sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Linturetki Venäjälle

Pitkään suunniteltu linturetki Venäjälle toteutui 15.5-19.5. Matkalla lähtöpaikalle näimme voimakkaita haloilmiöitä taivaalla. Näitä ilmiöitä näkee harvoin näin voimakkaana. Oli mahtavaa aloittaa matka erikoisuuksia seuraten. Sää oli vielä kylmä, ja mukaan varasimme lähes talviset vaatteet. Varalta mukana oli kesäisempääkin päällepantavaa, mitkä loppumatkasta olivat tarpeellisia.
Viipurissa pysähdyimme kahville Pyöreään torniin. Täällä saimme kosketuksen ensimmäisiin venäläisiin lintuihin, nimittäin puluihin. Puluja kierteli torin ympärillä runsaasti. Täältä matka jatkui suurin odotuksin Äyräpään järvelle. Sää muuttui hieman sateiseksi ja tuuliseksi. Vähän arvelutti, mikä tilanne olisi Äyräpäällä, koska täällä edellisinä päivinä oli satanut runsaasti. Äyräpäälle tultaessa saimme tiedon, että järvi tulvi voimakkaasti. Vain yhdelle lintutornille voisimme mennä, koska muille torneille tulva oli katkaissut tien. Tällekin tornille meno oli todella vaikeaa, sai koko ajan pelätä saappaan varsien riittävyyttä.
Ilma oli kylmä ja tuulinen. Tästä johtuen järvi näytti lähes autiolta. Mustatiira ja muut järven harvinaisuudet olivat piilossa, vain ruskosuohaukat ja vesilinnut olivat liikkeellä. Tuuli vain yltyi ja samalla ilma kylmeni huomattavasti. Pipo ja villapaita olivat tarpeelliset.
Tässä kuvia Äyräpään maisemista.
Vähän pettyneenä suunnittelimme seuraavaksi aamuyöksi yölaulajaretkeä läheisille pelloille. Yö oli kylmä ja maa kuurassa, tästä huolimatta lähdimme yrittämään yölaulajia. Mikä yllätys, äänimaisema oli mahtava! Satakielet, viitakerttuset, ruisrääkät ja käet olivat ahkerasti äänessä. Käkiä oli paljon, lähimmät aivan vieressä! Nyt alkoi olo tuntua jo paljon mukavammalta! Sirittäjiä, pensastaskuja ja pajulintuja oli todella paljon. Samanaikaisesti myös valkoposkihanhet muuttivat. Emme laskeneet muuttoa, koska siirtyisimme Laatokan rannalle, siellä laskisimme muuttoa tarkemmin. Nyt alkoi jo tuntua, että oltaisiin linturetkellä!
Laatokalla oli hyvä näkyvyys seurata muuttoa ja hanhia meni! Aluksi sitä vain suu auki ihmetteli niiden määrää! Sivusta seuraten niitä meni neljässä eri kerroksessa! Määrät olivat huikeita, tuntui että taivaalle ei muuta mahdu. Kyllä siinä maalaispoika ihmetteli luonnon järjestämää näytelmää. Koko se ympäristö ja luonnon kauneus oli mykistävää. Mutta taukojakin piti pitää, kahvit vain tulelle ja samalla antaa silmien levätä tiirailusta taivaalle.
Myöhään illalla palasimme majapaikkaan kylmissään mutta paljon uutta nähneenä. Seuraavana päivänä olisi matkustaminen Siikalahdelle. Näitä miettiessä uni voitti ornin! Ja mikä kokemus Siikalahti oli! Ensinnäkin täällä kehittelimme uuden määritelmän valkoposkihanhien määrään. Kolme hehtaaria! Pelloilla oli vain harmaa massa lintuja ja arviomme mukaan kolmen hehtaarin alueella. Mikä näky! Paikalliset harrastajat arvioivat hanhien lukumääräksi sillä alueella 70000. Mikä määrä! Päivän muutto oli n.16000 hanhea.
Vain harmaa massa vyöryi taivaalla. Ei ihme, miten tämä näytelmä vetää harrastajia ympäri Suomen. Samalla saa muitakin hyviä havaintoja, kuten meillä valkoselkätikan pesimäalue ja luhtakanojen ääntely esimerkkeinä. Tornista saimme hyvin seurata alueen muuta linnustoa. Mukavaa seurattavaa tarjosivat kalasääkset läheisellä pesällään. Emo hautoi ja koiras toi ruokaa pesälle, jääden aina vähäksi aikaa emon viereen levähtämään. Muutamia kuvia Siikalahden linnuista. Punasotkia uiskenteli aivan torni vieressä.
Alueella pesii runsaasti silkkiuikkuja
Tiiroja alueella lenteli runsaasti
Mielenkiintoista oli seurata kalatiirojen kosintamenoja
Lapasorsa uiskenteli ruovikossa
Kurkia lensi pesimäalueella
Siikalahdella puitteet lintujen seurannalle ovat mainiot. Alueelle on rakennettu valokuvauskojuja, joista voi kuvata lintuja lähietäisyydeltä. Todella hieno paikka. Kokonaisuutena Siikalahti tarjosi paljon enemmän mitä tässä on kerrottu. Nyt hellevaatteet olivat tarpeen, sillä lämpötila alkoi kohota lähelle 30 astetta. Hanhimuuttoa seurattiin täälläkin mitä ehdittiin. Oli paljon muutakin katseltavaa ja imeteltävää. Kuva valokuvauskojusta, josta oli mielenkiintoista seura linnustoa.
Sunnuntai-iltana kävimme vielä Porvoon lahdella seuraamassa harmaahaikaroita, joita alueella oli paljon.
Tornin vieressä olevaan koivuun sepelkyyhky istahti ihmettelemään ornien touhuja.
Matka oli mieleenpainuva. Paljon on sulateltavaa jälkikäteen. Voi sanoa, että matkailu avartaa! Ensi kevääksi suunnitelmissa vastaava linturetki Viroon. Toivottavasti toteutuu! Tässä pieni raapaisu Venäjän linturetkestä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti