Ekkeroya

7.6. retkikohteena oli Ekkereroya. Aamu näytti jo keväiseltä, lämpötila 14 ja aurinkoista ja tuuletonta. Enää ei tarvinnut ylle talvivaatteita. Pohjoisessa kevät alkaa nopeasti. Mieliala oli korkealla ja odotukset päivän suhteen erinomaiset.

Kukat puhkesivat väriloistoonsa yhden yön aikana. Tuntui ihmeelliseltä tämä luonnon herääminen näin nopeasti. Tämä nostatti tunnelmaa entisestään.

Tarkoituksena meillä oli kiertää Ekkeroyan niemi ja nousta ylös kallioille.

Parkkipaikalta lähti polku jyrkästi nousemaan kohden Ekkeroyan kallioita. Oli helppoa löytää oikeat reitit, viitoitukset olivat selvät. Mitä korkeammalle noustiin sitä komeammat maisemat avautuivat eteen. Täällä ajantajukin katosi, ympärillä avaruutta ja taas avaruutta, tunturit horisontissa ja avara meri alapuolella...huh, huh!

Huikaiseva kokemus oli kulkea aivan jyrkänteen reunalla ja katsella alas tyrskyjen lyödessä rantakallioon. Ja yllätyksiäkin tuli vastaan, lampaat söivät kaikessa rauhassa jyrkänteen reunalla välittämättä mitään ohikulkijoista.

Kuten muuallakin lokit ja pikkukajavat esiintyivät pääasiaalisina lajeina. Ylhäältä katsottuna sai hienon käsityksen lokkien ja pikkukajavien lentotaidoista. Rantakivillä linnut viettivät soidinmenoja, kyllä on monenlaisia rituaaleja.

Myös ruokkeja ja kiisloja, etupäässä etelänkiisloja, uiskenteli meressä välillä lennähtäen läheisille kiville.

Ja ne maisemat, niitä ei hehkuta liikaa! Tuntui epätodelliselta ja uskomattomalta, minä olen täällä, välillä henkeä salpasi!

Välistä etäämpää saattoi kivitasku lehahtaa kivelle. Olivat hiukan arkoja, eivät antaneet kuvata läheltä.

Karimetsoja esiintyi myös runsaasti.

Nämä kalliot ja kalliojyrkänteet ovat pikkukajavien suosimia pesimispaikkoja. Jokainen kiven kolo ja kieleke on varattu pikkukajavien pesäpaikaksi.

Toisen kuolema on toisen elämä. Tämän sai havaita kun merilokki raateli ja söi toista lokkia. Luonnon kiertokulkuhan on tätä.

Myös korpeilla pitopadat olivat lähellä. Monet pikkukajavan munat pesästä päätyivät korppien ateriaksi. Korpit istuivat tyytyväisinä ja kylläisinä kivillä.

Ylhäällä kallioilla oli pieni lampi. Lokit olivat vallanneet lammen pesäalueekseen. Muita lintuja ei siellä näkynyt. Kirkuna oli suurta kun lähestyi lampea.

Ylätasangolla huomiota kiinnitti erityinen näytelmä. Yhtäkkiä merikihu alkoi käyttäytyä erikoisesti, välillä siipi maassa lähestyi meitä, taas pyrähti lentoon, siivet levälleen näytellen vihaista jne. Syy käyttäytymiseen selveni pian, lähistöllä oli merikihun pesä. Näin lintu yritti harhauttaa meitä pesäalueelta pois. Tilanteen tajuttuamme lähdimme heti kauemmaksi, jättäen pesäalueen rauhaan.

Ekkeroyan kallioiden toinen puoli laskeutuu merenpinnan tasolle. Tällä puolella oli kahlaajia runsaasti, määrällisesti merisirrejä eniten. Myös vesilintuja oli jonkin verran, allit ja haahkat suurilukuisimpina. Merisirreillä näytti olevan jonkin asteista muuttoa, niiden liikkuessa pienissä parvissa.

Alleja uiskenteli meressä muutaman linnun ryhmissä.

</ Ekkeroyan kiertäminen oli mahtava kokemus niin maisemallisesti kuin linnustollisesti. Lajimäärät eivät olleet suuria, mutta lintujen suhteen kokemukset sitkin rikkaampia. Päivän lajimääräksi kertyi 49. Pettymyksenä petojen vähyys! Positiivista oli todella kaunis ja lämmin sää. Patikointia kertyi n 9km. Mukava lenkki! Vaikka päivälle kertyi pituutta väsymys ei painanut.