Varangin valtaajat osa 4 Maailmanloppu

Vaikka päivä oli jo pitkällä kun palasimme lintusaarelta niin retki jatkui kohti tuntematonta, kohti maailmanloppua. Määränpäänä oli Hamningbergin autio kalastajakylä. 1960 luvulla kylä oli autioitunut väestön muutettua pois kalasataman sulkeuduttua. Annoimme paikalle nimen maailmanloppu, koska tie sinne oli kapea ja maiset karut, lähes kuumaiset. Samoin asutus loppui matkanvarrelta kokonaan. Linnuston kannalta toivomuksena oli löytää muutama uusi laji.

Tunturikihuja oli mukavasti matkan varrella.

Ihmetellä täytyi miten näin karuissa olosuhteissa pienet kukat menestyivät ja kukkivat kauniisti. Nämä kauniit ja niin hentoiset kukat saivat karun lintumiehen mielen ja sydämen heltymään täysin. Kukat piti ikuistaa aivan lähietäisyydeltä ja toivottaa niille sitkeyttä taistelussa kylmiä pohjantuulia vastaan!

Mutta matka jatkui ja luonne täytyi karaista taas vastaamaan pohjolan karuja olosuhteita vastaavaksi.

Maisemat muuttuivat aina vain karummaksi. Kaikki kasvillisuus loppui lähes kokonaan, oli vain kiveä ja soraa. Toisaalta tällainen maisema oli kaunista ja erikoista.

Kun tuntui kaikki elollinen jo loppuneen, niin yllätyksenä tienvierellä muutama poro käyskenteli etsien jotain syötävää. Jonkin elollisen, vaikka poron kohtaaminen saa yllättävästi aikaan lämpimiä ajatuksia ja mielenvirkeyttä.

Saavuttuamme Hamningbergiin tienvierellä oli opaste jossa kerrottiin kylän kohtalosta ja sen vaiheista. Ristimme kyltin maailmanlopun kyltiksi.

Ja itse maailmanloppu. Se on tässä!

Kuten kuvasta näkee niin tie päättyy tähän ja edessä on vain vettä! Pidimme tässä kahvitauon ja ihmettelimme sitä karuutta missä joitakin vuosikymmeniä sitten ihmiset olivat eläneet ja hankkineet toimeentulon itselle ja perheelleen! Hatun noston arvoinen teko! Lähdimme paluumatkalle moninaisten ajatusten saattelemana. Tienvieressä oli erikoinen liikennemerkki. Pian huomasimme liikennemerkin tarpeellisuuden.

Pian liikennemerkin jälkeen tienreunalle ilmestyi lampaita. Eläimet olivat pelottomia ja rauhallisia.

Näkyihän siellä maailmanlopunmatkalla lintujakin. Oli pulmusia, korppeja, merikotkia, maakotkia, kihuja, eri lokkilajeja jne. Tässä muutamia kuvia linnuista. Korppeja oli runsaasti.

Merikotkia oli paljon. Nämä kuvat on otettu kaukaa , joten kuvan laatu ei ole hyvä.

Maakotka istui rauhassa ...

kunnes leveäpyrstökihu tuli häiritsemään sitä...

aikansa kihun härnäilyä seurattuaan kotka ponnisti lentoon.

Kihu ei vain antanut kotkalle rauhaa.

Vaikka ilta oli pitkälle kulunut, niin vielä kävimme Ekkeröyn kajavakalliolla. Täällä olisi ollut paljon kohteita, mutta yö alkoi saavuttaa retkeilijät. Tämä kohde ehkä tulevaisuudessa tsekataan paremmin. Oli siellä kajava poikineen! Myös kajavilla on tunteet. Helliä hetkiä oli mukava seurata. Nyt päivällä oli todella mittaa, jotenka suuntasimme kohti lämpöistä ateriaa ja pehmoista petiä!