Karhuyö

10.7.2017 ajelimme kohden Suomussalmea ja Martinselkosen eräkeskusta. Edessä oli yö karhujen katselukojussa. Uusi kokemus ja mielenkiintoinen yö edessä. Sää oli helteinen ja lähes tyyni. Ajatukset olivat moninaiset saavuttuamme perille Martinselkosen eräkeskukseen. Aluksi meille kerrottiin mitä siirtyminen katselukojulle piti sisällään, ensiksi autolla 10km ja sitten 1.7km patikointia. Oppaan ohjeita ja neuvoja tuli noudattaa täysin. Ruokailun jälkeen siirryimme autolla lähelle kojuja, loppumatka patikoitiin. Perille päästyämme ensimmäiset karhut näkyivät maastossa.

Ihmetellen sitä katseli mesikämmentä, oli ne suuria ja voimakkaan näköisiä. Aikaisemmin en ollut nähnyt karhua luonnossa jotenka ne tekivät heti suuren ja kunnioittavan vaikutuksen.

Ensi hämmennyksen jälkeen sitä huomasi katsoa minkälainen tämä katselukoju oikeastaan oli. Etuseinässä oli koko pituudelta katseluikkuna ja sen alla kuvaus aukko. Jokaisella katselijalla oli hyvä tuoli ja tarpeeksi tilaa ympärillä. Toisella puolella kojua sijaitsivat kerrossängyt.

Päältäpäin nämä kojut näyttivät kevyesti tehdyiltä. Sitä ajatteli, miten ne kestäisivät karhujen rynnistyksen.

Tuntui epätodelliselta nähdä niin monta karhua yhtä aikaa, nimittäin 21 karhua pyöri edessä olevalla alueella. Olihan se näky!

Alueella oli myös lintuja, haarahaukka lenteli ahkerasti etsien ravintoa samoin merikotkia pyöri lähettyvillä. Lokkeja oli neljää eri lajia, oli kalalokkeja, naurulokkeja, harmaalokkeja ja selkälokkeja.

Alkuilta oli hyvin aktiivinen karhuilla. Liikkuivat ahkerasti ja pienet karhun pennut telmivät monella lailla. Hellesää näytti vaikuttavan karhuihin jonkin verran. Välillä ne istahtivat puunruokoa vasten tai makoilivat maassa. Tuollainen paksu turkki päällä on todella kuuma. Erästä karhua oli mukava seurata sen levähtäessä puunrunkoa vasten. Monet olivat ilmeet ja liikkeet.

Illan viiletessä pennutkin villiintyivät leikkimään. Välistä ne karauttivat ylös puuhun tai painivat keskenään. On nopeita ja notkeita, ei uskoisi.

Tämä kuvauskoju sijaitsi aivan Venäjän rajan tuntumassa. Rajalle oli matkaa 1km ja rajavyöhykkeelle 100m. Suurin osa näistä karhuista tuli rajan takaa. Meille kerrottiin näiden karhujen myös talvehtivan rajan takana. Tällä katselu ja kuvauspaikalla ei käytetty haaskaa karhujen houkuttamiseksi paikalle, vaan ainoastaan jäädytettyjä kalan perkeitä. Läheinen järvi tarjosi myös ravintoa karhuille.

Mieliinpainuva kokemus ja opettavainen. Vahvistui se käsitys karhujen voimakkuudesta ja notkeudesta. Myös perhekeskeistä toimintaa, kyllä emot huolehtivat pennuista. Karhuhan on ilta ja yö aktiivinen eläin. Kahden jälkeen yöllä ne poistuvat alueelta. Aamusta muutamia karhuja kävi näyttäytymässä, muuten alkoi olla hiljaista. Tämän kokemuksen voisi ottaa uusiksi, niin erikoinen oli viettää yö karhuja katsellessa.