Hietakurki

Aamulla ajelimme Sepon kanssa Kalajoelle tarkoituksena seurailla merenrannan linnustoa. Aamu oli lämmin ja melko tyyni. Olosuhteet olisivat olleet hyvät kahlaaja-ja kuikkamuutolle. Merellä oli kumminkin sumua ja aamun edetessä ilman väreily lisääntyi huonontaen näkyvyyttä. Muuttoa ei tapahtunut juuri lainkaan. Joitakin oieniä kuikka-ja merimetsoparvia muutti. Kävin tänä keväänä ensimmäistä kertaa rannikolla, jotenka vuodareita alkoi kertyä heti. Ensimmäisenä vuodarina kaulushaikara. On se aina yhtä jykevää kuunnella sen bassoa! Pari tuntia rannalla oltuamme kävelimme autolle tarkoituksena siirtyä toiseen paikkaan. Autolle päästyämme Sepon kännykkä piippasi viestin merkiksi. Totesin leikillään, että mihinkähän nyt tuli häly ja mihin lähtö. Sepon lukiessa viestiä huomasin ilmeestä että nyt on jotain tärkeää ja yllättävää. Seppo sai sanottua, että nyt Pyhäjoelle, siellä on hietakurki. Niin taipaleelle. Seppo selvitteli ajo-ohjeita paikalle, kun hälyssä ei ollut niitä, oli vain havaintopaikka. Viimein selvisi, että paikka oli Sepolle tuttu, joten Seppo antoi jo muille ajo-ohjeita. Voin sanoa, että havaintopaikalle saavuimme pian, vaikka ajaessa tuntui aika matelevan. Perillä huomasimme olevamme ensimmäiset bongarit. Lintu oli kaikessa rauhassa muun kurkiparven kanssa syömässä puimatta jääneellä ohrapellolla. Siitä se hoitui vaivattomasti ja oli aikaa seurata lintua. Linnun löysi Toni Eskelin. Pian alkoi paikalle saapua muita bongareita. Läksimme Sepon kanssa merkkaamaan risteystä mistä käännyttiin havaintopaikaalle. Pian bongareita oli paikalla mm Kokkolasta, Oulusta ja Nivalasta. Kurkiparvi nousi lentoon. Pelkäsimme sen lähtevän jatkamaan muuttoa, mutta parvi hajaantui. Osa palasi takaisin pellolle näiden mukana myös hietakurki. Näin vielä useat harrastajat näkivät linnun. Hietakurki on todella harvinainen vieras Suomessa ja koko Euroopassa. Suomessa se nähtiin ekakerran syyskuussa 2011 ja nyt toisen kerran. Kyllä tämä päivä on ollut mykistävä! Tänään harrastus on näyttänyt uskomattomat puolensa. Ei koskaan tiedä aamulla retkelle lähtiessä, mitä päivä tuo tullessaan. Ei arvannut hietakurjen löytäjäkään, Toni Eskelin, retkelle lähtiessään mitä päivä tuo tullessaan. Päivä oli uskomaton!

Tornien taisto 2013

4.5. kisailtiin järjestyksessä 20. valtakunnallinen tornien taistokisa. Useampana vuotena peräkkäin kisaan on osallistunut yli 300 tornia. Voittaja joukkueen lajimäärää on ollut vähän yli 100 lajia. Tänä keväänä kisalle oman haasteen asetti myöhäinen kevät ja vielä paikoin järvissä olevat jäät. Tornien taisto on saatu kisata mitä erikoisimmissa olosuhteissa, on ollut hellettä, sadetta ja välillä todella arktiset olosuhteet. Silti kisaa odotetaan joka vuosi innolla. Myös Erkkisjärvenlintutorni osallistui kisaan. Joukkue oli hiukan uudistunut. Mukana tälläkertaa olivat Eila, Anna-Liisa, Hannu, Juhani, Jukka, allekirjoittanut ja joukkueen kuopus Jaakko. Puitteet kisalle eivät olleet mitenkään hyvät, sillä edellisenä iltana järvi oli lähes kokonaan jäässä. Yöllä kova tuuli oli murskannut jäitä jonkinverran. Aamulla herätessä ja ulos katsoessa ensimmäinen ajatus oli, että nyt taas kutsui Siperia! Satoi lujasti vettä, lämpötila oli nollassa ja lähes myrskytuuli. Lintuharrastaja on kuitenkin lujaa tekoa, tälläinen ilma lisää vain taistelumieltä. Niinpä eväät mukaan ja tornille. Aamun aikana sää vain huononi. Sade muutui lumeksi ja rännäksi. Kisa lähti hyvin käyntiin. Lajeja alkoi napsahdella tasaiseen tahtiin. Äänien perusteella lajien saanti oli lähes mahdoton, tuuli vinkui ja ulisi niin voimakkaasti. Joukkueen jäsenet olivat varustautuneet hyvin, muotivaate oli toppavaate. Aamun aikana saatiin pari kovaa lajia ylös, nimittäin käenpiika ja meriharakka. Käenpiika lensi aivan tornin editse äännellen voimakkaasti, mikä ensin kiinnitti kaikkien huomion. Tosiaan lintu lensi aivan vierestä, jotenka siitä kaikki saivat vielä näköhavainnon. Meriharakan taas ensimmäisenä bongasi joukkueen kuopus Jaakko. Lintu laskeutui jäälle aivam tornin viereen. Sade ja tuuli vain yltyivät. Välillä kaukoputken ja kiikärin läpi ei nähnyt muuta kuin sumua ja suuria vesipisaroita. Tarkalla seurannalla ja herpaantumattomalla otteella saimme kasaan 53 lajia. Määrä on hyvä. Puuttumaan jäi monia ns. varmoja lajeja. Vesilinnut, mitä järvellä oli, saatiin kaikki. Parhaimpana kaksi uiveloparia. Vähän ennen kisan loppua ilma selkeni, jolloin saatiin rusko-ja sinisuohaukat. Peltolinnusto jäi vähiin, samoin ns. pikkulinnut. Tilannetta kylmää vastaan helpotti nuotio. Pidimme siinä tulta lähes koko päivän. Oli mukava käydä välillä paistamassa makkarat ja lämmitellä käsiä. Tänä vuonna kisailimme naisjohdon alla, sillä joukkueenjohtajana toimi Eila. Eila hoiti tehtävän todella rautaisesti! Tästä jäi niin hyvä kokemus, jotenka ensi vuonna meillä taitaa olla myös naisjohtaja!

Kylmä kevät

Pitkään odotettu kevät saapui viimein koleana ja tuulisena. Kevät tuli noin pari viikkoa normaalia myöhäisempänä. Vieläkin ilma on ollut kolea ja öisin on ollut pakkasta. Tulvat olivat myös erikoiset. Syntyi mahtavia jääpatoja, jotka nostivat vedet korkealle. Tulvajärviä syntyi pelloille keräten ensimmäiset lokit ja vesilinnut. Jääpatojen lauettua ja jokien alkaessa taas virrata vuolaana, niin samalla tulvajärvet katosivat pelloilta. Oli erikoista peltojen kuivuminen niin nopeasti. Ensimmäiset telkät saapuivat joissa oleviin sulapaikkoihin aikaisin, samoin isokoskelot saapuivat samoihin sulapaikkoihin. Raudaskyllällä olevan muuntoaseman sula keräsi ensimmäiset telkät. Hanhia muutti täältä todella vähän. Ei ollut suuria parvia pelloilla ruokailemassa. Hanhet muuttivat lähempää merenrannikkoa. Hanhien nopeaan muuttoon vaikutti ehkä myöhäinen ajankohta, jotenka linnut muuttivat kovalla kiireellä pesimäalueille. Sama tilanne oli myös kurkimuuton kohdalla. Vain täällä pesivät kurjet ovat kierrelleet pelloilla, muiden jatkaessa muuttoa kohti pohjoista. Joutsenet saapuivat todella aikaisin. Oli vielä paksut hanget,joilla joutsenet tepastelivat ihmetellen elon ankeutta. Nyt vappuna järvet ovat vielä lähes kokonaa jäässä. Vesilintuja on tullut vähän. Sulapaikoissa kyllä on vilskettä. Kahlaajia ei ole juuri näkynyt. Näiden muutto ajoittunee toukokuun puolenvälin paikkeille. Vielä on paljon mukavia muutonseurantaretkiä tiedossa. Aina se kevät säväyttää kunnolla. Sitä alkaa odottamaan kevätmuuttoa jo maaliskuussa tosissaan. Ensimmäisten muutajien saapuessa lintuharrastaja syttyy kuin uuteen eloon. On sykähdyttävää katsella vaikka lokkiparvien lentoa ja kirkunaa tulvajärvien yllä. Tulevana viikonloppuna on tornien taisto. Oman mielenkiinnon tähän tuo järvien jäätilanne, onko järvet jäässä vai ei. Nyt vain mielikorkealla ja silmä kirkkaana kohti kevään ja kesän uusia haasteita!

Kply:n kevätkokous

27.3.2013 pidettiin Kply:n sääntömääräinen kevätkokous Nivalassa. Kokous vietettiin lähes juhlatunnelmissa, olihan yhdistys valittu vuoden lintuyhdistykseksi Suomessa! Valintaan vaikutti toiminnan voimakas kasvu, jäsenmäärän lisääntyminen ja monivuotisen hankkeen, lintupaikkaoppaan, valmistuminen. Kply on jäsenmäärältään ja pinta-alaltaan Suomen pienimpiä yhdistyksiä. Toiminta on kasvanut voimakkaasti koko alueella. On perustettu lintukerhoja, Kokkolaan lintukerho Viklo ja Nivalaan lintukerho Larus. Samoin yhdistystä on johdettu mallikkaasti painottaen alueen yhtenäisyyttä ja toiminnan sosiaalisuutta.Tästä kiitokset yhdistyksen hallitukselle ja toimihenkilöille! Ja kokousasioihin. Kokoukselle puheenjohtajaksi valittiin Johan Hassel, sihteeriksi Mika Kumpulainen ja pöytäkirjantarkastajiksi Hannu Haikara ja Reijo Jussilainen. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Sihteeri esitteli vuoden 2012 toimintakertomuksen. Oli miellyttävää kuunnella kertomusta, mistä ilmeni toiminnan todellinen kasvu. Tyytyväisinä toimintakertomus hyväksyttiin. Taloudenhoitaja esitteli tilinpäätöksen vuodelta 2012 ja tilintarkastajien lausunnon. Tilinpäätös hyväksytiin ja vastuuvapaus tilivelvollisille myönnettiin. Todettiin yhdistyksen rahatilanteen olevan hyvä ja taloutta on hoidettu hyvin. Ilmoitus asioissa puheenjohtaja kertoi MAALI-hankkeen tilanteesta Kply.n osalta. Todettiin vielä, että tornientaisto on 4.5 ja vuoden lintulaji on selkälokki. Kokouksen jälkeen Suomen riistakeskuksen projektipäällikkö Arto Marjakangas esitteli metsähanhien suojeluprojektia. Vilkasta keskustelua herätti metsähanhikantojen voimakas lasku. Kannan laskuun ei varsinaisesti ole yhtä syytä, vaan kannanlaskuun vaikuttaa monet osatekijät. Näihin tekijöihin tullaan paneutumaan syvällisesti. Konkrettisia toimenpiteitä on jo tekeillä metsähanhikantojen nostamiseksi. Yksi konkreettinen toimenpide on kansainvälisen projektin aloittaminen. Kiitos Artolle todella mielenkiintoisesta esitelmästä!

Hiljainen Helmikuu

Niin se talvi on kääntymässä kevääseen! Päivä pitenee ja valon määrä lisääntyy, saaden jo ensimmäiset talitiaiset visertämään kauniisti. Siinä on jo ensimmäinen kevään merkki! Sää on ollut todella pilvinen, aurinko ei ole paistanut liiaksi. Kovilta pakkasilta on vältytty kutakuinkin kokonaan. Luonto on talvisen kaunis. Lintuharrastajan kannalta tämä helmikuu on ollut todella erikoisen hiljainen. Ruokintapaikalla käy talviset peruslajit. Muutaman retken olen nyt helmikuussa tehnyt kohtalaisen hyvin tuloksin. Onnistunein retki oli Sieviin, jossa Marjutin kanssa kiertelimme Kiiskilän Isosuon aluetta. Retkeltä parhaimpia havaintoja olivat riekko, kaksi pohjantikkaa ja lapinpöllö! Myös pikku-ja isokäpylintuja lenteli Isollasuolla. Lapinpöllö on asustanut siellä jo pitempään. Hangessa on sen saalistusreikijä. Alueella on nähtävästi myyriä ja hiiriä sille ruoaksi. Isollasuolla on useampia kantokasoja joilla pohjantikat,uros ja naaras, viihtyvät hyvin. Toivottavasti pesivät siellä. Merkillepantavaa on ollut peltopyiden vähäisyys. Syksyllä täällä Erkkilässä oli kaksi parvea, joissa kussakin oli yli kymmenen lintua. Nyt talvella toinen parvi löytyi, mutta toisesta parvesta ei ole nähty jälkeäkään. Onkohan sitä kohdannut jokin tuho, vaikea selvittää. Harmittaa, kun peltopyyt ovat lisääntyneet viimevuosina mukavasti, jos niitä kohtaa jokin suurempi hävitys. Tämän talven erikoisuutena voidaan vielä mainita urpiaisten suuri määrä. Urpiaisia on todella paljon esim. pihabongauksessa se oli yleisin lintu. Aikaisemmin talitiainen on ollut runsaslukuisin. Ensimmäiset pöllöretket on tehty hiljaisuuden vallitessa. Ei sitten minkäänlaista pöllöjen ääntelyä ole kuulunut. Normaalisti näin helmikuun lopulla on ollut pöllörintamalla melko aktiivista. Tänä talvena myyrä-ja hiirikannat ovat melko vähäiset, joten tästä johtuen pöllöjä on niukasti. Kannattaa kuitenkin käydä pöllöretkillä, eihän se kevät voi mennä ilman pöllöjen huhuilua! Muutenkin on mukavaa ajatella kevään tuloa ja sitämyöten ensimmäisten muuttolintujen saapumista. Vielä hanget peittää lintupaikkoja, mutta reilun kuukauden päästä maisema on jo toisenlainen!

Talven ihmeellisyys

Sain jo monta viikkoa sitten viestin, että täällä on kesä, haarapääsky lentelee meillä. En alkuunkaan uskonut asiaa, ajattelin sen olevan vain pilaa. Näin nyt viestin lähettänyttä henkilöä ja hän ihmetteli, miksi en ollut käynyt katsomassa ja kuvaamassa lintua. Olin aivan hämmästynyt, ei voi olla totta! Tänään sitten menin sinne ja mikä yllätys, haarapääsky lenteli terhakkasti hyvävoimaisena. Tuntui aivan epätodelta koko tilanne!

Lintu oli syksyllä jäänyt pihapiiriin, ja talven tulessa hakeutunut sisätiloihin. Nyt se oli tottunut erikoiseen talvehtimisympäristöön ja voi todella hyvin. On mielenkiintoista seurata miten se käyttäytyy keväällä, kun lajitoverit saapuvat tänne. Jos lintu on näin hyvävoimainen mitä se nyt on, niin selviää kyllä talvesta hienosti.

Olosuhteista johtuen talon asukkaat toivoivat, että lintua ei käytäisi bongaamassa. Laitoin havainnon kyllä tiiraan, ajatellen havainnon olevan kumminkin näin talvella harvinainen. Itse en olisi rohjennut laittaa havaintoa tiiraan. Soitin Sepolle, ja hän rohkaisi laittamaan. Tuntui jotenkin niin epätodelta koko havainto!

Seurailen miten lintu selviää Suomen talvesta. Kirjoittelen siitä keväämmällä kuulumisia tähän blogiin!

Tammikuu 2013

Tammikuu on jo pyörähtänyt sivu puolenvälin. Välillä on ollut todella kipakoita pakkasia. Vuosi tosin alkoi märissä olosuhteissa, satoi räntää ja tuuli voimakkaasti. Lumet hupenivat vähiin. Senjälkeen ilma muutui pakkasiksi. Aamut ovat olleet kauniita, varsinkin auringonnousut ovat värjänneet maisemaa komeaksi.

Päivällä taasen luonto on ollut kirkas ja puut talvisen koreita.

Tämän talven erikoispiirre lintujen osalta on niiden vähäisyys. Monet normaalit talvilajit ovat todella hukassa. Syksyllä esim. peltopyitä näkyi useampia poikuuksia, mutta nyt talvella niitä ei löydy mistään! Teeret ovat parveutuneet suuriksi parviksi, jopa yli sadan teeren parvia on nähty. Mutta mitä alkuvuonna on nähty. Sepon kanssa on retkeilty useamman kerran tässä lähialueella, eikä turhaan. Kalajoelle talvehtimaan jäänyt kurki on ollut useasti retken kohteena. Kurki voi hyvin ja lentää jo pieniä matkoja. Aloitimme sille ruokinnan. Veimme ohranjyviä sen kulkureitin viereen ja Seppo on vienyt soraa. Seuraamme miten kurki selviää pakkasista ja jos tulee paljon lunta, niin miten se pärjää lumen keskellä. Laitan tähän kuvia kurjesta. Niistä näkee miten valpas ja hyvä voimainen se on!

Urpiaisia on ollut liikkeellä todella paljon. Ylivieskassa Niemelänkylällä puimatta jääneessä rypsipellossa Sepon kanssa laskettiin yli 1000 urpiaista ja 200 viherpeippoa! Urpiaisparvessa oli myös hemppoja ja tundraurpiaisia. Eräältä ruokintapaikalta löydettiin 3 peippoa. Samoin Ylivieskassa Kekajärvellä metsäruokinnalla käy 4 kuukkelia ja harmaapäätikka. Tämä ruokintapaikka vetää puoleensa myös lukuisia tiaisia. Puukiipijä myös viihtyi täällä. Laitan tähän kuvia urpiaisparvesta, mutta niistä ei saa todellista kuvaa miten suuri parvi on kyseessä.

Jukan kanssa teimme mielenkiintoisen retken Kokkolaan! Tämä retki oli kyllä täyden kympin arvoinen! Mitä lähdettiin hakemaan, niin ne saatiin, nimittäin isolokki, merilokki ja harmaalokki! Tähän kun vielä lisätään räkättirastas ja palatessa Sievistä pikkutukka, niin hipoo täydellisyyttä. Sievissä Marjutin ruokinnalla pikkutikka on ollut vakiovieras jo usean vuoden ajan. Muutenkin Marjutin ruokintapaikka on vertaansa vailla. Siellä on lintuja! Tähän loppuun täytyy kertoa hyvä tapahtuma, joka kuvaa mitä lintuharrastus voi myös olla. Viime sunnuntaina makoilin sohvalla Tex Willeriä lukien ja ruokaa odotellen. Oli miellyttävän rauhallista. Puhelin soi. Marjut soitti ja ilmoitti nähneesä Sievissä lapinpöllön,ehkä kaksikin. Siihen loppui rauhallinen hetki. Äkkiä vaatetta päälle, autolle ja Sieviä kohti. Siinä unehtui valmistumassa oleva ruokakin. Onneksi muistin soittaa vaimolle, että olen menossa Sieviin ja syön vähän myöhempään. Eihän tuo kokki pahemmin vastustellut, tuumasi vain, mene sitten! Varmaankin jo tottunut näihin lähtöihin. Mutta olihan siellä lapinpöllö äänessä ja vielä nähtiinkin läheltä. Siinä se päivä meni ja aamuruoka oli odottamassa vaikka päivä alkoi olla illassa. Maistui todella hyvältä! Omalla ruokintapaikalla erikoisuutena mustarastas. Se on ollut siinä koko talven. Muuten ruokinnalla on ollut normaalit talvilajit. Huonona asiana ruokinnalla, kun varpuspöllö ja varpushaukka pitävät sitä myös omana ruokintapaikkanaan. Napsivat siitä tiaisia!

Kuvassa mustarastas ruokinnalla. Blogissa olevia kuvia kun napausttaa hiirellä niin kuvat näkyvät isompana. Nyt vain odotellaan pöllöretkien alkua. Mielenkiintoista nähdä, miten pöllöjä tänä talvena esiintyy!