Varanginvuonon lumoissa

Norjan puolelle ajettaessa sääkin muuttui paljon siedettävämmäksi. Räntäsade lakkasi ja aurinkokin pilkisteli pilvien lomitse. Lämpötila pysytteli 7 asteessa. Ennen Vadsötä pysähdyimme tutkimaan mitä vuonon ranta antaisi linnustollisesti. Tietysti lokit olivat enemmistönä, tarkemmin tutkittuna rantaviivaa havaittiin kahlaajien runsaus.

Oli tylliä, karikukkoa, suosirriä jne. Kahlaajat olivat parasta aikaa saapuneet tänne.

Mieluinen yllätys koettiin kun harmaahaikara istua nökötti läheisellä kivellä. Höyhenet vain lepatti tuulessa.

Kuten tunnettua, niin meren rannoilta löytää monenlaisia simpukoita. Niinpä eteemme osui hieno yksilö. Erilaisia simpukoita retken aikana näimme monia toinen toistaan hienompia ja eri kokoisia simpukoita.

Sää muuttui jälleen sateiseksi, niinpä suuntasimme kohti Vadsötä, kohti retkemme majapaikkaa. Talo oli sama jossa vuosi takaperin majoitumme. Tulimme aivan kuin kotiin.

Tämän päivän lajimääräksi kertyi Suomen puolelta 26 ja Norjan puolelta 37. Olosuhteisiin nähden aivan hyvä määrä. 5.6 retkeilimme Nessebyssä ja läheisellä joen laaksossa. Lähdimme aamulla varhain, eväät mukana ja mieli korkealla. Lämpötila oli 7 astetta, kova tuuli ja pientä sadetta. Talvivaatteet oli kova sana. Meren rannalla tuuli on kylmä ja pureva.

Pilvet roikkuivat tunturihuippujen tasolla ja sateen uhka oli melkoinen.

Kahlaajia vilisteli rannoilla runsaasti, aina varma meriharakka keikisteli ylväästi edestakaisin, samoin tyllejä oli paljon. Suosirrit vaeltelivat pitkin rantoja etsien syötävää. Punakuireja oli vähempi. Punajalkaviklot ja karikukot esiintyivät muutaman yksilön voimalla. Osaltaan tämä ranta oli pieni pettymys, oletimme täältä löytyvän runsaamman lajikirjon.

Vesilintuja oli taas enemmälti. Oli haahkoja, haapanoita, isokoskeloita, tukkakoskeloita, sinisorsia jne.

Vesipääskyjä oli runsaasti.

Lokit ovat taitavia lentäjiä. Oli ilo seurata niiden taitavaa lentämistä, monenlaiset kaarrokset ja kiemurat seurasivat toisiaan lokkien lentäessä Nessebyn yllä.

Maisemallisesti ja maastollisesti Nesseby on karun komeaa seutua. Monen väriset kivet ja matalat pensaat elävöittävät ympäristöä.

Nessebyn parkkipaikalla on hyvä opastekyltti jossa kerrotaan alueen linnustosta erittäin hyvin.

Muutamissa rakennuksissa on perinteinen turvekatto. Tämä antaa tuulahduksen rakennusperinteestä jota on käytetty aikaisemmin paljon.

Patikointi läheisen joen rantoja pitkin ei antanut lintuhavaintoja juuri lainkaan. Sitä vastoin maisemat lumosivat jylhyydellään. Joki virtasi syvällä kanjonissa, joka paikoin oli todella syvä. Joessa oli muutamia koskia jotka pauhasivat suurella voimalla. Varmaankin tämä oli hyvä lohijoki.

Päivän lajimäärä oli pieni pettymys, vain 41 lajia vaikka oltiin kahlaajarannikolla. Samoin kuvaaminen oli hankalaa hämärän ja ajoittain sateisen sään takia. Maisemat korvasivat heikohkon lajimäärän. Aina ei voi saada mitä haluaa. Lintuharrastushan on uuden etsimistä, joskus onnistaa yleisimmin on sitä epäonnea!.

Pohjoisen taikaa

Lapin luonto luo outoa taikaa, nämä laulun sanat ovat kyllä omalla kohdallani käyneet toteen. Vuosi sitten kävimme Varangin vuonolla tutustumassa paikalliseen luontoon ja linnustoon. Tämä matka jätti pysyvän jäljen mielen syövereihin! Jylhät ja karut tunturit, puuttomat vaarat ja kirkkaina virtaavat tunturipurot ovat näky joka pysäyttää! Viime talvena suunnittelimme uuden linturetken Pohjois - Norjan mielimaisemiin.

Niinpä lauantaina 3.6. pakkasimme auton ja matka alkoi kohti Kaamasta, jossa oli ensimmäinen välietappi. Pientä jännitystä aiheutti myöhäinen kevät. Mielessä pyöri ajatus, oliko pohjoisessa vielä talvi, entä teitten kunto ja Norjan puolella mahdollisesti lumen takia suljetut tiet. Kuitenkin päällimmäinen ajatus pyöri linnuissa, mikä lintutilanne Varangilla ja joko muuttolinnut ovat saapuneet sinne.

Ensimmäinen pysähdys oli Kukkolan koskella. Kyllä kannatti, koski pauhasi valtoimenaan. Oli mielenkiintoista seurata kosken voimaa, paljon virtasi energiaa silmien editse.

Parkkialueella oli ryhdikkäitä aittarakennuksia useita. Toimivat todennäköisesti varastotiloina.

Ensimmäinen varsinainen kosketus lintuihin saatiin Pellossa. Lähellä tietä oli tulva-alue. Kahlaajia, vesilintuja ja laulujoutsenia levähteli alueella. Oli liroja, tyllejä, sinisorsia, haapanoita jne. Tälläiset tulva-alueet keräävät lukuisia muuttolintuja levähtämään ja ruokailemaan.

Matka jatkui kohti Kaamasta ja yöpaikkaa. Koko matkan ajan keräsimme matkapinnoja. Kaamasessa meitä odotti hyvä lintujen ruokintapaikka. Vaikka ilta oli pitkälle kulunut piti ruokintapaikka perinpohjaisesti tsekata. Oli taviokuurnaa, lapintiaista, urpiaista, järripeippoa, kuukkelia, pajusirkkua jne. Todella antoisa ruokinta.

Neljän Tuulen Tupa on viihtyisä ja luonnon keskellä oleva majoituspaikka. Nytkin yöpyjiä oli Euroopasta saakka.

Viereinen järvi oli umpijäässä. Muutenkin kevään tulo näytti olevan myöhässä. Ilma kylmeni illalla ja sade muuttui räntäsateeksi ja tuuli puhalteli navakasti. Oli tulossa talven ilmat.

Ensimmäisen matkapäivän lajimääräksi kertyi 41 Parhaimpina lajeina kuukkeli, taviokuurna ja lapintiainen. Suurin osa lajeista havaittiin autosta. Useammalla pysähdyksellä lajimäärä olisi ollut suurempi. Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Pulmanginylänköä. Sää oli todella huono ja tuulinen, jopa myrskyisä, satoi vettä ja räntää. Kuten odotimmekin, Pulmankijärvi oli jäässä. Lintuja ei juuri näkynyt, oli hiljaista. Parhaimpina lajeina Pulmangilta kapustarinta, lapinsirkku ja punakuiri.

Lapin poika oli jättänyt moottorikelkat tien varrelle. Ajokelit olivat loppuneet niinä päivinä. Muuten ylängöllä näköalat mahtavan puoleisia. Kesällä varmasti erikoista seutua.

Tästä matka jatkui kohti Norjaa ja uusia kokemuksia ja lintuja!

Suojelualueen kevätlaskenta

Nivalan Sarjankylälle on 5 vuotta sitten perustettu yksityinen luonnonsuojelualue. Tämä alue on noin 30 hehtaaria. Biotoopilleen alue on moninainen, on vanhaa mäntykangasta, soistuvaa lehtipuualuetta ja koskematon luonnontilassa oleva suo. Luontoarvolleen alue joka vuosi muuttuu arvokkaammaksi. Viime keväänä aloitimme alueen lintulaskennat. 23.5. suoritimme tämän kevään ensimmäisen laskennan. Aloitimme aamulla klo 5.00

Edeltävä yö oli kylmä, joten varjopaikoissa oli vielä kuuraa maassa. Yllätyksen koimme suolla, suo oli vielä paikoin jäässä! Tunsi selvästi kuinka kävellessä jalka ei uponnut kovin syvälle.

Suo on hienoa aluetta, suon hajut, äänet ja kaikki ne käkkäräpuut luovat oman lumoavan tunteen! Tällä kertaa suo tarjosi ensinnäkin hienon näytelmän katsottavaksi ja toiseksi laskennalle uusia lajeja. Se näytelmä, suon keskellä oli jokin haaska jota harmaalokit hallitsivat. Paikalle ilmestyi 2 korppia jotka röyhkeästi valtasivat haaskan. Tästäpä lokit eivät pitäneet vaan aloittivat karkotus operaation. Syöksyivät kohti korppeja, nousivat taas korkealle josta uusi syksy alas. Korpit vain kyyristyivät välittämättä mitään lokeista. Toinen yllätys oli lintulajien lisääntyminen suolla, uutena lajeina pikkukuovi ja kalalokki. Teeret pitivät vielä soidinta ja kurjet kailottivat ahkerasti, oikeita suon ääniä.

Vasta kaatunut koivupökkelön kanto tarjosi hyvän pesäkolon paikan hömötiaiselle, joka rauhattomasti lenteli ympäriinsä vierastaen häiriköijiä.

Kuvasta ei oikein näy miten suuria palasia tiainen oli saanut irti pesäkoloa tehdessään. Jokainen kodin rakentaminen vaatii suuria ponnistuksia, niin myös linnuilla.

Yhtenä mielenkiinnon kohteena ovat vanhat ojat, joita alueelle on aikanaan kaivettu. Pikkuhiljaa ojat alkavat maatua. Tämän ansiosta ympärillä oleva lehtipuumetsä lahoaa ja maasto soistuu. Kaatuvat puut muodostavat moninaisen alustan eri kasveille ja pieneliöille.

Myös muita luonnon harvinaisuuksia esiintyy alueella. Yhtenä erittäin suuri " poikaoksa " männyn kyljessä.

Toinen mielenkiintoinen kohde on vanha haapa. Puussa on oikea kerrostalo, kaikkiaan 6 pesäkoloa päällekkäin. Nyt ainakin ylimmässä pesäkolossa pesi käpytikka. Varmaankin useammassa kolossa on pesintää, emme häirinneet luonnon rauhaa!

Aamuauringosta johtuen kuvista ei saa hyvin selkoa pesäkolojen sijainnista puussa. Aurinko paistoi pahasta kulmasta.

Suojelualue on monitahoinen ja vuosien saatossa sen arvo vain nousee. Lintujen lajimäärät nousevat ja muu eliöstö monipuolistuu. Mutta mitä lintulajeja havaittiin laskennassa. Uutena lajeina tulivat käpytikka, pikkukuovi, kalalokki, pyy ja pienikäpylintu. Tähän mennessä alueelta on havaittu 28 eri lintulajia. Nyt laskennasta puuttuivat hyönteissyöjät kokonaan. Kylmä kevät on viivästyttänyt niiden saapumista. On antoisaa seurata miten lajisto alueella kehittyy!

Jospa se ois jo kesä

Vielä alkuviikolla järvi oli melkein jäässä! Yksi vuorokausi kaiken muuttaa voi, satoi vettä, ilma lämpeni ja tuuli lujaa. Siinä elementit jotka saivat järven luomaan jääpeitteensä. Alla kuva vuorokautta myöhemmin mitä aloituskuva.

Vesilintuja ilmestyi lisää ja normaali elämä palasi järvelle. Kalatiirat saalistivat ahkerasti onnistunein tuloksin. On mielenkiintoista seurata niiden lentelyä ja saaliin kimppuun sukeltamista.

Suokukoilla päämuutto on parhaimmillaan käynnissä. Monen sadan linnun parvia lentelee pelloilla ja järven rannoilla.

Suokukot ovat hyvin värikkäitä ja komeita lintuja.

Västäräkki vartio lintutornin sisäänkäyntiä.

Muutaman päivän valkoposkihanhet ovat viihtyneet järvellä. Ylväänä uiskentelevat vesilintujen ja lokkien seassa.

Pääskyset pyydystävät hyönteisiä veden pinnalta. On taiturimaista lentoa. Ja mikä nopeus.

Järven viereisille pelloille on ilmestynyt suopöllö. Komeaa on sen lento, miten rauhallisesti se lekuttelee välillä laskeutuen pellolle noustakseen taas kiertelemään.

Näin elämä järvellä ja sen ympäristössä alkaa saada kesäisiä piirteitä. Jospa siitä kehkeytyisi lämmin ja pitkä kesä!

Tornientaisto 2017

&.5.2017 kisailtiin perinteinen Tornientaisto. Tämä leikkimielinen tapahtuma on Birdlife järjestämä jokavuotinen kisa. Kautta Suomen lintutornista käsin pyritään havainnoimaan mahdollisimman monta lintulajia. Samalla saadaan tietoon miten kevätmuutto on edennyt ja mitä lintulajeja on jo saapunut.

Nivalassa perinteisesti Erkkisjärven lintutorni osallistui kisaan perinteisellä joukkueella, joka on ollut lähes sama koko tornin olemassaolon ajan. Varhainen aamu oli kaunis ja edeltävä yö suhteellisen lämmin. Odotukset olivat korkealla, vaikka järvi oli lähes kokonaan jäässä muutamia avovesialueita lukuun ottamatta. Läheiset pellot olivat lumettomat. Mutta auringon noustessa sääennusteen lupaama pohjoistuuli alkoi tuivertaa ja samalla ilma kylmeni huomattavasti. Olot muuttuivat lähes arktiseksi! Kyllä toppavaatteet ja villapaita olivat tarpeen.

Normaalisti järven rannat keräävät runsaasti kahlaajia, mutta nyt rantapelloilla ei ollut lietteitä, maa vielä jäässä. Olosuhteisiin nähden aamu alkoi hienosti, silkkiuikku ja mustakurkku-uikku uiskentelivat ylväänä nauttien aamuauringosta. Eiköhän myös suokukot ilmestyneet kuvioihin, samoin uivelot. Myös pikkulokit lentelivät järven yllä. Tässä vaiheessa kaikki näytti lupaavalta. Ajatuksiin hiipi pienoinen toive jopa tornin ennätyksestä.

Mutta...mutta säitten haltija oli päättänyt toisin. Pohja alkoi henkäillä kylmästi ja todella navakasti. Tuuli niin voimakkaasti, että tornin ylätasanteella ei voinut olla. Torni tärisi niin ettei kaukoputkalla saanut tarkkaa kuvaa linnuista.

Välitasanteella pystyi kutakuinkin seuraamaan lintuja. Äänien kuuluminen loppui kokonaan, samoin linnut eivät lennelleet lainkaan. Uusien lajien saanti loppui tähän. Ainoastaan alhaalla pystyi staijaamaan kunnolla. Parhaimpina lajeina voidaan pitää pikkulokkia ja mustakurkku-uikkua.

Päivän saldoksi tuli 52 lajia. Näissä olosuhteissa se on hyvä tulos. Nyt odottelemme jäiden sulamista ja vesilintujen pesintöjä, toivottavasti niitä tulee!