Heinäkuu

Käsillä alkaa olla kesän hiljaisin kuukausi linturintamalla. Lintujen laulu hiljenee, ei enää ole sitä aktiivista konserttia, mikä oli alkukesästä. Paras yölaulajakausi on ohi. Muuten linnuilla on kiireisintä aikaa. On kiva seurata miten emot ruokkivat poikasiaan ja suojelevat niitä niiden lähtiessä pesistä! On se ihmeellistä mitenkä pian poikaset varttuvat ja oppivat lentämään! Luonnossa kannattaa silti retkeillä. Aina kokee yllättäviä tilanteita ja löytöjä. Meillä on lähes aivan vieressä isohko peltolohko metsän keskellä. Tätä peltoa ei ole viljelty pitkään aikaan, jotenka se on jo puoleksi lehtipuu valtaista nuorta metsää. Tämä paikka oli löytö! Oli sirittäjää, hernekerttua, rautiaista, rastaita, punarintaa, pensastaskuja ym. Mutta parasta oli kun sieltä Juhanin kans löydettiin idänuunilintu!! Tälläisiä paikkoja on paljon, joissa ei tule retkeiltyä. Pitää osata poiketa pois totutuilta reiteiltä. Tältä alueelta löytyi myös pikkulepinkäisen pesäpaikka!

Pihapiirissä käy paljon lintuja etsimäässä ruokaa poikasilleen

Törmäpääskyjen pesimäalueella käy myös kova vilske. Pesäkojan tällä paikalla on n100. Laitan tähän parikuvaa alueesta, jolla pesäkolot sijaitsevat

Tällä alueella myös pikkutylli pesii. Pikkutyllillä pesä on ollut jo useamman vuoden samalla alueella. Myös rantasipi voi pesiä alueella, mutta tästä ei ole aivan varmuutta. Pari kuvaa pikkutyllistä.

Kyllä siinä tulee pientä haikeutta mieleen, kun huomaa ensimmäisten muutolintujen parveilevan muutolle lähtöä varten. Kuoveja ja töyhtöhyyppiä näkee isoina parvina pelloilla, osa on jo lähtenyt. Ensimmäiset kahlaajat ovat jo valmistaumassa muuttomatkaa varten! Mutta, kaikesta huolimatta retkeilemme luonnossa nauttien raikkaasta kesäsäästä!