen silti tähän. Olihan se sentään tälle vuodelle Nivala pinna!

Toivottavasti loppu syksy tuo tullessaan jonkun harvinaisuuden piristämään lyhenevää päivää!

Lintujen talviruokinta

Nyt alkaa taas olla käsillä syksystä se aika jolloin on syytä aloittaa lintujen talviruokinta. Lintujen ruokinnalla annetaan monille linnuille mahdollisuus selviytyä talvesta ja sen tuomista haasteista. Vuosi vuodelta yhä useampi lintu jää talvehtimaan tänne. Ankarina talvina linnut ovat täysin riippuvaisia ihmisen hoivasta ja ruokintojen määrästä. Kun aloitamme talviruokinnan, siinä on yksi tärkeä sääntö, ruokintaa ei saa keskeyttää taikka lopettaa kesken talvea. Linnut ovat tottuneet käymään ruokintapaikalla ja luottamaan siihen. Lähistöllä ei ehkä ole toista ruokintapaikkaa mihin siirtyä. Ruokintapaikan lopettamisella kesken talven voi olla linnuille kohtalokasta.

Monet miettivät, mitä linnuille sitten annetaan. Vaihtoehtoja on satoja jos ei tuhansia. Yleisimpiä ovat erimuodossa olevat taliseokset, eri siemenet, pähkinät ja viljatuotteet. Kannattaa harkita miten paljon aikoo uhrata rahaa ruokintapaikan ylläpitämiseen. Hintaa kertyy jos käyttää paljon erikoissiemeniä ja paljon pähkinöitä. Halvimpia vaihtoehtoja ovat auringonkukansiemen, eri viljat, talipallot ja talitangot. Auringonkukansiemeniä ja kauroja voi sekoittaa keskenään ja viedä tätä seosta ruokinta-automaattiin. Talipalloja ja talitankoja voi ripustaa puiden oksille lähelle ruokinta-automaattia. Joskus seokseen, varsinkin kovilla pakkasilla, voi lisätä hirssinsiemeniä ja pähkinöitä. Näin energiataso nousee riittäväksi. Talipallot kannattaa laittaa niitä varten tehtyihin telineisiin, tällöin oravat ja suuremmat linnut eivät pääse niitä viemään. Myös verkko talipallon ympäriltä kannattaa poistaa. Näin estetään lintujen takertuminen verkkoihin.

Millaisia lintulautoja ja ruokinta-automaatteja kannattaa laittaa? Näitä on monenlaisia ja kokoisia. On pienempää ja suurempaa automaattia, joihinkin mahtuu päivän tarve, toisiin taas muutaman päivän annos. Jos käy päivittäin lisäämässä ruokinta-automaatteihin ruokaa, niin tällöin riittää pienempikin automaatti. On myös monen näköisiä automaatteja, on muovisia ja puusta tehtyjä. Kaikki ovat yhtä hyviä ja tarkoituksen mukaisia.

Miksi ruokkia lintuja? Kuten aikaisemmin todettiin, monet linnut eivät selviäisi talvesta ilman ihmisen apua. Toinen mielenkiintoisen seikka on seurata eri lintulajien käymistä lintulaudoilla ja niiden touhuilua ruuan ympärillä. Esim. alla olevassa kuvassa kuusitiainen "tankkaamassa" itseään.

Mielenkiintoista on myös seurata miten linnut siemen nokassa lentävät läheisiin puihin syömään.

Ruokintapaikkaa pitää myös huoltaa. Välillä on puhdistettava niin lintulauta kuin ruokinta-automaatit eri tautiriskien takia. Linnut voivat levittää toisiin lintuihin eri viruksia, jotka saattavat aiheuttaa lintujen kuolemia. Samoin ruokintapaikan ympäristö, ainakin keväällä, kannattaa puhdistaa, jolloin hiiret ja myyrät eivät pääse pesiytymään ympäristöön. Monenlaisia uhkia on myös tarjolla linnuille ruokintapaikoilla. Petolinnut, pöllöt ja kissat vaanivat myös ruokintapaikkojen läheisyydessä hyvän paistin toivossa. Luonnossa on omat vaaransa ja haasteensa joille me ei voida mitään. Näiden haasteiden kanssa pitää tulla toimeen. Perustetaan ruokintapaikkoja ja nautitaan niiden tuomasta ilosta koko talven!