9.6. aamu valkeni poutaisena mutta tuulisena. Tälle päivälle retkikohteeksi ajattelimme Nessebyn kirkon vieressä olevaa rannikkoa ja lähellä sijaitsevia pieniä lampia. Paluumatkalla kurkkaisimme Vestre Jakobselvin rannat. Eväät reppuun ja matkalle. Lähtiessä pakkasimme tavarat hyvästi auton peräkonttiin. Laitoin kameran huolellisesti peräkonttiin ajatellen ettei sitä tarvitse ennen kuin perillä rannikolla. Ajaa huristelimme kohti määränpäätä samalla seuraten mitä lintuja näkyisi. Eikös vain, maakotka liiteli edessämme matalalla aikoen laskeutua tien vieressä olevaan puuhun. Nyt nopeasti kuvaamaan kotkaa, mutta kamerahan oli peräkontissa. Ajatus on nopea; kamera nopeasti esille auton perästä, ovi auki, mutta mitä vielä oksalla istui kaksi maakotkaa aivan vierekkäin. Nyt tuli todella kiire, vauhdilla ulos, yritys hyvä kymmenen, turvaremmi oli kiinni, auto heilahti mutta ukko pysyi penkissä! Kotkat ilkkuivat ja nousivat rauhallisesti siivilleen. Viimein pääsin autosta ulos! Katseella seurasin kotkien katoamista taivaan sineen. Linnut tekivät vielä kaarroksen korkealla yllämme. Näytti aivan kuin ne vasemmalla siivellä tekivät ylimääräisen liikkeen hyvästiksi! Voi niitä ajatuksia mitkä mielessä liikkui! Lintuharrastus on taitolaji! Näin on!
Maakotkat takanapäin ja uudet seikkailut edessä! Nesseby tarjosi mielenkiintoisia havaintoja. Alue on maineensa veroinen. Aivan parkkipaikan vieressä kahlaajat esittäytyivät kaikessa komeudessaan.
Karikukko etsi ruokaa rantalietteestä. Oli kiintoisaa seurat linnun käyskentelyä aivan vierestä.
Punajalkavikloja oli useampia. Todella tottuneita ihmisten läsnäoloon. Meillä varpuset ovat vähentyneet huomattavasti, mutta täällä näytti varpusia olevan kohtalaisesti.
Myös meriharakoita oli runsaasti. Piharakennusten turvekatoilla meriharakoiden oli hyvä oleskella. Rannoilla niitä oli myös runsaasti.
Punajalkaviklot, suosirrit ja tyllit käyskentelivät ylväästi rannoilla.
Myös laulujoutsenet olivat liikkeellä.
Sää oli tuulinen jopa myrskyinen. Kyllä toppavaatteet ja pipot olivat tarpeeseen. Kun nousimme ylemmäs kohti niemen toista rantaa tuuli oli purevan kylmä, mutta onneksi ei satanut.
Pienellä lammella uiskenteli kaksi vesipääskyä. Niitä oli mielenkiintoista seurata, kokoajan liikkeellä pyörien ympäriinsä etsien syötävää.
Paikalle saapui muitakin lintuharrastajia, saimme heiltä selville että lammen päässä olisi vesipääsky pesimässä. Toden totta pienen etsinnän jälkeen kohta löytyi. Kaukaa kuvasin koiraan lähellä pesää. Jätimme pesimäalueen rauhaan, jotta pesintä ei häiriintyisi. Vesipääskyillä koiras on vaatimattomampi, päinvastoin kuin suuremmalla osalla linnuista.
Myös täällä näki luonnon kovuuden, toisen kuolema on toisen elämä.
Rannikolla oli myös punakuireja.
Aikaa oli vierähtänyt Nessebyn rannikolla paljon. Oli aika käydä Vestre Jakobselvin rannat katsastamassa. Samat lajit kahlaajia kuin edellisessä paikassa. Uutena lajina löytyi neljä merihanhea.
Nyt vatsa alkoi vaatia lämmintä ruokaa ennen iltaretkeä. Suunatasimme potun keittoon ja valmistautumaan iltaa varten. Maisemat olivat komeat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti