Ajatuksia lintuharrastuksesta

Sitä pysähtyy useasti miettimään lintuharrastuksen perimmäistä olemusta ja sen kiinnostavuutta. Mikä antaa sen kiinnostuksen ja motivoi retkeilemään aamulla aikaisin ja yömyöhään? Monet harrastajat ovat samalla luonnon ystäviä. Kiinnostus luontoon ja sen monimuotoisuuteen on yksi tekijä, samoin vuodenaikojen vaihtelujen seuraaminen aivan läheltä. Linnuthan ovat yksi elementti luontoa ja samalla luonnon rikastuttajia. Aina riittää ihmeteltävää ja uutta opittavaa tästä kokonaisuudesta. Ajatellaanpa eri vuodenaikoja. Talvi on hiljaista ja seesteistä aikaa, jolloin kaikki aivan kuin levähtävät hektisen kesän ja väriloistoisen syksyn jäljiltä. Tällöin on kaikista helpointa aloittaa lintuharrastus. Lajimäärät ovat pieniä ja lähellä nähtävissä. Talvilajeja on vain muutama kymmen. Voi aivan rauhassa opetella lintujen tunnistamista ja perehtyä niiden käyttäytymiseen. Talven vaihtuminen kevääseen siivittää lintumaailman aivan uuteen runsauteen Tällöin harrastaja aivan kuin herää uuteen innostukseen. Keväällä aluksi äänien tunnistaminen on vähän ruosteessa. Useasti tututkin äänet ovat hakusassa, mutta pian äänet palautuvat mieleen. Kevät on hektistä aikaa, jokainen retki luontoon antaa uusia muuttolajeja. On mielenkiintoista seurata miten ensimmäiset uskaliaat saapuvat vielä lumien ollessa maassa. Kevään vihduttua kesäksi alkavat yölaulajat konserttinsa. Mikä sen sykähdyttävämpää, kuin kuulaassa kesäyössä kuunnella esim. satakielen ja pensassirkkalinnun laulua. Tähän kun lisätään ruisrääkän rääkäisyt niin tunnelma on valmis.Kesä on linnuille todella kiireistä aikaa, on huollettavana poikaset. Kesän vaihtuminen syksyksi tuo tullessaan haikeiuden, kun linnut alkavat muuttaa pois. Tällöin harrastaja voi nähdä suuria parvia etelään muuttavia lintuja.
Syksyllä lintumaailma rauhoittuu talveen ja harrastaja voi aloittaa lintujen talviruokinnan.

Kaikkinensa lintuharrastus on mielenkiintoisaa ja palkitsevaa. Oppii uutta ja mielenkiitoisia asioita luonnosta ja linnuista. Harrastuksen kautta näkee aivan läheltä kaikki neljä vuodenaikaa. Voi vain suositella harrastusta kaikille luonnon ystäville!

Aamuretki

Sunnuntaiaamuna 22.5 teimme Meriläisen Timon kanssa lyhyen aamuretken alkaen klo 6.00 Aamu oli todella kaunis ja suhteellisen lämmin. Tyyni ilma antoi mahdollisuuden myös kuulla lintujen ääniä. Otimme tietysti kahvit mukaan. Mikään ei ole niin nautinnollista kuin nauttia kahvit raikkaassa kesäaamussa retken lomassa. Mieli oli korkealla hyvän sään johdosta.

Ensiksi suunnistimme Raudaskylän montuille. Aluksi näytti hiljaiselta, vain kuovit ja lokit pitivät omaa meteliään. Vähänaikaa seurailtuamme alkoi tapahtua. Aivan viereen tuli kaksi pikkutylliä, joita saimme tarkkailla aivan rauhassa. Samanaikaisesti kukkui käki taustalla. Eiköhän myös punavarpunen aloitellut lauluaan koivun oksalla. Saimme tätä myös ihailla putkella. Minusta punavarpunen on komea lintu. Lopen punavarpusia oli kaikkiaan neljä. Lammella oli muutamia vesilintuja mm. tukkasotka pari. Kävellessämme autolle pensastasku ja pajusirkku lauloivat komeasti. Vielä lehtokurppa lensi ylitsemme. Olimme savikoloilla parituntia. Ei mikään huono pysähdys, sillä lintuja oli mukavasti. Ennen lähtöä pidimme ansaitun kahvitauon. Kyllä kahvihetki luonnossa on vertaansa vailla!

Täältä ajoimme Aimon tornille seuraamaan mitä Erkkisjärvellä oikein näkyy. Sää vain parani, oli jo melko lämmin. Ensimmäisenä lokit ottivat meidät vastaan kovalla kirkunalla. Olihan järvellä muutakin. Löysimme silkkiuikkuja ja lapasorsia useampia, samoin suokukkoja oli muutamia. Nokikana uiskenteli ylhäisessä yksinäisyydessään muista erillään. Mukavaa oli seurata kun kalatiira saalisti järvellä. Monta turhaa syöksyä se teki ennenkuin sai napattua kalan aamuateriaksi. Järvellä vallitsi rauhallinen tunnelma; naurulokeilla oli haudonta meneillään samoin joutsenpari oli omalla pesällä hautomassa. Tornilla ollessa nousi monia ajatuksia mieleen, miten kaunis Suomen suvi onkaan. Monet ei vain huomaa sitä, miten rauhoittava elementti luonto ja sen rauha onkaan. Ei haittaa mikään hermoja raastava möyke. Saa olla ajatustensa kanssa kenenkään häiritsemättä. Tälläiset hetket antavat voimia arjen aherrukseen!

Tornientaisto

Tässä on mennyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta, mutta syy on pätevä, sillä nyt on ollut käsillä vuoden ensimmäinen työhuippu. Näin viljanviljelijänä kiireet ajoittuvat kevääseen ja syksyyn. Ilmojen ollessa suotuisat ei ole tullut niitä "luppopäiviä" lainkaan. Sää on tosiaan ollut jo verrattain lämmintä, öisin kuitenkin suhteellisen kylmää. Sadetta saisi tulla, luonto on jo paikoin liian kuiva.

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina kisailimme taas tornientaisto kisan. Kisaan osallistui ennätysmäärä torneja 330 tornia. Meille täällä Nivalassa tapahtuma oli historiallinen, sillä osallistuimme kisaan esikertaa. Joukkueessa olivat mukana Timo Meriläinen, Hannu Haikara, Juhani Pitkänen, Päivi Uusivirta ja allekirjoittanut Nivalasta. Sievistä saimme vahvistukseksi Kaisa-Mari Töllin ja Marjut Saarenpään. Meillä oli koossa mahtava porukka. Välillä huumori lensi ja oli hauskaa.

Ja itse kisaan. Aamu oli todella kylmä ja silloin tällöin tuli muutama vesipisara. Heti tornille saavuttuamme huomasimme lintujen olevan ahkerasti äänessä. Samoin järvellä vesilintuja oli runsaasti. Ensimmäisenä kokemuksena oli mahtava auringonnousu järven takaa. Kellon ollessa viisi alkoi lajien kirjaaminen. Ensimmäinen tunti oli kaikkein kiireellisin, sillä sen aikana saimme puolet lajeista. Ensimmänen kova yrittäminen oli kuulla teerien soidinäänet. Järven takana olevalla Analanrämeellä tiesimme teerien pitävän soidinta. Ahkara kuuntelu palittiin teerien kukerruksella. Toinen tarkkaavaisuutta vaativa laji oli peltopyy. Tiesimme niiden olevan lähi pelloilla ja osasimme tarkkailla oikeaa kohdetta. Nekin viimein hoitui Päivin löytäessä ne lähipellolta. Olimme jakaneet porukan kahtia, että tornin puolessavälissä olevalla lavalla oli meidän ääniekspertit Marjut ja Kaisa-Mari. Tytöt tekivät hyvää kuuntelua ja saimme sitäkautta monet lajit. Tornille tullessa laulurastas oli ahkerasti äänessä, mutta kisan alettua laulu loppui, joten se laji jäi saamatta. Toinen minkä näimme tornille tullessa oli fasaani, mutta kisan aikana ei näyttäytynyt eikä ääntänyt, siis ei lajia. Olimme varautuneet hyvin kisaan, sillä teimme tulet nuotiopaikalle ja näin vurotellen saimme käydä paistamassa makkarat. Puoleenpäivään menessä lajien löytäminen hidastui. Kuitenkin ei tullut kovin pitkiä hiljaisia hetkiä. Petolinnut olivat hyvin liikkeessä. Saimme ruskosuohaukan, sinisuohaukan, hiirihaukan, piekanan ja tuulihaukan.Tämän mahdollistaa järven ympärillä oleva iso peltoaukea ja tustalla oleva Analanräme. Samoin Erkkisjärvi on monipuolinen lintujärvi, mikä osaltaan vaikutti lopputulokseen. Vähän ennen kisan päättymistä järvelle laskeutui merihanhi. Saimme ihailla sitä aivan vierestä. Se oli meidän viimeinen laji. Saimme kasaan 69 lajia, mikä ylitti kaikki odotukset. Ennen kisaa arvelimme, että reipas 50 lajia on hyvä tulos. Saavutetun lajimäärän arvoa nostaa vielä sekin, että joukkueen kaikki jäsenet olivat ensikertalaisia. Parhaimmiksi lajeiksi arvioimme lapintiiran ja mustaviklon.

Kokonaisuutena päivä oli hyvä ja kokemuksena mahtava. Tapahtumasta jäi hyvä maku ja iloinen mieli. Samalla se antoi muistorikkaan ulkoilupäivän. Ensi kevättä ajatellen tuli paineita päästä edes samalle tasolle. Näin tuli todistettua tornin oikea sijainti ja Erkkisjärven monipuolinen linnusto!