Tornientaisto

Tässä on mennyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta, mutta syy on pätevä, sillä nyt on ollut käsillä vuoden ensimmäinen työhuippu. Näin viljanviljelijänä kiireet ajoittuvat kevääseen ja syksyyn. Ilmojen ollessa suotuisat ei ole tullut niitä "luppopäiviä" lainkaan. Sää on tosiaan ollut jo verrattain lämmintä, öisin kuitenkin suhteellisen kylmää. Sadetta saisi tulla, luonto on jo paikoin liian kuiva.

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina kisailimme taas tornientaisto kisan. Kisaan osallistui ennätysmäärä torneja 330 tornia. Meille täällä Nivalassa tapahtuma oli historiallinen, sillä osallistuimme kisaan esikertaa. Joukkueessa olivat mukana Timo Meriläinen, Hannu Haikara, Juhani Pitkänen, Päivi Uusivirta ja allekirjoittanut Nivalasta. Sievistä saimme vahvistukseksi Kaisa-Mari Töllin ja Marjut Saarenpään. Meillä oli koossa mahtava porukka. Välillä huumori lensi ja oli hauskaa.

Ja itse kisaan. Aamu oli todella kylmä ja silloin tällöin tuli muutama vesipisara. Heti tornille saavuttuamme huomasimme lintujen olevan ahkerasti äänessä. Samoin järvellä vesilintuja oli runsaasti. Ensimmäisenä kokemuksena oli mahtava auringonnousu järven takaa. Kellon ollessa viisi alkoi lajien kirjaaminen. Ensimmäinen tunti oli kaikkein kiireellisin, sillä sen aikana saimme puolet lajeista. Ensimmänen kova yrittäminen oli kuulla teerien soidinäänet. Järven takana olevalla Analanrämeellä tiesimme teerien pitävän soidinta. Ahkara kuuntelu palittiin teerien kukerruksella. Toinen tarkkaavaisuutta vaativa laji oli peltopyy. Tiesimme niiden olevan lähi pelloilla ja osasimme tarkkailla oikeaa kohdetta. Nekin viimein hoitui Päivin löytäessä ne lähipellolta. Olimme jakaneet porukan kahtia, että tornin puolessavälissä olevalla lavalla oli meidän ääniekspertit Marjut ja Kaisa-Mari. Tytöt tekivät hyvää kuuntelua ja saimme sitäkautta monet lajit. Tornille tullessa laulurastas oli ahkerasti äänessä, mutta kisan alettua laulu loppui, joten se laji jäi saamatta. Toinen minkä näimme tornille tullessa oli fasaani, mutta kisan aikana ei näyttäytynyt eikä ääntänyt, siis ei lajia. Olimme varautuneet hyvin kisaan, sillä teimme tulet nuotiopaikalle ja näin vurotellen saimme käydä paistamassa makkarat. Puoleenpäivään menessä lajien löytäminen hidastui. Kuitenkin ei tullut kovin pitkiä hiljaisia hetkiä. Petolinnut olivat hyvin liikkeessä. Saimme ruskosuohaukan, sinisuohaukan, hiirihaukan, piekanan ja tuulihaukan.Tämän mahdollistaa järven ympärillä oleva iso peltoaukea ja tustalla oleva Analanräme. Samoin Erkkisjärvi on monipuolinen lintujärvi, mikä osaltaan vaikutti lopputulokseen. Vähän ennen kisan päättymistä järvelle laskeutui merihanhi. Saimme ihailla sitä aivan vierestä. Se oli meidän viimeinen laji. Saimme kasaan 69 lajia, mikä ylitti kaikki odotukset. Ennen kisaa arvelimme, että reipas 50 lajia on hyvä tulos. Saavutetun lajimäärän arvoa nostaa vielä sekin, että joukkueen kaikki jäsenet olivat ensikertalaisia. Parhaimmiksi lajeiksi arvioimme lapintiiran ja mustaviklon.

Kokonaisuutena päivä oli hyvä ja kokemuksena mahtava. Tapahtumasta jäi hyvä maku ja iloinen mieli. Samalla se antoi muistorikkaan ulkoilupäivän. Ensi kevättä ajatellen tuli paineita päästä edes samalle tasolle. Näin tuli todistettua tornin oikea sijainti ja Erkkisjärven monipuolinen linnusto!