Lintukuvia viime talvelta

Ajattelin näin kuvien välityksellä luoda katsauksen viime talveen. Aloitetaan kurkimuutolla

Ruokintapaikalta närhi

Hiiripöllö asusteli pitkään Kuoppasillalla

Joutsenet odottivat muuttoa Erkkisjärvellä

Harmaapäätikka oli eksynyt erään talon autotalliin

Pikku-uikku Haapajärvellä. En saanut siitä kuvaa, oli niin kaukana.

Talvi oli ihmeellinen! Tammikuussa meri oli avoinna ja joutsenet uiskentelivat kaikessa rauhassa.

Pikkutikka viihtyi ruokintapaikalla Sievissä.

Varpushaukka saalisti ruokintapaikalla

Myös sinitiainen tykkää talista.

Viirupöllö oli aloittanut pesinnän.

Vihervarpuset saapuivat ruokintapaikalle.

Mustarastas

Punatulkku

Tulihan se peippokin

Järripeippokin kävi ruokailemassa

Olipa pikkuvarpusia järrien kanssa

Eikös vain käpytikkakin osannut ruokintapaikalle.

Ja kaiken kruunasi orava

Retki Kalajoelle

Sepon ja Jorman kanssa teimme retken Kalajoelle tarkoituksena seurata mahdollista hanhimuuttoa. Ilma oli tuulinen ja pakkasta muutama aste. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tuuli oli todella navakka, hiekka pölisi pelloilla kuin lumi. Näkyvyys välillä muuttui pölyn takia huonoksi Saavuttuamme Pitkäsenkylän pelloille tilanne näytti rauhalliselta. Pelloilla lepäili n 600 metsähanhea aivan rauhallisena. Samoin kurjet ja laulujoutsenet ottivat aamun rauhallisesti.

Aamun aikana muutti reilut 100 hanhea (harmaahanhilaji), jonkin verran kurkia ja laulujoutsenia. Petolinnuista saimme havaituksi merikotkan, sinisuohaukan, tuulihaukan ja hiirihaukan. Muutamia pulmusia kierteli alueella. Myös lapinsirkkuja kierteli pulmusten kanssa. Kuten aikaisemmin mainitsin, niin tuuli oli navakkaa, joten mukavampaa oli havainnoida selkä vasten tuulta.

Paras hetki oli vielä edessäpäin, nimittäin kävimme paluumatkalla Sepon kanssa viirupöllön pesällä. Seppo on laittanut metsiin viirupöllöille useampia pönttöjä, jotka ovat ahkerassa käytössä.

En ollut aikaisemmin käynyt viirupöllön pesällä, kokemus oli mahtava. Uneliaasti viirupöllö seuraili meitä. Antoi ottaa kuvia pöntöstä. Pitkään seurattuamme pöllöä, se vihdoin lähti lentoon. Toivottavasti pesintä onnistuu ja poikaset saavat rauhassa varttua aikuisiksi. Käymme vielä seuraamassa viirupöllön elämää ja sen touhuja poikasten kanssa.

Käynti tällä pesällä kruunasi koko retken!

Kerhot talvella 2014

Jos talvi 2014 oli poikkeuksellinen, niin samoin oli lintukerho Laruksenkin toiminta. Alkutalvi meni kokonaisuudessaan pohtiessa liittymistä Pplyhyn. Asiat olivat mutkikkaita, niitä täytyi käsitellä monissa kerhoilloissa.

Haluttiin, että kaikkien kerholaisten mielipiteet tulisivat huomioitua. Ei aina ollut helppoa keskustella vaikeista asioista. Mutta jos asioihin ei puututa, niin ne eivät etene saatikka muutu parempaan suuntaan. Monissa asioissa me Laruslaiset koemme olevamme paitsiossa, samoin toimintamme ei ole saanut sitä tukea mitä sille olisi kuulunut niin rahallisesti kuin materiaalin suhteen. Toivottavasti asia saa joskus positiivisen päätöksen!

Tilanteesta neuvottelimme Kplyn kanssa täällä Nivalassa. Neuvottelu oli asiallinen ja sujui leppoisasti.

Muistettavaa on, että tässä asiat nähdään eri valossa, henkilöt eivät ns

"riitele" keskenään! Toimintakulttuuri on vain erilainen. Päästiin vihdoin myös normaaliin kerhotoimintaan. Laitoimme omat nettisivut wwww.lintukerholarus.fi Hannu työsti sivut ja opetti meille sivujen käytön. Nyt voimme toimia omien sivujen kautta niin toiminnan ilmoittamisen kuin havaintojen ja kuvien tallentamisen suhteen!

Pitkään meillä oli haaveena saada Huhtalan Kauko esitelmöimään pöllöjen ja petolintujen käyttämästä ravinnosta. Oli todella huippu esitelmä! Aika loppui kesken!

Esitelmää kuunneltiin tarkkaavaisesti. Jokainen esitetty kuva ja sana painui kuulijoiden mieliin!

Kuvien avulla saimme hyvän käsityksen pöllöjen ja petolintujen pesimäpaikoista. Tässä on turha yrittää referoida esitelmää, jokaisen täytyy se kuunnella henkilökohtaisesti. Tässä pari kuvaa Kaukon esitelmästä.

Vielä kerran Kaukolle suuret kiitokset mahtavasta illasta!

Nivalassa toimii myös kansalaisopiston puitteissa lintupiiri. Kävin kertomassa piiriläisille retkitoiminnasta ja Birdlifesta viime talvena. Piirissä opettajana toimii Juhani Pitkänen.

Vieraillessani piirissä, eräs oppilas oli tuonut nähtäväksi todellisen tappoaseen, teeren jonka selkään oli asennettu terävät piikit. Kun petolintu syöksyy teeren kimppuun niin tällöin se jää piikkien puhkomaksi. Jos ei kuole heti niin kitumalla menehtyy. Todella julmaa ja laitonta!

Tämän piirin kautta saamme uusia harrastajia. Nytkin piirissä on käynyt lähes 20 tulevaa lintuharrastajaa.

Nyt vain odottelemme alkavan kevään ja kesän linturetkiä!

Erikoinen talvi

On ollut erikoinen tämä talvi 2014. Loppusyksystä näytti talven kehityksen kannalta hyvältä. Oli kirpeitä pakkaspäiviä. Maa jäätyi ja satoi jo luntakin. Viimeiset muuttolinnutkin kaikkosivat täältä pois. Talvi voisi alkaa. Mutta kaikki ei ole miltä se näyttää. Pian alkoivat säät lämmetä, satoi vettä ja vähäiset lumet sulivat pois. Vettä satoi vielä joulunakin ja joulusää oli suorastaan kesäinen. Maisema oli kaukana jouluisesta.

Tammikuukin alkoi vesisateella ja oli lämpöasteita. Vuoden ensimmäisenä päivänä Kalajoella merikin oli sula. Joutsenet uiskentelivat kaikessa rauhassa. Oli vielä muutamia lokkeja ja vesilintuja jäänyt merelle.

Heti vuodenvaihteen jälkeen ilma pakastui ja satoi lunta. Oli jo mieli korkealla, vihdoinkin talvi!

Tätä iloa kesti vain hetken. Niinpä vesisateet alkoivat jälleen. Ilma lämpeni ja lumet hupenivat pois. Talven riemuja ei kestänyt pitkään. Helmikuussa maisema oli jopa keväinen.

Pellotkin alkoivat vihertää!

Lintutornikin odotti jo muuttolintuja saapuvaksi.

Ja helmikuun pitäisi olla talvikuukausi! Niinpä niin. Muuttolinnutkin ovat aloittaneet kevätmuuton. On tullut töyhtöhyyppiä, kiuruja ja laulujoutsenia. Todella aikaista. Toivottavasti ei tule kovaa takatalvea, niin jo saapuneet muuttolinnut pärjäisivät hyvin.

Nyt vain jännityksellä odotamme millainen kevät mahtaa olla, kun koko talvi oli lähes keväinen!

Pöllöilyä

Talvi on jo edennyt jo niin pitkälle, että on tullut pöllöretkien aika. Edellinen talvi oli pöllöjen suhteen todella hiljainen. Viime talvena myyrä- ja hiirikannat olivat lähes olemattomat. Huonoina ruokavuosina voivat pöllöt jättää pesinnät kokonaan väliin. Nyt tilanne myyrien ja hiirien suhteen on hyvä. Niinpä pöllötkin ovat aloittaneet huhuilunsa melko aktiivisesti. Helmikuun alkupuolella huuhkajat ja helmipöllöt ovat olleet ahkerasti äänessä. Kelit vain eivät ole olleet parhaat mahdolliset, on tuullut tai satanut lunta. Pikku pakkanen ja kirkas tähtitaivas, niin jo pöllöt intoutuvat aktiiviseen huhuiluun.

Oli aivan ihmeellinen tunne, kun talven ensimmäisellä retkellä kuuli helmipöllön puputuksen, sillä viime talvena en kuullut helmaria lainkaan. Nyt näyttäisi helmipöllöjä olevan kohtalaisesti. Niillä muutamilla retkillä joita olen tehnyt, helmari on ollut aina äänessä. Huuhkajat ovat myös aloittaneet huhuilunsa.

Viirupöllöt ovat olleet vielä hiljaa. Kunhan kevät etenee, niin kyllä nekin aloittavat huhuilunsa. Samoin sarvipöllöt, kunhan niiden muutto käynnistyy. Kevätmuutto niillä alkaa näinä viikkoina.

Varpuspöllöjä on näkynyt koko talven. Ne ovat vieraillet ahkerasti lintujen ruokintapaikalla, vieden mukanaan useamman tiaisen. Samoin hiiripöllöjä on tänä talvena ollut runsaasti.

Lapinpöllöjä tänä talvena ei ole tavattu yhtään. Nähtävästi niillä ei ole ollut vaellusta juuri lainkaan. Nyt on pöllöjä mukavasti äänessä, jotenka kannattaa suunnata retket öiseen aikaan metsäisille alueille. Siellä kokee upeita elämyksiä pöllöjen kera! Kuvat jotka ovat tässä jutussa poimin netistä. Luonnossa olen kuvannut vain varpuspöllön.

Helmikuun turinoita

Lintuharrastuksen hiljaisin vuodenaika on käsillä. Luonto on täydellisesti talvilevossa. Tänä talvena lintujen suhteen voidaan puhua erikoisen hiljaisesta talvesta. Olemme kiertäneet Nivalan peltolakeudet useampaankin kertaan huonoin tuloksin. Esim. peltopyitä ei ole tavattu lainkaan. Samoin Nivalan keskustan tuntumassa olevat turkinkyyhkyt loistavat poissaolollaan. Samoin urpiaisia ei löydy hakemallakaan. Pientä eloa ja jopa iloa tuovat näin talveen kasvaneet naakkaparvet. Samoin kesykyyhkyjä on mukavasti. Voihan hiljaisesta luonnosta nauttia sen komeudella, on komeita auringon nousuja ja huurteisia puita.

Metsäautoteitä ajellessa voi todeta hiljaisuuden vallitsevan sielläkin. Ainoastaan teeret ovat kerääntyneet suurehkoihin parviin. Metsoja ei löydy hakemallakaan, samoin pyyt ovat hukassa. Muutama kanahaukka kiertelee saalistulennoilla. Pian on metsänlajit lueteltu.

Koskikara on viihtynyt lähes koko talven Erkkisjärven padolla. Kovilla pakkasilla, kun sulavesi hetkeksi jäätyi, niin kara oli hetken poissa. Onneksi on ruokintapaikat, joissa käy talvilintuja ilonamme. Nyt ei ole ollut vielä mitään erikoisuuksia, vain peruslajit. Keltasirkkuja ehkä viimevuotista enemmän.

Suurin muutos on tapahtunut varpusten suhteen. Pikkuvarpuset voimakkaasti lisääntyneet ja varpuset vähentyneet. Mutta kaksi asiaa vuodesta toiseen pysyy muuttumattomana ja ne ovat oravat ja varpushaukka.

Oravat ovat päivittäiset vieraat. Ne kiipeilevät lintulaudalla ajaen samalla linnut etäämmälle. Aikansa syötyään oravat poistuvat läheiseen metsään. Näin normaali päiväjärjestys palaa lintulaudalle. Mutta oma lukunsa on varpushaukka.

Kuten tuosta kuvasta voi huomata miten piilossa se vaanii lintuja ruokintapaikan vieressä olevissa kuusissa. Sieltä se hyökkää hiljaa vieden aina jonkin linnun ruuakseen. Aina ei tunnu mukavalta sen saalistus, mutta luonnonkiertokulku on tämmöinen. Pitää vain ajatella niin, että se saalistaa elääkseen. Näin se talvi kohta taittuu kevääseen, jolloin luonnossa on taas elämää. Nyt nautimme talven komeista maisemista ja ruokintapaikan linnuista!