Helmikuu ja pakkaset

Helmikuu on ollut pakkaskuukausi. Lämpötila on laskenut ajoittain lähelle 30 pakkasastetta. Tuuli on lisännyt pakkasen purevuutta. Lumisateet ovat jääneet vähiin. Ulkona on saanut retkeillä kauniissa ja kirpeässä säässä! Talvinen maisema on ollut kauneimmillaan.

Monille kesälajeille jotka ovat jääneet tänne talvehtimaan sää on koetellut niitä ankarasti. Nyt vielä tilanne näyttäisi niiden osalta hyvältä. Kyllä lintujen pakkasen sietokyky on korkea!

On seurattu mielenkiinnolla miten Ylivieskassa Raudaskylällä laulujoutsen selviää näistä pakkasista. Kokoajan sula kohta joessa pienenee. Lintu on hyvässä kunnossa ja erittäin terhakka.

Harvoin näillä korkeuksilla laulujoutsen talvehtii. Ruokatilanne näyttäisi olevan hyvä, koska lintu on hyvä kuntoinen. Vettä on joessa senverran vähän että pohjasta on helppoa etsiä ravintoa.

Valkoselkätikkoja on esiintynyt useampia yksilöitä samoin hiiripöllöillä on ollut pienehköä vaellusta. Näistä olen aikaisemmin kirjoittanut tähän blogiin.

Ruokintapaikalla on ollut normaalia vilskettä. Pakkasilla ravintoa on kulunut runsaasti. Välillä linnut ovat oleskellet läheisillä oksilla. Kyllä siinä on höyhenet olleet pörhöllään!

Urpiaisia lentelee pienissä parvissa käyden välillä ruokintapaikalla. Syksyllä jäi paljon puimatonta viljaa pelloille. Nämä alueet kerää urpiaisia runsaasti.

Syksyllä perustettu metsäruokintapaikka on ollut menestys! Runsaimmat lajit ovat hömötiaiset ja töyhtötiaiset. Puukiipijä käy myös ruokinnalla samoin käpytikat. Kulttuuritiaiset kuten tali-ja sinitiaiset ovat vähemmistönä. Kevään edetessä on mielenkiintoista nähdä mitä lajeja siellä vielä käykään.

Pakkasilla ruokintapaikka vaatii kaksikertaa viikossa huoltokäynnin. Tällöin lisätään automaattiin auringonkukansiemeniä ja talipalloja. Talitangot eivät tee oikein kauppaansa.

Myös läskin palasia kuluu melkoisesti. On erittäin haluttua energiaruokaa!

Nyt vain odotellaan pakkasten lauhtumista ja pöllöretkien alkamista!

Luontokuvanäyttely

Lauantaina 3.2.2018 oli Nivalassa Tillarigallerian tiloissa Meidän Luonto-luontokuvanäyttelyn 2018 avajaiset. Näyttely on Suomenselän luontokuvaajien järjestämä ja järjestelyissä on ollut mukana Nivalan kaupunki. Näyttely on koonnut Suomen huippu luontokuvaajat yhteen. Näyttely on avoinna 7.3.2018 asti.

Näyttelyyn osallistuvat luontokuvaajat Markus Varesvuo, Jorma Manninen, Irma Varrio, Kirsi MacKenzie, Ari-Matti Nikula, Petri Puurunen, Liisa Hautamäki, Veijo Toivoniemi ja Jyrki Liikanen. Näyttely koostuu pääasiallisesti lintu-ja maisemakuvista.

Näyttely on samalla myyntinäyttely. Kuvat on hinnoiteltu. Myytävänä on myös joidenkin kuvaajien kirjoja. Nämäkin kirjat ovat huippu tuotteita. Esillä on n100 kuvaa.

Kuvista löytyy varmasti jokaiselle ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Niin upeita kuvia on esillä.

Tässä blogissa olevat kuvat ovat näytteilleasettajien kuvaajien kuvia. Näistä kuvista saa pienen tuntuman näyttelyn laatuun. Sopii vain ihmetellä sitä taitoa millä kuvat on otettu. Näyttely on tutustumisen arvoinen!

Vuosi 2018 aluillaan

Vuosi 2018 on pyörähtänyt aluilleen. Pitkästä aikaa käsillä on oikea talvi pakkasineen ja kunnon lumipyryineen! Lunta on kertynyt kohtalaisesti. Tämä on muutamien lintulajien suhteen hyvä asia. Metsäkanalinnut pääsevät kieppiin samoin peltopyyt. Metsäalueilla on näkynyt muutama suurehko teeriparvi. Tämä enteilee mukavaa soidinaikaa keväälle. Samoin peltopyitä on muutamia yksilöitä. Lämpötilan vaihdellessa voimakkaasti ilma on sumuinen ja luo näin oman tunnelmansa maisemaan.

Myös auringonlaskut ovat olleet värikkäitä. Nyt talvinen luonto on kauneimmillaan.

Piharuokinnalla on ollut vilskettä. Perinteiset talvilinnut ovat ahkerasti liikkeellä. Erikoista tänä talvena on ollut urpiaisten suuri määrä. Taas varpuset ovat kadonneet tyystin. Punatulkut ovat lisääntyneet voimakkaasti.

Pikkuvarpuset jatka runsastumistaan. Niittä on jo huomattavasti enempi kuin varpusia.

Talven ekstraa täällä on mukavasti. Mustapääkerttu on jo viipynyt pitempään ruokinnalla. Välistä niitä on nähty koiras ja naaras linnut. Harvoin ovat yhtaikaa ruokinnalla. Myös peippoja on jäänyt tänne useita.

Myös tilhet ovat ahkerasti pihlajanmarjojen kimpussa. Voi sanoa niiden elävän pakasteruualla. Myös räkättirastaista löytyy viivyttelijöitä. Samoin nämä yrittävät löytää ravinnon jäätyneistä pihlajanmarjoista.

Ja sokerina pohjalla, tikat. Nyt on saatu nauttia tikkojen runsaudesta. Tikkojen lajikirjo on ollut mahtava, on ollut pohjantikkaa, valkoselkäkäpytikkaa, käpytikkaa ja paikoin pikkutikkaa. Käpytikkoja on esiintynyt metsäruokinnalla useita samanaikaisesti. Myös valkoselkätikkoja on ollut useita.

Valkoselkätikkoja on käynyt niin piharuokinnalla kuin puuvarastoilla. Yksi näistä tikoista on rengastettu mutta rengasta ei ole saatu luettua.

Seuraavaksi jäämme mielenkiinnolla odottamaan pöllökauden alkua. Jospa nyt koittaisi vähän parempi pöllövuosi!

Hyvää Joulua!

Niin vuosi 2017 alkaa olla lopuillaan! Lähestymme Joulua ja pian alkavaa vuotta 2018! Repe-Kuukkeli toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä linturikasta vuotta 2018!

Lintukerho Laruksen syksy

Lintukerho Laruksella on ollut vilkas ja toimellinen syksy ja alkutalvi. Kerho on kokoontunut n 2 viikon välein. Melkein joka kerhoilta on ollut jokin esitelmä tai teema. Kerholaisia on kerhoilloissa ollut runsaasti, keskimäärin n 20 iltaa kohden. Yksi mielenkiintoisimmista illoista oli kun saimme kuvien välityksellä perehtyä rengastajan toimintaan ja niihin haasteisiin jota rengastaja kohtaa maastossa.

Jouko Pikkarainen kertoi värikkäästi niistä kokemuksista joita hän koki kulkiessaan Juhani Latvalan mukana rengastusretkillä.

On siinä monet konstit pitänyt käyttää petolintujen hyökkäyksiä vastaan. Pyykkiämpäri oli suojellut parhaiten ja sen läpi oli nähnyt hyvin. Samoin pesälle kiipeäminen oksatonta puuta pitkin oli vaatinut runsaasti ketteryyttä.

Myös Jarno Rasmuksen pitämä ilta talvipukuisista vesilinnuista oli opettavainen. Monia hyviä tunnistamispointteja tuli esille. Kyllä talvipukuiset vesilinnut ovat oma lukunsa. Niin paljon talvipuku eroaa juhlapuvuista.

Kyllä kerholaiset seurasivat esitys tarkkaavaisesti. Syksy päättyi jouluiseen kerhoiltaan. Ohjelmaa oli monenlaista oli yhteislaulua, jouluisia runoja ja puhallinmusiikkia.

Illan kohokohta oli Anssi Hietaharjun multivisioesitys " Viimeinen metsä" Esitys ei jättänyt ketään kylmäksi, niin monitahoisesti vanhojen metsien häviäminen tuli konkreettisesti esille. On surullista miten arvokkaat ja monella muotoa erikoiset metsä häviävät ja niiden mukana menetetään monia lajeja niin linnuston kuin kasvien suhteenkin. Näitä aarteita ei saada takaisin!!!

Tämä esitys puhututti kerholaisia paljon. Esille nousi ne yksityiset vanhat metsät jotka on suojeltu. Nämä pienet alueet ovat aarteita.

Tarjoilu toimi mallikkaasti. Kerhon tytöt olivat loihtineet monet herkut tarjolle.

Ilta päättyi yhteislauluihin torvimusiikin säestyksellä.

Retkeily kuuluu myös Laruksen ohjelmaan. Syksyllä teimme retken Haapajärven lintupaikoille. Nyt odottelemme pöllöretkien alkua. Silloin jatkamme yhteisiä retkiä! Kerhoillat jatkuvat taas tammikuussa. Monenlaista toimintaa on taas odottamassa uusia kerhoiltoja!