Tornientaisto 2016

Eilen 7.5.2016 kisailtiin tornientaisto. Tapahtuma on Suomen suurin samanaikaisesti järjestettävä lintutapahtuma. Osallistujia on yli 300:lla lintutornilla. Tänä keväänä sää suosi, oli lämmintä sopiva tuuli vilvoitti osallistujia. Aamu oli ihanan hämyisä.

Aurinko nousi pienen pilviverhon takaa luoden ihanan värikkään maiseman.

Aamun edetessä ja ilman lämmitessä usva alkoi peittää maisemaa.

Erkkisjärven tornilta saimme kasaan 61 lajia. Erikoisuutena räyskä ja punasotka. Hyönteissyöjiä oli runsaasti saapunut johtuen lämpimistä ilmoista. Vesilintuja oli normaalisti.

Hyvän ilman ansiosta päivästä muodostui leppoisa retkipäivä. Muutama helppo laji jäi puuttumaan kuten hernekerttu, kesykyyhky ja järvellä pitkään olleet mustakurkku-uikut. Samoin kanadanhanhi ei enää ilmestyny. Jäi vielä tavoitetta tuleville vuosillekin. 70 lajin haamuraja odottaa vielä rikkoutumista. Ehkä ensi vuonna!!

Kevät etenee

Kevät on edennyt vaihtelevasti kohti kesää. Alku keväästä oli koleaa ja sateista ja yöpakkaset kovia. Lintujen kevätmuutto oli ailahtelevaa, välillä muutto oli lähes kokonaan pysähdyksissä. Linnut saapuivat hiljalleen, näyttävää muuttoa ei ollut. Vesilintujen kohdalla erikoista on ollut tukkasotkien runsaus ja sinisorsien vähäinen määrä.

Myös suokukkoja on ollut liikkeellä runsaasti. Muuttoaikoina suokukkoja saattaa olla yli 1000 yksilön parvissa.

Kuovien määrä on ollut runsas samoin töyhtöhyyppien määrä on ollut nousussa. Viime kesän pesinnät onnistuivat näillä lajeilla hyvin.

Hanhien esiintyminen on ollut mielenkiintoista. Määrät eivät ole olleet runsaita, mutta eri hanhilajeja on ollut mukavasti. Tähän mennessä muutolla on tavattu metsä,- meri,- tundra,- kanadan,- ja lyhytnokkahanhia. Valkoposkihanhien päämuutto on vielä edessäpäin.

Ilolla on saanut huomata mustakurkku-uikkujen runsastumisen. Parhailla paikoilla niitä on ollut useampia yksilöitä.

Nyt mielenkiinnolla seuraamme jospa uikut jäisivät tänne pesimään. Kevät on lintuharrastajalle kiireistä ja mielenkiintoisaa aikaa. Aina on uutta ja mielenkiintoisaa tarjolla!

Pientä kevätmuuttoa

Täällä Kalajokilaaksossa kevätmuutto on käynnistynyt verkkaisesti. Osasyynä muuton hiljaisuuteen on säiden nopea vaihtelu. Lämpimät jaksot ovat olleet lyhyitä ja sateet melko vähäisiä. Useana yönä on ollut kovia yöpakkasia. Samoin etelätuulia on ollut vähänlaisesti. Ilmojen lämmitessä kevätmuutto alkaa vauhdilla.

Töyhtöhyypät ja laulujoutsenet ovat saapuneet sankoin joukoin pelloille. Myös jokien sulakohdat ovat kerännet ensimmäiset vesilinnut.

Vesilintujen kohdalla telkät ovat ensimmäisiä muuttajia, myös sinisorsat saapuvat ensimmäisten joukossa. Hanhilajeista ensimmäiset havainnot on myös tehty. Metsähanhia, merihanhia ja kanadanhanhia on tavattu täällä. Hanhien päämuutto on vasta edessäpäin.

Kuulakkaat kevätaamut ovat antoisia lintuharrastajalle. Mikä sen antoisempaa, kun auringon noustessa seurata luonnon heräämistä ja maiseman väriloistoa. Tähän kun lisää lintujen laulut niin voi vain ihmetellä luonnon kauneutta ja monimuotoisuutta. Pienissä sulapaikoissa voi nähdä yllättävästi lintuja uiskentelemassa ja nauttimassa kevätaamun rauhasta.

Oli mielenkiintoisaa kuvata laulujoutsenen laskeutumista sulapaikkaan. On se vain komea lintu! Samassa sulapaikassa uiskenteli kanadanhanhi. Samoin sinisorsia ja telkkiä oli nauttimasta kevään kuulakkaasta aamusta.

Ruokintapaikka tarjoaa myös ensimmäisiä muuttolintuja. Ensimmäiset vihervarpuset ja peipot ovat saapuneet.

Muutamia sepelkyyhkyjä ja kuoveja on myös saapunut. Nyt mielenkiinnolla seuraamme milloin kevätmuutto pääsee kunnolla vauhtiin ja tuoko muutto harvinaisuuksia!

Kevättä kohti

Kylmä ilmamassa pitää vielä luontoa otteessaan. Kovia yöpakkasia ja kylmää tuulta on riittänyt. Kylmästä säästä huolimatta ensimmäiset muuttolinnut ovat saapuneet myös meidän korkeudelle. Laulujoutsenia on näkynyt jo enenevässä määrin. Rannikolla on jo tehty havaintoja töyhtöhyypistä.

Ylivieskan Raudaskylän kohdalla laulujoutsenet ovat kerääntyneet sulaan ruokailemaan. Tällä kohtaa Kalajoessa on koskipaikka, joka on lähes koko talven sula.

Myös koskikaroja on kerääntynyt tähän kohtaan useampia.

Erkkisjärvestä lähtevän joen pohjapadon kohdalla on sulapaikka koko talven. Tässä sulapaikassa on koskikaroja talvehtinut. Tämä paikka on karoille jo pitkään ollut vakio paikka talvehtimiseen. Muuten retkimaisemat ovat melko talviset.

Pelloilla on yhtenäinen lumikerros, joka pakkasten ansiosta on kovettunut ja kestää kävelemisen.

Myös järvi on paksun jään peitossa. Siinä on moottorikelkalla hyvä ajella vielä pitkään.

Yksi tärkeä työ on ajankohtainen, nimittäin linnunpönttöjen puhdistaminen ja uusien pönttöjen rakentaminen. Tämä on hyvää ja tärkeää työtä, jolla voidaan auttaa kolopesijöitä löytämään hyvä pesäpaikka. Vanhojen metsien kadotessa samalla katoaa paljon hyviä pesäpuita maastossa. Nyt tarvitaan ihmisen apua turvaamaan kolopesijöiden tulevaisuus!

Helmikuun helmiä

Helmikuu on pian katsottu ja hiljaiseksi todettu! Säiden puolesta helmikuu on ollut vaihteleva, on ollut pakkasia, vesisadetta ja loppukuusta satanut lunta lähes joka päivä. Linnut ovat pysytelleet piilossa. Ei paljoa havaintoja ole kertynyt. Ruokintapaikallakin normaalia hiljaisempaa. Ainoa ilonaihe ruokinnalla, kun puukiipijä ilmestyi takaisin. Käy lähes päivittäin, mieluummin aamusta. Tiaisia ja keltasirkkuja vierailee ruokintapaikalla koko päivän.

Puukiipijä on viihtynyt hyvin tiaisten kanssa saman talitangon kimpussa.

Metsäautotiet ovat jo melko lumisia. Jokaista tietä ei enää henkilöautolla pääse liikkumaan.

Lauantai 27.2 oli mielenkiintoinen päivä. Tällöin asensimme pöllöille uusia koteja. Henriika ja Sami olivat saapuneet Nivalaan Helsingistä pöllöretkille ja muutenkin etsimään peltolintuja, mutta sää ei ollut suosiollinen, satoi lunta ja välillä tuuli voimakkaasti.

Timo oli pönttömestarina ja asensi pöntöt puihin. Timon pakettiautolla oli helppo kuljettaa pöntöt ja muu asennustarvike maastoon.

Retkestähän tuli täydellinen kahvihetken ja makkaran paiston myötä. Iltapäivällä sääkin muuttui keväisen aurinkoiseksi, jotenka retkestä jäi hyvä tunne ja iloinen mieli.

Nyt vain seuraamme tuleeko pönttöihin asukkaita. Toivottavasti jonain keväänä pikkupöllöt asuttavat näitäkin pönttöjä!

Todella hiljaista

Helmikuukin on jo hyvällä alulla. Sää on välillä ollut hyvinkin talvinen. On saatu kokea oikea pakkasjakso. Lunta on kertynyt normaalia vähemmän. Nyt kuitenkin helmikuun alussa vesisateet palasivat ja samalla lumet hupenivat lähes olemattomiin.

Linturintamalla on todella hiljaista. En muista vastaavaa hiljaisuutta aiemmilta vuosilta. Pakkasjaksokin hiljensi ruokintapaikkoja tuntuvasti. Parhaita paloja ovat olleet valkoselkätikka ja pohjantikka Ylivieskan puutavaran lastauspaikalla. Sievissä on pähkinähakki talvehtinut samoin siellä punarinta yritti selviytyä pakkasista, mutta huonosti sille kävi. Metsät ja pellot ovat hiljaisia. Isoilta peltoaavoilta on peltopyykin kadonnut lähes tyystin. Tähän on monia syitä; suojaavat pusikot ovat hävinneet samoin ladot on purettu pois. Vähälumiset talvet eivät tarjoa suojaa petoja ja kylmyyttä vastaan. Ruokintapaikkoja peltopyille on kyllä perustettu, mutta ruokinnalla kävijät puuttuvat.

Piharuokinnalla käpytikat ja närhet ovat melkein enemmistönä, tiaiset ovat vähentyneet radikaalisti samoin varpuset.

Mielenkiintoinen tuttavuus oli valkoinen pulu. Sain puhelinsoiton oudosta valkeasta linnusta, joka oli löytynyt ulkorakennuksen oven alta.

Menin katsomaan lintua ja ensisilmäyksellä määrittelin puluksi. Hämmennystä aiheuttivat linnun höyhenpeitteiset jalat. Untuva höyhenet alkoivat heti varpaiden päältä jatkuen koko jalan mitan. Tämä jäi ratkaisematta mistä moinen johtuu.

On mielenkiintoista odotella pöllöjen soidin huhuilujen alkua. Myyrä ja hiiri tilanne on vaihteleva. paikoin on myyriä lähes normaaliosti, toisinpaikoin ei lainkaan. Toivottavasti pöllöt piristäisivät muuten niin hiljaista aikaa!