4.5. kisailtiin järjestyksessä 20. valtakunnallinen tornien taistokisa. Useampana vuotena peräkkäin kisaan on osallistunut yli 300 tornia. Voittaja joukkueen lajimäärää on ollut vähän yli 100 lajia. Tänä keväänä kisalle oman haasteen asetti myöhäinen kevät ja vielä paikoin järvissä olevat jäät. Tornien taisto on saatu kisata mitä erikoisimmissa olosuhteissa, on ollut hellettä, sadetta ja välillä todella arktiset olosuhteet. Silti kisaa odotetaan joka vuosi innolla.
Myös Erkkisjärvenlintutorni osallistui kisaan. Joukkue oli hiukan uudistunut. Mukana tälläkertaa olivat Eila, Anna-Liisa, Hannu, Juhani, Jukka, allekirjoittanut ja joukkueen kuopus Jaakko. Puitteet kisalle eivät olleet mitenkään hyvät, sillä edellisenä iltana järvi oli lähes kokonaan jäässä. Yöllä kova tuuli oli murskannut jäitä jonkinverran. Aamulla herätessä ja ulos katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että nyt taas kutsui Siperia! Satoi lujasti vettä, lämpötila oli nollassa ja lähes myrskytuuli. Lintuharrastaja on kuitenkin lujaa tekoa, tälläinen ilma lisää vain taistelumieltä. Niinpä eväät mukaan ja tornille. Aamun aikana sää vain huononi. Sade muutui lumeksi ja rännäksi. Kisa lähti hyvin käyntiin. Lajeja alkoi napsahdella tasaiseen tahtiin. Äänien perusteella lajien saanti oli lähes mahdoton, tuuli vinkui ja ulisi niin voimakkaasti. Joukkueen jäsenet olivat varustautuneet hyvin, muotivaate oli toppavaate.
Aamun aikana saatiin pari kovaa lajia ylös, nimittäin käenpiika ja meriharakka. Käenpiika lensi aivan tornin editse äännellen voimakkaasti, mikä ensin kiinnitti kaikkien huomion. Tosiaan lintu lensi aivan vierestä, jotenka siitä kaikki saivat vielä näköhavainnon. Meriharakan taas ensimmäisenä bongasi joukkueen kuopus Jaakko. Lintu laskeutui jäälle aivam tornin viereen.
Sade ja tuuli vain yltyivät. Välillä kaukoputken ja kiikärin läpi ei nähnyt muuta kuin sumua ja suuria vesipisaroita. Tarkalla seurannalla ja herpaantumattomalla otteella saimme kasaan 53 lajia. Määrä on hyvä. Puuttumaan jäi monia ns. varmoja lajeja. Vesilinnut, mitä järvellä oli, saatiin kaikki. Parhaimpana kaksi uiveloparia. Vähän ennen kisan loppua ilma selkeni, jolloin saatiin rusko-ja sinisuohaukat. Peltolinnusto jäi vähiin, samoin ns. pikkulinnut.
Tilannetta kylmää vastaan helpotti nuotio. Pidimme siinä tulta lähes koko päivän. Oli mukava käydä välillä paistamassa makkarat ja lämmitellä käsiä.
Tänä vuonna kisailimme naisjohdon alla, sillä joukkueenjohtajana toimi Eila. Eila hoiti tehtävän todella rautaisesti! Tästä jäi niin hyvä kokemus, jotenka ensi vuonna meillä taitaa olla myös naisjohtaja!
4.5. kisailtiin järjestyksessä 20. valtakunnallinen tornien taistokisa. Useampana vuotena peräkkäin kisaan on osallistunut yli 300 tornia. Voittaja joukkueen lajimäärää on ollut vähän yli 100 lajia. Tänä keväänä kisalle oman haasteen asetti myöhäinen kevät ja vielä paikoin järvissä olevat jäät. Tornien taisto on saatu kisata mitä erikoisimmissa olosuhteissa, on ollut hellettä, sadetta ja välillä todella arktiset olosuhteet. Silti kisaa odotetaan joka vuosi innolla.
Myös Erkkisjärvenlintutorni osallistui kisaan. Joukkue oli hiukan uudistunut. Mukana tälläkertaa olivat Eila, Anna-Liisa, Hannu, Juhani, Jukka, allekirjoittanut ja joukkueen kuopus Jaakko. Puitteet kisalle eivät olleet mitenkään hyvät, sillä edellisenä iltana järvi oli lähes kokonaan jäässä. Yöllä kova tuuli oli murskannut jäitä jonkinverran. Aamulla herätessä ja ulos katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että nyt taas kutsui Siperia! Satoi lujasti vettä, lämpötila oli nollassa ja lähes myrskytuuli. Lintuharrastaja on kuitenkin lujaa tekoa, tälläinen ilma lisää vain taistelumieltä. Niinpä eväät mukaan ja tornille. Aamun aikana sää vain huononi. Sade muutui lumeksi ja rännäksi. Kisa lähti hyvin käyntiin. Lajeja alkoi napsahdella tasaiseen tahtiin. Äänien perusteella lajien saanti oli lähes mahdoton, tuuli vinkui ja ulisi niin voimakkaasti. Joukkueen jäsenet olivat varustautuneet hyvin, muotivaate oli toppavaate.
Aamun aikana saatiin pari kovaa lajia ylös, nimittäin käenpiika ja meriharakka. Käenpiika lensi aivan tornin editse äännellen voimakkaasti, mikä ensin kiinnitti kaikkien huomion. Tosiaan lintu lensi aivan vierestä, jotenka siitä kaikki saivat vielä näköhavainnon. Meriharakan taas ensimmäisenä bongasi joukkueen kuopus Jaakko. Lintu laskeutui jäälle aivam tornin viereen.
Sade ja tuuli vain yltyivät. Välillä kaukoputken ja kiikärin läpi ei nähnyt muuta kuin sumua ja suuria vesipisaroita. Tarkalla seurannalla ja herpaantumattomalla otteella saimme kasaan 53 lajia. Määrä on hyvä. Puuttumaan jäi monia ns. varmoja lajeja. Vesilinnut, mitä järvellä oli, saatiin kaikki. Parhaimpana kaksi uiveloparia. Vähän ennen kisan loppua ilma selkeni, jolloin saatiin rusko-ja sinisuohaukat. Peltolinnusto jäi vähiin, samoin ns. pikkulinnut. 
Tilannetta kylmää vastaan helpotti nuotio. Pidimme siinä tulta lähes koko päivän. Oli mukava käydä välillä paistamassa makkarat ja lämmitellä käsiä.
Tänä vuonna kisailimme naisjohdon alla, sillä joukkueenjohtajana toimi Eila. Eila hoiti tehtävän todella rautaisesti! Tästä jäi niin hyvä kokemus, jotenka ensi vuonna meillä taitaa olla myös naisjohtaja! 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti