Nivalan lintuharrastajien toimintaa

Vuosi sitten heräsi harrastajien keskuudessa ajatus Nivalan lintuharrastajien omista nettisivuista. Oltuamme yhteydessä Kply:hyn he olivat hyvin myötämielisiä ajatukselle ja esittivät sivujen avaamista omana linkkinä Kply.n sivuille. Tämä helpotti paljon ajatuksen viemistä eteenpäin. Haikaran Hannu otti tehtäväksi sivujen kehittelyn ja ylläpidon. Hannu on atk-ammattilainen, joten häneltä homma hoituu. Hannu toimii samalla Kply:n sivujen yhtenä pääkäyttäjänä. Nyt sivuille on jo kertynyt mukavasti materiaali, on tapahtumakuvia, linkkivinkkejä, lintukuvia ja tiedotuksia. Kokoajan sivut kehittyvät ja materiaalia kertyy lisää.

Nivalan lintuharrastajien toiminta on myös laajentunut mukavasti. Kahtena kesänä meillä on ollut eloralli, joka on saavuttanut yllättävän suuren suosion. Tätä rallia on tarkoitus jatkaa vuosittain elokuussa. Ensikesänä ralli on vielä Nivalan alueella, mutta jatkossa ajatuksena olisi rallin kierättäminen muissakin lähikunnissa. Uutena toimintana on alkanut lintukerho Aikun tiloissa Peltotie 9:ssä. Tämä kerho on ilmainen ja kokoontuu parin viikon välein. Tästä on kokoontumisilmoitus nettisivuilla, jossa ilmenee aina seuraavan kerhon ajankohta. Kerhon tarve lähti spontaanisti harrastajien keskuudesta. Vietämme mukavaa yhdessäoloa rupatellen ja harrastuksen saloihin paneutuen. Kerhossa käy harrastajia Haapajärveltä, Ylivieskasta, Sievistä ja Nivalasta. Tähän kerhoon ovat kaikki tervetulleita viettämään mukavaa yhdessäoloa! Olemme suunnitelleet kerhon puitteissa myös yhteisten retkien tekemistä. Kerhonkin sisältö tulee kehittymään kerholaisten toiveiden pohjalta.

Retki Ohtakariin

Österbergin Jukka laittoi viestiä, että hän on menossa Ohtakariin ja kyytillä olisi tilaa. Ei muuta kuin mukaan vaan. Sovimme lähtöaamuksi toirstain. Pientä jännitystä aiheutti sää. Koko alkuviikon oli satanut ajoittain rankastikin vettä ja säätiedotus näytti torstaille myös sadetta. Päätimme kuitenkin lähteä, sillä mieli paloi nähdä taigauunilintua. Olihan Ohtakarissa nähty myös sinipyrtö ja pikkusieppo. Merläisen Timo aikoi lähteä myös retkelle.

Niinpä torstaiaamuna puolikuudeksi ajoin Meriläiselle, josta Jukan oli puhe hakea meidät kyytiin. Ajelimme aamuhämärissä Ohtakariin. Sää oli pilvinen mutta poutainen. Perillä havaitsimme tuulen olevan todella kovan. Meri tyrskysi voimakkaasti ja antoi oman ääniefektinsä. Aluksi näytti todella hiljaiselta. Ei paljon näkynyt lintuja ja ääniä ei kuulunut lainkaan. Siinä kierrellessämme ensimmäinen taigauunilintu antoi ääninäytteen. Tuntui todella mahtavalta kun varmistui ettei reissu ollut turha. Nälkä kasvoi syödessä. Olihan tiedossa taigauunilintuja olevan useampiakin. Aloimme haravoida aluetta todella, eikä turhaan. Löysimme vielä kaksi lisää ja saimme myös näköhavaintoja linnusta. On se vikkelä ja pieni lintu. Todella vaikea havaita lehtipuista. Näimme vielä merikotkan ja nuolihaukan. Alueella oli myös tiaisia paljon. Sinipyrstöä ja pikkusieppoa etsiessä alkoi sataa rankasti ja kastuimme märiksi. Sateen jatkuessa ja ajan kuluessa jäi meiltä pikkusieppo ja sinipyrstö löytämättä. Kahvit hörpättyämme päätimme lähteä Nivalaa kohden. Meriläisille päästyämme pihalta bongasimme vielä sinisuohaukan, tuulihaukan, isolepinkäisen ja kaksi kivitaskua.

Tälläiset retket ovat todella antoisia. Ajaessa saa vaihtaa ajatuksi harrastuksesta ja kehitellä uusia "kujeita". Nyt vain alamme seurata kurki-ja hanhimuuttoja. Täällä Hitura on oivallinen paikka syysmuuton seurannalle! Tänään oli ehkä yksi kurkimuuton päämuutto päivistä. Jukka ja Tähtisen Jorma saivat Hiturasta yli 5000 kurjen muuton!

Retki

Sunnuntaiaamuna 28.10. teimme Meriläisen Timon kanssa retken Hituran altaille ja Haapaperälle. Lauantaina Österbergin Jukka oli käynyt altailla ja havainnut siellä suokukkoja n500. Tästa innostuneena ajattelimme Timon kanssa käydä katsomassa vieläkö suokukot ovat siellä.

Lähdimme siinä viiden aikoihin liikkeelle. Aamu oli koleahko mutta poutainen. Perillä huomasimme suokukkoja olevan todella paljon. Laskimme varovasti niitä noin 650. Oli mahtava parvi! Osa niistä kierteli altailla ja aamun valjetessa osa lähti muualle. Siinä tarkkaillessa yli lensi 70 kurkea kohti etelää. Kahlaajia oli todella niukasti. Tyllejä 20, pikkusirrejä 2, kuovisirrejä 2 ja muutama vesilintu uiskenteli altailla. Tänä vuonna kahlaajia on Hiturassa ollut todella vähän verrattuna vaikka viime kesään. Johtuneeko siitä, kun altaita ollaan laajentamassa ja työnäänet häiritsevät lintuja. Kaksi sinisuohaukkaa ja yksi ruskosuohaukka kirteli altaiden yllä. Neljä teertä pulputti lähimetsässä.

Hiturasta ajelimme kohti Ainassaaren peltoja. Pelloilla näimme vielä 16 kuovia ja 10 korppia jotka lensivät kohti lähimetsää. Penkkatien varrella näimme vielä yhden isolepinkäisen. Tällä reitillä olemme aikaisemmin nähneet parhaimmillaan kuusi isolepinkäistä.

Hiturahan on hyvä syysmuuton seurantapaikka. Parhaiten sieltä voi seurata kurkien ja hanhien päämuuttoa. Nyt on aika aloittaa syysmuuton seuranta. Se voi tuottaa mukavia yllätyksiä. Voi havaita todella isoja muuttoparvia pienen ajan sisällä. Eihän mikään ole antoisempaa, kuin raikkaassa syyssäässä olla ulkona mielenkiintoisen harrastuksen parissa!

Nivalan eloralli

Kohta jo perinteeksi muodostunut Eloralli kisailtiin Nivalassa 13.8 klo5-14. Ralli sai alkunsa vuosi sitten pienestä keskustelusta, jossa ajatuksena oli kokeilla rallaamista niin että aloittelijatkin uskaltautuisivat mukaan. Niinpä keskustelin Österbergin Jukan kanssa ja hän lupautui rallin vetäjäksi. Kyllä Jukka on tehnyt ison työn rallin hyväksi sitä järjestäessä! Heti ensimmäisellä kerralla ralli sai hyvän vastaanoton. Mukaan tuli alueelta lähes kaikki kokeneet harrastajat. Me aloittelijat päästiin heidän mukaan oppimaan rallaamista. Tänä kesänä rallia toivottiin runsaasti ja eihän muu auttanut kuin Jukka laittoi rallin taas pystyyn. Nyt mukaan tuli runsaasti kokeneita harrastajia jo valmiiden joukkueiden kanssa.

Aamu valkeni koleana ja puolipilvisenä. Kokoonnuimme Nivalan Nesteen pihalle puoli viideksi. Joukkueita saapui 6. Alkupalaverin jälkeen joukkueet poistuivat omille reiteilleen. Meidän joukkueen muodostivat Rytkösen Mikael, Österbergin Pauli-Pekka ja allekirjoittautunut. Olimme suunnitelleet ajoreitin huolella sen pohjalta mitä Pauli ja Mikael olivat havainneet pohjustaessaan rallia. Ite en päässyt mukaan pohjustustyöhön. Olimme samalla sopineet että allekirjoittautunut toimisi sihteerinä rallissa. Myöhemmin päivän aikana joukkueemme sai mahtavan nimen: Pappa ja pojat!!

Aloitimme rallin Hiturasta. Kahlaajien osalta paikka oli lähes tyhjä. Saimme sieltä kuitenkin lähes 20 lajia ja viivyimme n1.5 tuntia. Jatkoimme täältä Hautaperän kautta Karvoskylälle, josta poimimme ennakolta kartoittamamme lajit. En lähde tässä tarkemmin kuvaamaan mitä lajeja kustakin paikasta saimme, vaan kerron summittaisen ajoreitin ja sen varrelta maukkaimmat palat. Palasimme Karvokylältä takaisin Hituraan. Emme saanneet lisää kahlaajija, joten kahlaajijen osalta meiltä jäi esim rantasipi pois. Täältä ajoimme Kontion kautta Mönköön. Tällä reitillä saimme kuusitiaisen kovan yrittämisen ansiosta. Rytkösen Mikaeli oli oiva kuusitiaisen matkija. Mönkössä yllättäin käki lensi tienvarren puhelinlangoille istumaan. Pauli-Pekka sai oivat kuvat linnusta. Raudaskylällä olevien savikolojen kautta ajoimme Mutalammelle. Täällä meillä oli varmoina laulujoutsen, uivelo, nokikana ja mustakurkku-uikku. Kaikki muut tärppäsi paitsi mustakurkku-uikku. Oli piilossa ruovikossa ja meillä ei enää ollut aikaa jäädä kytikselle, koska Erkkisjärvi oli vielä käymättä. Erkkisjärven varma piti. Sieltä saimme silkkiuikun ja kesy kyyhkyn. Nyt oli kiire keskustaan, jossa pähkinähakki ja turkinkyyhky odottivat. Eipä turkinkyyhky näyttäytynyt kuin vasta ralliajan umpeuduttua.

Rallin purku oli Aikun tiloissa. Haikaran Hannu oli keittänyt makoisat kahvit. Purku tapahtui leppoisissa merkeissä. Rallissa tehtiin muutama kova havainto. Pudaksen Sepon joukkue löysi virtavästäräkin ja Pelttarin Petrin joukkue arosuohaukan. Ja rallin tulokset: Pappa ja pojat voittivat 94lajia, Isokankaan viserrys 89lajia, Hippiäiset ja Mutalammen mullistus kumpikin 84lajia, Tuulentallaajat 83lajia ja Rimpinevan riento 80lajia. Kokonaislajimääräksi 119. Ralli oli kova tasoinen, jota osoittaa lajimäärät.

Rallista jäi mukava tunnelma mieleen. Päätettiin rallata innolla myös ensikesänä! On kuulunut, että tavoitteet olisivat paljon korkeammalla seuraavassa rallissa!

Heinäkuu

Suomen kesä on ollut parhaimmillaan heinäkuussa! On ollut hellettä ja satanut sopivasti. Hellejakso on ollut pitkä. Luin jostain, että nyt on yli kahteenkymmeneen vuoteen lämpimin kesä! On ennustettu että lämpimät ilmat jatkuvat syksyyn asti.

Parhaillaan on menossa kahlaajien syysmuutto. Täällä muutto on ollut kohtalaisen näkymätön johtuen helteistä. Linnut eivät ole laskeutuneet alas, vaan ovat lentäneet korkealta yli. Kävimme Hiturassa Meriläisen Timon kanssa muutaman kerran. Havainnot jäivät vähäisiksi. Parhaimmillaan 25 valkovikloa, n80 töyhtöhyyppää ja joitakin suokukkoja ja sirrejä. Isolepinkäisiä sitävastoin ollut mukavasti, Haapaperällä samanaikaisesti 5 kpl tähysteli langoilla. 17.7 Jokikylällä tehtiin hyvät haukkahavainnot. Samallakertaa nähtiin mehiläishaukka, haarahaukka ja arosuohaukka! Todella erikoinen tilanne! Tuulihaukkojen pesinnät onnistuivat hyvin. Näyttää siltä että kanta on voimakkaassa kasvussa täällä. Suopöllöillä on pesinnän kannalta ollut myös hyvä kesä. Löysimme muutamia pesiä. Vesilinnuilla poikueet ehkä keskinkertaiset. Erkkisjärvellä pesinnät eivät menneet hyvin, johtuen ehkä villiminkkien määrän kasvusta.

Mahtuuhan Heinäkuuhun todella mielenkiintoistakin. Sievin Kiiskilänkylältä löydettiin Sininärhi! Havaintohan sai harrastajat laajalta alueelta liikkeelle. Olihan lintu todella komea ja sitä sai seurata aivan läheltä! Tälläiset harvinaisuudet tuovat "sykettä" harrastukseen ja antavat uutta intoa retkeilyyn.

Pian on taas käsillä todellinen syysmuuton seuranta, jolloin saamme seurata eri lajien muuttoa suurissa parvissa. Näin se Suomen kesä on todella lyhyt. Vähänaikaa sitten odottelimme kevätmuuton alkua ja lintujen saapumista tänne, nyt niiden lähtöä talvehtimispaikoille. Mutta jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät puolensa ja seurattavaa riittää ympäri vuoden!

Katsaus menneeseen

Olemme taas saaneet nauttia kunnon kesästä. On lämmintä, ja kesä näyttää hyvät puolensa. Monella on parhaillaan kesäloma menossa. On aikaa harrastuksille ja rentoutumiselle. Nyt olisi hyvä aika seurata miten linnut ruokkivat poikasiaan. Luonnossa on täysi kiire päällä. Osa linnuista jo suunnittelee muuttoa esim kuovinaaraat. Kuovihan on vuodenlintu. Kannattaa tehdä havaintoja kuovien muutosta ja naaraiden kokoontumisesta ja laittaa havainnot tiiraan.

Niin, katsausta menneeseen. Näin harrastuksen kannalta hiljaisena aikana ajatus piipahtaa alkuvuodessa. Talvilinnustohan oli täällä normaali, ei ollut mitään kovin erikoista. Ankara pakkanen veroitti varmasti linnustoa melkoisesti. Meillä yritti punarinta talvehtia, mutta pakkanen oli liikaa sille, vaikka yritin ruokkia sitä monipuolisesti. Pöllöjä sitävastoin oli runsaasti. Saimme kokea muutaman todella mahtavan pöllöretken, jolloin kuulimme viittä eri lajia retken aikana. Kevät taas tuli hitaasti ja muuttolinnut saapuivat verkkaisesti. Ei ollut muutto nopeaa. Muuttosää oli poikkeuksellinen. Välillä oli lämmintä ja taas muutaman päivän kylmää. Koko kevät oli tuulinen. Kahlaajia havaittiin normaalia vähemmän, johtuen ehkä poutaisesta säästä ja kovista etelätuulista muuton aikana. Kahlaajat eivät laskeutuneet, vaan lensivät korkealta yli. Kevään kohokohta kohdallani oli tornientaisto. Viimesyksynä valmistuneen Aimon tornin ansiosta saimme mahdollisuuden osallistua kisaan. Niinpä kokosimme joukkueen. Kisa meni kohdaltamme loistavasti, sillä havaitsimme Erkkisjärveltä 69 lajia. Tämä osoitti, että torni on oikealla paikalla. Ympärillä on peltoaukea, josta saa peltolinnuston. Myös peltoaukean yllä lentelee ja saalistaa monia petolintuja. Järvihän itsessään on tunnetusti rikas vesilinnustosta. Yölaulajat saapuivat reilun viikon normaalista myöhässä. Juttelin asiasta Pudaksen Sepon kanssa, ja hän arveli myöhästymisen johtuvan talvehtimispaikoilla olleesta huonosta ravintotilanteesta. Nivalassa yölaulajia milestäni oli niukasti, paljon vähemmän kuin vuosi sitten.

Luonnossa riittää aina seurattavaa. Vaikka tuntuu hassulta ajatella syysmuuttoa, niin se alkaa pian olla ajankohtainen. Ensimmäiset muuttajat ovat jo lähteneet. Pikapuolin vanhat kahlaajat alkavat valmistella muuttoa, jolloin niitä voi nähdä täällä enemmän kuin keväällä. Nyt vain alamme terästäytyä syysmuuton seurantaan, jolloin voimme tehdä mukavia haviksia!

Retkeilyä

Saimme viikon nauttia helteisistä kesäsäistä. Kylmän kevään jälkeen tuntui todella mahtavalta kokea tälläinen jakso. Nyt taas olemme palanneet normaaliin suomalaiseen kesäsäähän. Ennusteet näyttävät tämän säärintaman jatkuvan ainakin pariviikkoa. Sää on ollut myös erittäin tuulista.

Lämminjakso toi tänne myös yölaulajat, joiden tulo on ollut myöhässä parisen viikkoa. Eräs kokenut lintuharrastaja tiesi kertoa myöhästymisen johtuvan talvehtimispaikoilla olleesta huonosta ravintotilanteesta. Linnut joutuivat näinollen keräämään muuttoravintoa normaalia kauemmin. Mutta nyt yölaulajat ovat saapuneet, ja olemme voineet taas ihastella niiden laulua.

Raudaskylällä sijaitsevat savimontut ovat todella aarre harrastajalle. Huomasimme Meriläisen Timon kanssa Tiirasta, että siellä on havaittu kaulushaikara. Niinpä suuntasimme sinne, ajatuksena tutkia paikka tarkemmin. Eikä huono retki. Illan aikana aluksi näimme aivan kuin näytillä olevan lapintiiran, joka oli pitkään kiven päällä. Samasta paikasta näimme pari tuulihaukkaa ja ruskosuohaukkaa, jotka lentelivät peltojen yllä. Tästä siirryimme etsimään kaulushaikaraa. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun saimme ihastella sen mahtavaa ääntä. Siinä se puhalteli aivan vieressä. Sen musiikin tahdissa joimme makoisat kahvit.
Kävimme vielä tarkistamassa kolmannet montut. Siellä saimme seurata suopöllön saalistusyrityksiä. Pöllö yritti useammankin kerran saada saaliikseen sorsanpoikasia siinä kuitenkin onnistumatta. Kyllä emo osasi puolustaa poikasia tiitterästi. Harvoin pääsee näin likeltä seuraamaan moista näytelmää.

Tästä muutaman päivän perästä ajattelimme Pitkäsen Juhanin kanssa tehdä ensimmäisen yölalajaretken. Oli todella lämmin myähäisilta kun suuntasimme Haapaperälle. Tarkoitus oli ajaa penkkatietä Hituraan ja kuulostella mitä yölaulajia on äänessä. Reitin alkupäässä olevasta Iisakinmutkasta ajattelimme napata varman satakielen. Miten kävi? Ei kuulunut satakieltä, joka on ollut tässä kohden aina lähes varma löytö. Siinä ihmettelimme, että mihinkäs lintu on joutunut. Olimme jo menossa autoon, kun korviin otti erikoinen laulanta. Siinä kuunneltiin ja aprikoitiin ääntä, jonka lopulta varmistimme luhtakerttuseksi. Ajoimme penkkatien Hituraan asti välillä pysähdellen kuulostelemaan. Saimme kaksi satakieltä ja runsaasti ruokokerttusia "saaliiksi". Jokivarsihan on ruokokerttusten luvattua aluetta. Edellisenä kesänä laskimme parhaimmillaan n4,5km matkalta reilut 50 ruokokerttusta. Pelloilla oli runsaasti kuoveja ja töyhtöhyyppiä. Kuovinaaraathan alkavat kokoontua jo muuttoa varten parviksi. Ei tullut laskettua kuovien määrää, vaikka kuovi on vuodenlintu. Täällä se on runsaslukuinen, joten sen määriin ei aina kiinnitä huomiota.

Ajelimme Aittoperän kautta pois suunnitellen pitempää yölaulajaretkeä. Eiköhän se lähiaikoina toteudu, sillä nyt alkaa olla paras aika yölaulajia kuulla.