Paluu

Monet oli mietteet aamulla 9.6.2017. Edessä oli lähtö kohti Suomea ja Nivalaa. Hieno viikko takana linturikkaissa ja jylhissä pohjoisen maisemissa. Aika oli kulkenut siivillä! Monet kokemukset pyörivät mielessä, päällimmäisenä ajatuksena taas paluu takaisin tänne! Eipä arvannut lähdön hetkellä mitä vielä edessäpäin. Kotimatka tarjosi monia elämyksiä joita vieläkin sulatellaan!

Heti alkumatkasta maisemat olivat mykistyttäviä. Oli jylhiä tuntureita, mahtavia laaksoja ja jyrkkiä nousuja! Laitan tähän alkuun muutamia kuvia alkumatkan maisemista. Ehkä niistä saa käsityksen luonnon monimuotoisuudesta täällä karussa pohjolassa.

Mitä korkeammalle ajoimme, sää muuttui usvaiseksi ja kylmemmäksi. Lumi peitti tunturit lähes kokonaan, oli talviset näkymät!

Ei ainuttakaan elollista olentoa näkynyt pitkään aikaan, kunnes muutama poro ilmestyi tienvarrelle syömään.

Mitä korkeammalle nousimme putosi lämpötila lähelle nollaa. Jännitti miten käy, meneekö pakkaselle tienpinta ja samalla jäähän. Meillä oli kesärenkaat. Näillä teillä liikkuminen jäisellä tienpinnalla on vaikeaa jopa vaarallista. Onneksi lämpötila pysytteli nollassa.

Yllätys koettiin tunturikihujen ilmestyessä eteemme. Varmaankin pariskunta joka etsiskeli pesäpaikkaa. Olivat sen verran kaukana, niistä sai huonolaatuisia kuvia.

Tunturikihuja kuvatessa tien toiselle puolen lennähti kapustarinta. Pienellä pälvipaikalla se yritti etsiä ruokaa.

Yllätykset jatkuivat. Edessäpäin oli jotain ihmeellistä, tienvierellä kiiruna pariskunta käyskenteli kaikessa rauhassa. Koiraasta ei saatu hyvää kuvaa mutta naaras poseerasi koko komeudellaan.

Tämän jälkeen matka jatkui maisemia ihaillen. Linnut olivat tosi vähissä.

Huomasimme lähellä tietä hienon kosken. Kävelimme kosken partaalle ja mikä näky.

Monen tuhannen vuoden saatossa koski oli syöpynyt kallioon muodostaen nyt syvän kanjonin. Suurella pauhulla vesi syöksyi alas muodostaen vaahtopäitä korkeuksiin. Luonto on ihmeellinen! Kosken partaalla lokit viettivät aurinkoista kesäpäivää.

Myös tilhet asustivat vaivaiskoivujen oksistossa.

Kohta koitti paluu Suomen puolelle. Kotoiset linnut olivat vastassa. Myös maasto ja luonto olivat tutunoloisia. Kyllä siinä oma hohto oli saapua kotikamaralle!

Kuoveja liikuskeli tienvarrella. Suokukkoja parveili muutama kymmen läheisen lammen lähellä.

Alkuillasta saavuimme Saariselälle jossa yövyimme. Nyt alkoi matkan rasitukset tuntua. Oli jotenkin nuutunut olo ja ajatukset harhailivat menneessä. Illan vietimme nuotiolla nauttien retkeilijän iltapalan, makkaraa ja keksejä!

Leppoisassa ympäristössä oli mukava kerrata mennyttä retkeä ja suunnitella vähän uutta.

Tämän blogisarjan voi päättää toteamalla, kaikki hyvä päättyy aikanaan! Viimeinen kuva on edellä olevan kämpän seinältä, ehkä todellinen tarina!