Kesä

Niin se kesä on edennyt jo syksyä kohti. Hehkein kesäaika alkaa olla jo lopuillaan ja luonto on valmistautumassa täyteliäimpään loistoonsa. Lintujen laulu on hiljentynyt huomattavasti. Poikaset alkavat olla jo siivillään harjoitellen lentotaitoja. Pesinnät onnistuivat kaikilla lajeilla kohtalaisen hyvin. Kesä on ollut lämmin ja osaltaan kostea, jolloin hyönteisiä ja muutakin ravintoa on ollut hyvin lintujen saatavilla. Yölaulajien osalta kesä on ollut suorastaan hyvä. Satakieliä, viitakerttusia ja ruisrääkkiä on ollut runsaasti. Yölaulajat aloittivat laulunsa jo toukokuun puolella. Oli mielenkiintoista kulkea retkillä, kun oli jo lähtiessä varmaa lintujen kuulemisesta. Varsinaiset harvinaisuudet jäivät kuitenkin tältä kesältä kuulematta. Esim. viiriäisiä ja rytikerttusia oli todella vähän. Mutta mikä sen antoisempaa, kuin retkeillä Suomen suviyössä ja nauttia sen rauhasta ja hämystä!

Peltoalueilla on mukava seurata kuovien ja töyhtöhyyppien liikkeitä poikasten kanssa. Useasti ajattelee miten huolehtivaisia linnut ovat poikasistaan. Siinä näkee aidosti miten emojen suojeluvaisto toimii.

Myös hyönteissyöjät saalistavat poikasilleen ruokaa ahkerasti. Nyt kun on ollut kosteaa ja lämmintä, niin hyönteisiä on runsaasti. On mukavaa seurata miten linnut tuijailevat ilmassa ja pian nappaavat hyönteisen viedäkseen sen ravinnoksi poikasille.

Myös pöntöissä pesinnät onnistuivat hyvin. Kirjosiepoilla ja tiaisilla poikueet ovat ollet suurehkoja.

Vesilinnuilla pesinnät onnistuivat hyvin. Ainoastaan haukoilla pesinnöistä ei ole tietoa juuri lainkaan. Muutama tuulihaukan pesintä on löytynyt, muös suopöllöillä pesintöjä on vähänlaisesti. Parastaikaa on kahlaajien syysmuutto alkamassa. Vanhat aikuiset kahlaajat aloittelevat muuttoa. Suosirreistä on jo Kalajoelta Seppo laskenut hyvän päivämuutto määrän. Näin kesä vääjäämättömästi etenee kohti syksyä ja syysmuuttoa. Vielä on aika retkeillä ja samalla ihastella luonnon kaunetta. Siellä mieli lepää ja "akut" latautuu!

Toukokuun tapahtumia

Kevät tai ilmojen puolesta jo kesä on jatkunut todella lämpimänä ja poutaisena. Nyt on mitä parhain keli retkeillä luonnossa, on mukava seurata luonnon heräämistä ja uuden kasvun esiintuloa! Tähänkö lisätään vielä runsas linnunlaulu, niin kaikki on mitä parhaimmillaan. Linturetket ovat antaneet tänä keväänä paljon uutta ja yllätyksellistä. Parasta oli tundrakurppelo Siikajoella! Jukan kanssa käytiin lintu katsomassa. Lähtö meillä viivästyi aivan iltaan, kun lintu oli hetken kadoksissa. Päivityksen tultua lähdimme heti. Olihan se jännittävää ajaa sinne. Kokoajan mielessä, että onkohan lintu vielä paikalla. Olihan se paikalla ja todella hyvin näkösällä. Harrastajia oli myös paikalla runsaasti. Ei saatu lintua kuvattua, sillä se oli aika kaukana rannnasta. Ennen puoltayötä nousi sumu, joka esti näkyvyyden. Rantamaisema oli suoperäistä metsää. Tässä kuva usvaisesta metsästä. Todella antoisa reissu! Toinen erikoisuus oli runsaat suokukkoparvet, jotka pysähtyivät muutolla Nivalan pelloille. Parhaassa parvessa yli 2000 suokukkoa. Se on pysähdyttävä näky. Sänkipelto aivan kuhisi niistä. Välillä ne pyrähtivät lentoon laskeutuen taas pellolle. Erkkisjärvellä oli myös yli 1000 suokukonparvi. Joka ruohosaareke oli täynnä suokukkoja. Yölaulajat saapuivat yllättävän aikaisin. Nyt satakielet, viitakerttuset, pensassirkkalinnut ja ruisrääkät ovat ahkerasti äänessä. On mahtavaa kuulla yhtäaikaa satakieltä ja pensassirkkalintua aivan vierestä! Muutenkin yölaulajaretket ovat antoisia, on rauhallista, laskeva aurinko ja sitä seuraava kesäyön hämy! Tähänkö lisätään nouseva täysikuu, niin mitä vielä! Nyt ahkerasti yölaulajaretkille. Näyttää tulevan hyvä kesä yölaulajien suhteen. Retkioppaana olen vetänyt muutamia retkiä. Työ on antoisaa, saa olla tekemisissä erilaisten ja eri ikäisten ihmisten kanssa. On mukava kertoa lintuharrastuksesta ja opastaa tuntemaan eri lintuja! Näistä retkeläisistä muutamat ovat todella kiinnostuneita linnuista ja lintuharrastuksesta. Näin niitä saadaan uusia aktiivisia harrastajia. Monilla aikuisilla nuoruusajan harrastus alkaa uudelleen kiehtoa. Myös nuorissa on kiinnostusta lintuja kohtaan. Useasti olen miettinyt miten nykyajan hektiselle ihmiselle olisi rauhoittavaa päästä luontoon ja sen rauhaan. Siellä mieli lepäisi ja arjen kiireet unohtuisivat. Ei tarvitsisi maksaa suuria summia päästäkseen irti hetkeksi kiihtyvästä oravanpyörästä. Tähän todella sopii hyvin sananparsi "Onni yksillä kesä kaikilla" Tälläisissä maisemissa kun saa seisahtua niin "avot"! Ps Ohjelmassa on jotain häikkää, ei tee kappalejakoa, vähän sekavaa luettavaa.

Hietakurki

Aamulla ajelimme Sepon kanssa Kalajoelle tarkoituksena seurailla merenrannan linnustoa. Aamu oli lämmin ja melko tyyni. Olosuhteet olisivat olleet hyvät kahlaaja-ja kuikkamuutolle. Merellä oli kumminkin sumua ja aamun edetessä ilman väreily lisääntyi huonontaen näkyvyyttä. Muuttoa ei tapahtunut juuri lainkaan. Joitakin oieniä kuikka-ja merimetsoparvia muutti. Kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa rannikolla, jotenka vuodareita alkoi kertyä heti. Ensimmäisenä vuodarina kaulushaikara. On se aina yhtä jykevää kuunnella sen bassoa! Pari tuntia rannalla oltuamme kävelimme autolle tarkoituksena siirtyä toiseen paikkaan. Autolle päästyämme Sepon kännykkä piippasi viestin merkiksi. Totesin leikillään, että mihinkähän nyt tuli häly ja mihin lähtö. Sepon lukiessa viestiä huomasin ilmeestä että nyt on jotain tärkeää ja yllättävää. Seppo sai sanottua, että nyt Pyhäjoelle, siellä on hietakurki. Niin taipaleelle. Seppo selvitteli ajo-ohjeita paikalle, kun hälyssä ei ollut niitä, oli vain havaintopaikka. Viimein selvisi, että paikka oli Sepolle tuttu, joten Seppo antoi jo muille ajo-ohjeita. Voin sanoa, että havaintopaikalle saavuimme pian, vaikka ajaessa tuntui aika matelevan. Perillä huomasimme olevamme ensimmäiset bongarit. Lintu oli kaikessa rauhassa muun kurkiparven kanssa syömässä puimatta jääneellä ohrapellolla. Siitä se hoitui vaivattomasti ja oli aikaa seurata lintua. Linnun löysi Toni Eskelin. Pian alkoi paikalle saapua muita bongareita. Läksimme Sepon kanssa merkkaamaan risteystä mistä käännyttiin havaintopaikaalle. Pian bongareita oli paikalla mm Kokkolasta, Oulusta ja Nivalasta. Kurkiparvi nousi lentoon. Pelkäsimme sen lähtevän jatkamaan muuttoa, mutta parvi hajaantui. Osa palasi takaisin pellolle näiden mukana myös hietakurki. Näin vielä useat harrastajat näkivät linnun. Hietakurki on todella harvinainen vieras Suomessa ja koko Euroopassa. Suomessa se nähtiin ekakerran syyskuussa 2011 ja nyt toisen kerran. Kyllä tämä päivä on ollut mykistävä! Tänään harrastus on näyttänyt uskomattomat puolensa. Ei koskaan tiedä aamulla retkelle lähtiessä, mitä päivä tuo tullessaan. Ei arvannut hietakurjen löytäjäkään, Toni Eskelin, retkelle lähtiessään mitä päivä tuo tullessaan. Päivä oli uskomaton!

Tornien taisto 2013

4.5. kisailtiin järjestyksessä 20. valtakunnallinen tornien taistokisa. Useampana vuotena peräkkäin kisaan on osallistunut yli 300 tornia. Voittaja joukkueen lajimäärää on ollut vähän yli 100 lajia. Tänä keväänä kisalle oman haasteen asetti myöhäinen kevät ja vielä paikoin järvissä olevat jäät. Tornien taisto on saatu kisata mitä erikoisimmissa olosuhteissa, on ollut hellettä, sadetta ja välillä todella arktiset olosuhteet. Silti kisaa odotetaan joka vuosi innolla. Myös Erkkisjärvenlintutorni osallistui kisaan. Joukkue oli hiukan uudistunut. Mukana tälläkertaa olivat Eila, Anna-Liisa, Hannu, Juhani, Jukka, allekirjoittanut ja joukkueen kuopus Jaakko. Puitteet kisalle eivät olleet mitenkään hyvät, sillä edellisenä iltana järvi oli lähes kokonaan jäässä. Yöllä kova tuuli oli murskannut jäitä jonkinverran. Aamulla herätessä ja ulos katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että nyt taas kutsui Siperia! Satoi lujasti vettä, lämpötila oli nollassa ja lähes myrskytuuli. Lintuharrastaja on kuitenkin lujaa tekoa, tälläinen ilma lisää vain taistelumieltä. Niinpä eväät mukaan ja tornille. Aamun aikana sää vain huononi. Sade muutui lumeksi ja rännäksi. Kisa lähti hyvin käyntiin. Lajeja alkoi napsahdella tasaiseen tahtiin. Äänien perusteella lajien saanti oli lähes mahdoton, tuuli vinkui ja ulisi niin voimakkaasti. Joukkueen jäsenet olivat varustautuneet hyvin, muotivaate oli toppavaate. Aamun aikana saatiin pari kovaa lajia ylös, nimittäin käenpiika ja meriharakka. Käenpiika lensi aivan tornin editse äännellen voimakkaasti, mikä ensin kiinnitti kaikkien huomion. Tosiaan lintu lensi aivan vierestä, jotenka siitä kaikki saivat vielä näköhavainnon. Meriharakan taas ensimmäisenä bongasi joukkueen kuopus Jaakko. Lintu laskeutui jäälle aivam tornin viereen. Sade ja tuuli vain yltyivät. Välillä kaukoputken ja kiikärin läpi ei nähnyt muuta kuin sumua ja suuria vesipisaroita. Tarkalla seurannalla ja herpaantumattomalla otteella saimme kasaan 53 lajia. Määrä on hyvä. Puuttumaan jäi monia ns. varmoja lajeja. Vesilinnut, mitä järvellä oli, saatiin kaikki. Parhaimpana kaksi uiveloparia. Vähän ennen kisan loppua ilma selkeni, jolloin saatiin rusko-ja sinisuohaukat. Peltolinnusto jäi vähiin, samoin ns. pikkulinnut. Tilannetta kylmää vastaan helpotti nuotio. Pidimme siinä tulta lähes koko päivän. Oli mukava käydä välillä paistamassa makkarat ja lämmitellä käsiä. Tänä vuonna kisailimme naisjohdon alla, sillä joukkueenjohtajana toimi Eila. Eila hoiti tehtävän todella rautaisesti! Tästä jäi niin hyvä kokemus, jotenka ensi vuonna meillä taitaa olla myös naisjohtaja!

Kylmä kevät

Pitkään odotettu kevät saapui viimein koleana ja tuulisena. Kevät tuli noin pari viikkoa normaalia myöhäisempänä. Vieläkin ilma on ollut kolea ja öisin on ollut pakkasta. Tulvat olivat myös erikoiset. Syntyi mahtavia jääpatoja, jotka nostivat vedet korkealle. Tulvajärviä syntyi pelloille keräten ensimmäiset lokit ja vesilinnut. Jääpatojen lauettua ja jokien alkaessa taas virrata vuolaana, niin samalla tulvajärvet katosivat pelloilta. Oli erikoista peltojen kuivuminen niin nopeasti. Ensimmäiset telkät saapuivat joissa oleviin sulapaikkoihin aikaisin, samoin isokoskelot saapuivat samoihin sulapaikkoihin. Raudaskyllällä olevan muuntoaseman sula keräsi ensimmäiset telkät. Hanhia muutti täältä todella vähän. Ei ollut suuria parvia pelloilla ruokailemassa. Hanhet muuttivat lähempää merenrannikkoa. Hanhien nopeaan muuttoon vaikutti ehkä myöhäinen ajankohta, jotenka linnut muuttivat kovalla kiireellä pesimäalueille. Sama tilanne oli myös kurkimuuton kohdalla. Vain täällä pesivät kurjet ovat kierrelleet pelloilla, muiden jatkaessa muuttoa kohti pohjoista. Joutsenet saapuivat todella aikaisin. Oli vielä paksut hanget,joilla joutsenet tepastelivat ihmetellen elon ankeutta. Nyt vappuna järvet ovat vielä lähes kokonaa jäässä. Vesilintuja on tullut vähän. Sulapaikoissa kyllä on vilskettä. Kahlaajia ei ole juuri näkynyt. Näiden muutto ajoittunee toukokuun puolenvälin paikkeille. Vielä on paljon mukavia muutonseurantaretkiä tiedossa. Aina se kevät säväyttää kunnolla. Sitä alkaa odottamaan kevätmuuttoa jo maaliskuussa tosissaan. Ensimmäisten muutajien saapuessa lintuharrastaja syttyy kuin uuteen eloon. On sykähdyttävää katsella vaikka lokkiparvien lentoa ja kirkunaa tulvajärvien yllä. Tulevana viikonloppuna on tornien taisto. Oman mielenkiinnon tähän tuo järvien jäätilanne, onko järvet jäässä vai ei. Nyt vain mielikorkealla ja silmä kirkkaana kohti kevään ja kesän uusia haasteita!

Kply:n kevätkokous

27.3.2013 pidettiin Kply:n sääntömääräinen kevätkokous Nivalassa. Kokous vietettiin lähes juhlatunnelmissa, olihan yhdistys valittu vuoden lintuyhdistykseksi Suomessa! Valintaan vaikutti toiminnan voimakas kasvu, jäsenmäärän lisääntyminen ja monivuotisen hankkeen, lintupaikkaoppaan, valmistuminen. Kply on jäsenmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen pienimpiä yhdistyksiä. Toiminta on kasvanut voimakkaasti koko alueella. On perustettu lintukerhoja, Kokkolaan lintukerho Viklo ja Nivalaan lintukerho Larus. Samoin yhdistystä on johdettu mallikkaasti painottaen alueen yhtenäisyyttä ja toiminnan sosiaalisuutta.Tästä kiitokset yhdistyksen hallitukselle ja toimihenkilöille! Ja kokousasioihin. Kokoukselle puheenjohtajaksi valittiin Johan Hassel, sihteeriksi Mika Kumpulainen ja pöytäkirjantarkastajiksi Hannu Haikara ja Reijo Jussilainen. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Sihteeri esitteli vuoden 2012 toimintakertomuksen. Oli miellyttävää kuunnella kertomusta, mistä ilmeni toiminnan todellinen kasvu. Tyytyväisinä toimintakertomus hyväksyttiin. Taloudenhoitaja esitteli tilinpäätöksen vuodelta 2012 ja tilintarkastajien lausunnon. Tilinpäätös hyväksytiin ja vastuuvapaus tilivelvollisille myönnettiin. Todettiin yhdistyksen rahatilanteen olevan hyvä ja taloutta on hoidettu hyvin. Ilmoitus asioissa puheenjohtaja kertoi MAALI-hankkeen tilanteesta Kply.n osalta. Todettiin vielä, että tornientaisto on 4.5 ja vuoden lintulaji on selkälokki. Kokouksen jälkeen Suomen riistakeskuksen projektipäällikkö Arto Marjakangas esitteli metsähanhien suojeluprojektia. Vilkasta keskustelua herätti metsähanhikantojen voimakas lasku. Kannan laskuun ei varsinaisesti ole yhtä syytä, vaan kannanlaskuun vaikuttaa monet osatekijät. Näihin tekijöihin tullaan paneutumaan syvällisesti. Konkrettisia toimenpiteitä on jo tekeillä metsähanhikantojen nostamiseksi. Yksi konkreettinen toimenpide on kansainvälisen projektin aloittaminen. Kiitos Artolle todella mielenkiintoisesta esitelmästä!

Hiljainen Helmikuu

Niin se talvi on kääntymässä kevääseen! Päivä pitenee ja valon määrä lisääntyy, saaden jo ensimmäiset talitiaiset visertämään kauniisti. Siinä on jo ensimmäinen kevään merkki! Sää on ollut todella pilvinen, aurinko ei ole paistanut liiaksi. Kovilta pakkasilta on vältytty kutakuinkin kokonaan. Luonto on talvisen kaunis. Lintuharrastajan kannalta tämä helmikuu on ollut todella erikoisen hiljainen. Ruokintapaikalla käy talviset peruslajit. Muutaman retken olen nyt helmikuussa tehnyt kohtalaisen hyvin tuloksin. Onnistunein retki oli Sieviin, jossa Marjutin kanssa kiertelimme Kiiskilän Isosuon aluetta. Retkeltä parhaimpia havaintoja olivat riekko, kaksi pohjantikkaa ja lapinpöllö! Myös pikku-ja isokäpylintuja lenteli Isollasuolla. Lapinpöllö on asustanut siellä jo pitempään. Hangessa on sen saalistusreikijä. Alueella on nähtävästi myyriä ja hiiriä sille ruoaksi. Isollasuolla on useampia kantokasoja joilla pohjantikat,uros ja naaras, viihtyvät hyvin. Toivottavasti pesivät siellä. Merkillepantavaa on ollut peltopyiden vähäisyys. Syksyllä täällä Erkkilässä oli kaksi parvea, joissa kussakin oli yli kymmenen lintua. Nyt talvella toinen parvi löytyi, mutta toisesta parvesta ei ole nähty jälkeäkään. Onkohan sitä kohdannut jokin tuho, vaikea selvittää. Harmittaa, kun peltopyyt ovat lisääntyneet viimevuosina mukavasti, jos niitä kohtaa jokin suurempi hävitys. Tämän talven erikoisuutena voidaan vielä mainita urpiaisten suuri määrä. Urpiaisia on todella paljon esim. pihabongauksessa se oli yleisin lintu. Aikaisemmin talitiainen on ollut runsaslukuisin. Ensimmäiset pöllöretket on tehty hiljaisuuden vallitessa. Ei sitten minkäänlaista pöllöjen ääntelyä ole kuulunut. Normaalisti näin helmikuun lopulla on ollut pöllörintamalla melko aktiivista. Tänä talvena myyrä-ja hiirikannat ovat melko vähäiset, joten tästä johtuen pöllöjä on niukasti. Kannattaa kuitenkin käydä pöllöretkillä, eihän se kevät voi mennä ilman pöllöjen huhuilua! Muutenkin on mukavaa ajatella kevään tuloa ja sitämyöten ensimmäisten muuttolintujen saapumista. Vielä hanget peittää lintupaikkoja, mutta reilun kuukauden päästä maisema on jo toisenlainen!