Retkeilyä

Saimme viikon nauttia helteisistä kesäsäistä. Kylmän kevään jälkeen tuntui todella mahtavalta kokea tälläinen jakso. Nyt taas olemme palanneet normaaliin suomalaiseen kesäsäähän. Ennusteet näyttävät tämän säärintaman jatkuvan ainakin pariviikkoa. Sää on ollut myös erittäin tuulista.

Lämminjakso toi tänne myös yölaulajat, joiden tulo on ollut myöhässä parisen viikkoa. Eräs kokenut lintuharrastaja tiesi kertoa myöhästymisen johtuvan talvehtimispaikoilla olleesta huonosta ravintotilanteesta. Linnut joutuivat näinollen keräämään muuttoravintoa normaalia kauemmin. Mutta nyt yölaulajat ovat saapuneet, ja olemme voineet taas ihastella niiden laulua.

Raudaskylällä sijaitsevat savimontut ovat todella aarre harrastajalle. Huomasimme Meriläisen Timon kanssa Tiirasta, että siellä on havaittu kaulushaikara. Niinpä suuntasimme sinne, ajatuksena tutkia paikka tarkemmin. Eikä huono retki. Illan aikana aluksi näimme aivan kuin näytillä olevan lapintiiran, joka oli pitkään kiven päällä. Samasta paikasta näimme pari tuulihaukkaa ja ruskosuohaukkaa, jotka lentelivät peltojen yllä. Tästä siirryimme etsimään kaulushaikaraa. Ei tarvinnut kauaa odotella, kun saimme ihastella sen mahtavaa ääntä. Siinä se puhalteli aivan vieressä. Sen musiikin tahdissa joimme makoisat kahvit.
Kävimme vielä tarkistamassa kolmannet montut. Siellä saimme seurata suopöllön saalistusyrityksiä. Pöllö yritti useammankin kerran saada saaliikseen sorsanpoikasia siinä kuitenkin onnistumatta. Kyllä emo osasi puolustaa poikasia tiitterästi. Harvoin pääsee näin likeltä seuraamaan moista näytelmää.

Tästä muutaman päivän perästä ajattelimme Pitkäsen Juhanin kanssa tehdä ensimmäisen yölalajaretken. Oli todella lämmin myähäisilta kun suuntasimme Haapaperälle. Tarkoitus oli ajaa penkkatietä Hituraan ja kuulostella mitä yölaulajia on äänessä. Reitin alkupäässä olevasta Iisakinmutkasta ajattelimme napata varman satakielen. Miten kävi? Ei kuulunut satakieltä, joka on ollut tässä kohden aina lähes varma löytö. Siinä ihmettelimme, että mihinkäs lintu on joutunut. Olimme jo menossa autoon, kun korviin otti erikoinen laulanta. Siinä kuunneltiin ja aprikoitiin ääntä, jonka lopulta varmistimme luhtakerttuseksi. Ajoimme penkkatien Hituraan asti välillä pysähdellen kuulostelemaan. Saimme kaksi satakieltä ja runsaasti ruokokerttusia "saaliiksi". Jokivarsihan on ruokokerttusten luvattua aluetta. Edellisenä kesänä laskimme parhaimmillaan n4,5km matkalta reilut 50 ruokokerttusta. Pelloilla oli runsaasti kuoveja ja töyhtöhyyppiä. Kuovinaaraathan alkavat kokoontua jo muuttoa varten parviksi. Ei tullut laskettua kuovien määrää, vaikka kuovi on vuodenlintu. Täällä se on runsaslukuinen, joten sen määriin ei aina kiinnitä huomiota.

Ajelimme Aittoperän kautta pois suunnitellen pitempää yölaulajaretkeä. Eiköhän se lähiaikoina toteudu, sillä nyt alkaa olla paras aika yölaulajia kuulla.

Ajatuksia lintuharrastuksesta

Sitä pysähtyy useasti miettimään lintuharrastuksen perimmäistä olemusta ja sen kiinnostavuutta. Mikä antaa sen kiinnostuksen ja motivoi retkeilemään aamulla aikaisin ja yömyöhään? Monet harrastajat ovat samalla luonnon ystäviä. Kiinnostus luontoon ja sen monimuotoisuuteen on yksi tekijä, samoin vuodenaikojen vaihtelujen seuraaminen aivan läheltä. Linnuthan ovat yksi elementti luontoa ja samalla luonnon rikastuttajia. Aina riittää ihmeteltävää ja uutta opittavaa tästä kokonaisuudesta. Ajatellaanpa eri vuodenaikoja. Talvi on hiljaista ja seesteistä aikaa, jolloin kaikki aivan kuin levähtävät hektisen kesän ja väriloistoisen syksyn jäljiltä. Tällöin on kaikista helpointa aloittaa lintuharrastus. Lajimäärät ovat pieniä ja lähellä nähtävissä. Talvilajeja on vain muutama kymmen. Voi aivan rauhassa opetella lintujen tunnistamista ja perehtyä niiden käyttäytymiseen. Talven vaihtuminen kevääseen siivittää lintumaailman aivan uuteen runsauteen Tällöin harrastaja aivan kuin herää uuteen innostukseen. Keväällä aluksi äänien tunnistaminen on vähän ruosteessa. Useasti tututkin äänet ovat hakusassa, mutta pian äänet palautuvat mieleen. Kevät on hektistä aikaa, jokainen retki luontoon antaa uusia muuttolajeja. On mielenkiintoista seurata miten ensimmäiset uskaliaat saapuvat vielä lumien ollessa maassa. Kevään vihduttua kesäksi alkavat yölaulajat konserttinsa. Mikä sen sykähdyttävämpää, kuin kuulaassa kesäyössä kuunnella esim. satakielen ja pensassirkkalinnun laulua. Tähän kun lisätään ruisrääkän rääkäisyt niin tunnelma on valmis.Kesä on linnuille todella kiireistä aikaa, on huollettavana poikaset. Kesän vaihtuminen syksyksi tuo tullessaan haikeiuden, kun linnut alkavat muuttaa pois. Tällöin harrastaja voi nähdä suuria parvia etelään muuttavia lintuja.
Syksyllä lintumaailma rauhoittuu talveen ja harrastaja voi aloittaa lintujen talviruokinnan.

Kaikkinensa lintuharrastus on mielenkiintoisaa ja palkitsevaa. Oppii uutta ja mielenkiitoisia asioita luonnosta ja linnuista. Harrastuksen kautta näkee aivan läheltä kaikki neljä vuodenaikaa. Voi vain suositella harrastusta kaikille luonnon ystäville!

Aamuretki

Sunnuntaiaamuna 22.5 teimme Meriläisen Timon kanssa lyhyen aamuretken alkaen klo 6.00 Aamu oli todella kaunis ja suhteellisen lämmin. Tyyni ilma antoi mahdollisuuden myös kuulla lintujen ääniä. Otimme tietysti kahvit mukaan. Mikään ei ole niin nautinnollista kuin nauttia kahvit raikkaassa kesäaamussa retken lomassa. Mieli oli korkealla hyvän sään johdosta.

Ensiksi suunnistimme Raudaskylän montuille. Aluksi näytti hiljaiselta, vain kuovit ja lokit pitivät omaa meteliään. Vähänaikaa seurailtuamme alkoi tapahtua. Aivan viereen tuli kaksi pikkutylliä, joita saimme tarkkailla aivan rauhassa. Samanaikaisesti kukkui käki taustalla. Eiköhän myös punavarpunen aloitellut lauluaan koivun oksalla. Saimme tätä myös ihailla putkella. Minusta punavarpunen on komea lintu. Lopen punavarpusia oli kaikkiaan neljä. Lammella oli muutamia vesilintuja mm. tukkasotka pari. Kävellessämme autolle pensastasku ja pajusirkku lauloivat komeasti. Vielä lehtokurppa lensi ylitsemme. Olimme savikoloilla parituntia. Ei mikään huono pysähdys, sillä lintuja oli mukavasti. Ennen lähtöä pidimme ansaitun kahvitauon. Kyllä kahvihetki luonnossa on vertaansa vailla!

Täältä ajoimme Aimon tornille seuraamaan mitä Erkkisjärvellä oikein näkyy. Sää vain parani, oli jo melko lämmin. Ensimmäisenä lokit ottivat meidät vastaan kovalla kirkunalla. Olihan järvellä muutakin. Löysimme silkkiuikkuja ja lapasorsia useampia, samoin suokukkoja oli muutamia. Nokikana uiskenteli ylhäisessä yksinäisyydessään muista erillään. Mukavaa oli seurata kun kalatiira saalisti järvellä. Monta turhaa syöksyä se teki ennenkuin sai napattua kalan aamuateriaksi. Järvellä vallitsi rauhallinen tunnelma; naurulokeilla oli haudonta meneillään samoin joutsenpari oli omalla pesällä hautomassa. Tornilla ollessa nousi monia ajatuksia mieleen, miten kaunis Suomen suvi onkaan. Monet ei vain huomaa sitä, miten rauhoittava elementti luonto ja sen rauha onkaan. Ei haittaa mikään hermoja raastava möyke. Saa olla ajatustensa kanssa kenenkään häiritsemättä. Tälläiset hetket antavat voimia arjen aherrukseen!

Tornientaisto

Tässä on mennyt aikaa viimeisestä kirjoituksesta, mutta syy on pätevä, sillä nyt on ollut käsillä vuoden ensimmäinen työhuippu. Näin viljanviljelijänä kiireet ajoittuvat kevääseen ja syksyyn. Ilmojen ollessa suotuisat ei ole tullut niitä "luppopäiviä" lainkaan. Sää on tosiaan ollut jo verrattain lämmintä, öisin kuitenkin suhteellisen kylmää. Sadetta saisi tulla, luonto on jo paikoin liian kuiva.

Toukokuun ensimmäisenä lauantaina kisailimme taas tornientaisto kisan. Kisaan osallistui ennätysmäärä torneja 330 tornia. Meille täällä Nivalassa tapahtuma oli historiallinen, sillä osallistuimme kisaan esikertaa. Joukkueessa olivat mukana Timo Meriläinen, Hannu Haikara, Juhani Pitkänen, Päivi Uusivirta ja allekirjoittanut Nivalasta. Sievistä saimme vahvistukseksi Kaisa-Mari Töllin ja Marjut Saarenpään. Meillä oli koossa mahtava porukka. Välillä huumori lensi ja oli hauskaa.

Ja itse kisaan. Aamu oli todella kylmä ja silloin tällöin tuli muutama vesipisara. Heti tornille saavuttuamme huomasimme lintujen olevan ahkerasti äänessä. Samoin järvellä vesilintuja oli runsaasti. Ensimmäisenä kokemuksena oli mahtava auringonnousu järven takaa. Kellon ollessa viisi alkoi lajien kirjaaminen. Ensimmäinen tunti oli kaikkein kiireellisin, sillä sen aikana saimme puolet lajeista. Ensimmänen kova yrittäminen oli kuulla teerien soidinäänet. Järven takana olevalla Analanrämeellä tiesimme teerien pitävän soidinta. Ahkara kuuntelu palittiin teerien kukerruksella. Toinen tarkkaavaisuutta vaativa laji oli peltopyy. Tiesimme niiden olevan lähi pelloilla ja osasimme tarkkailla oikeaa kohdetta. Nekin viimein hoitui Päivin löytäessä ne lähipellolta. Olimme jakaneet porukan kahtia, että tornin puolessavälissä olevalla lavalla oli meidän ääniekspertit Marjut ja Kaisa-Mari. Tytöt tekivät hyvää kuuntelua ja saimme sitäkautta monet lajit. Tornille tullessa laulurastas oli ahkerasti äänessä, mutta kisan alettua laulu loppui, joten se laji jäi saamatta. Toinen minkä näimme tornille tullessa oli fasaani, mutta kisan aikana ei näyttäytynyt eikä ääntänyt, siis ei lajia. Olimme varautuneet hyvin kisaan, sillä teimme tulet nuotiopaikalle ja näin vurotellen saimme käydä paistamassa makkarat. Puoleenpäivään menessä lajien löytäminen hidastui. Kuitenkin ei tullut kovin pitkiä hiljaisia hetkiä. Petolinnut olivat hyvin liikkeessä. Saimme ruskosuohaukan, sinisuohaukan, hiirihaukan, piekanan ja tuulihaukan.Tämän mahdollistaa järven ympärillä oleva iso peltoaukea ja tustalla oleva Analanräme. Samoin Erkkisjärvi on monipuolinen lintujärvi, mikä osaltaan vaikutti lopputulokseen. Vähän ennen kisan päättymistä järvelle laskeutui merihanhi. Saimme ihailla sitä aivan vierestä. Se oli meidän viimeinen laji. Saimme kasaan 69 lajia, mikä ylitti kaikki odotukset. Ennen kisaa arvelimme, että reipas 50 lajia on hyvä tulos. Saavutetun lajimäärän arvoa nostaa vielä sekin, että joukkueen kaikki jäsenet olivat ensikertalaisia. Parhaimmiksi lajeiksi arvioimme lapintiiran ja mustaviklon.

Kokonaisuutena päivä oli hyvä ja kokemuksena mahtava. Tapahtumasta jäi hyvä maku ja iloinen mieli. Samalla se antoi muistorikkaan ulkoilupäivän. Ensi kevättä ajatellen tuli paineita päästä edes samalle tasolle. Näin tuli todistettua tornin oikea sijainti ja Erkkisjärven monipuolinen linnusto!

Kevät

Viimein sää näyttäisi muuttuvan keväiseksi, jopa kesäiseksi. On ennustettu pääsiäiseksi jopa 15 lämpöastetta. Tämä tarkoittaa kevätmuuton kiihtymistä ja uusien lajien saapumista. Toivottavasti myös yöpakkaset hellittävät ja saataisiin lämpöisiä öitä. Järvissä on vielä jääpeite lähes kokonaisuudessaan. Tulvat jäivät tänä keväänä olemattomiksi lumien sulaessa vaivihkaa. Joista jäät ovat jo lähteneet kokonaan.

Kevätmuutto on ollut hyvin katkonaista, johtuen kylmistä jaksoista. Kuitenkin muutto on edennyt lähes viimevuotiseen tahtiin. Joutsenet ovat asettumassa pesimäalueille ja kurjet vaeltavat soille. On mahtava kuunnella lintukonserttia pihamaalla; äänessä ovat mustarastaat, peipot, punarinnat, tiaiset,viherpeipot ja punatulkut. Pian saadaan odotella hyönteissyöjiä.

Olemme Meriläisen Timon ja Pitkäsen Juhanin kanssa tehneet muuton seurantaa ahkerasti. Erikoisuutena on ollut merihanhien esiintyminen tulvapelloilla. Aikaisemmin Nivalassa ei useasti ole tavattu muuttavia merihanhia. Myös lyhytnokkahanhia on ollut muutamia. Vesilintuja on saapunut runsaasti. Näistä erikoisempana ehkä täällä harvinaisempi uivelo. Kahlaajista on muutamia havaintoja, ainakin tylli ja liro. Parhaita havainnointi alueita ovat olleet Haapaperällä ja Kiekon pelloilla. Kurkia on muuttanut runsaasti pohjoista kohti. Ne ovat menneet useamman kymmen linnun ryhmissä. Nyt kannattaa seurata tänä keväänä erityisesti kuoveja, sillä kuovi on vuodenlintu. Kuoveista kerätään havaintoja ja pesimätietoa sen levinneisyyden kartoittamiseksi. Ilmoittamalla kuovihavainnot esim. Tiira järjestelmään, samalla annetaan arvokasta tietoa tutkimukselle.

Nyt 7.5. saamme tehdä Nivalassa eräänlaista historiaa; saamme osallistua tornientaistoon. Tämä on leikkimielinen valtakunnallinen kilpailu, jossa 7 tunnin ajan tehdään havaintoja linnuista. Se lintutorni voittaa josta havaitaan eniten lajeja. Nythän meillä on oma lintutorni, Aimon torni. Meiltä osallistuu 6 henkilön joukkue tapahtumaan.

Nyt kun on tulossa lämmin viikonloppu, niin on mukava liikkua luonnossa ja nauttia luonnon heräämisestä kevääseen. Voimme kuunnella mahtavaa lintukonserttia ja havainnoida luonnon ihmeellisyyttä!

Kevätmuutto

Niin se vain talvi joutui antamaan periksi keväälle!On mukava kun ilmat vihdoin muutuivat keväiseksi, ja kevätmuutto pääsi alkamaan.Tänne sisämaahankin on jo saatu muuttajia.Töyhtöhyypät,sepelkyyhkyt,laulujoutsenet,muutamat vesilinnut ja lokit ovat näyttäytyneet.Tuulihaukoista on myös jokunen havainto.Töyhtöhyyppiä on tullut runsaasti,on ollut kymmenien lintujen parvia.Samoin sepelkyyhkyjä on runsaasti.Laulujoutsenien määrä kasvaa joka päivä. Kottaraiset ovat myös saapuneet muutamien lintujen parvina.Ehkä paras havainto on viime pyhältä,kun Pidisjärvellä nähtiin kaksi uiveloa.Mustarastaita on myös havaittu muutamia.On se taas mahtava kuulla mustarastaan huilukonserttia,se tuo kesän mieleen.Vihervarpusia ei ole vielä kovin runsaasti.Muutama kiuru ja peipponen on löytänyt tien tänne.Viime perjantaina kuulin esikerran teerien pulputtavan Linttirämeellä.Ilmojen lämmitessä ja valonmäärän lisääntyessä metsäkanalinnut saavat kevättä mieliinsä.On mahtavaa kun pääsee seuraamaan teerien ja metsojen soidinmenoja.Sitä seuraisi vaikka kuinka pitkään,on se senverran värikästä touhua.Yleensäkin kevät on voimakasta heräämisen ja muutoksien aikaa.On se hyvä kun meillä on nämä neljä vuodenaikaa.Jokaisessa niissä on oma hohtonsa ja kokemisen kohokohta.
Kevät on myös linnuille kovaa puurtamisen aikaa.On rakennettava pesät kaiken muun myllerryksen keskellä.Kyllä siinä saa ahkeroida aamusta iltaan saakka.Siinä useasti jää ihmettelemään sitä sanontaa,että huoleton kuin taivaanlintu.Lintujen aherrusta seuratessa tuntuu tuo sanonta hyvin epätodelta,niin työteliäitä linnut ovat.
Nyt muuttoa Tiirasta seuratessa voi havaita miten eriaikaan muutto edistyy Kply:n alueella Rannikolla ollaan jo pitkällä,kun esim.tänne Nivalaan saapuu ensimmäiset muuttajat.Siellä lajikirjo kasvaa joka päivä ja muuttajien lukumäärä päivää kohti on suuri.On siinä hyvät puolensakin kun muutto edistyy verkkaisesti;siinä voi nauttia jokaisesta uudesta lajista täysin.Onhan siinä myös se odottamisen jännitys.Näin keväällä huomaa myös miten äänet luonnossa lisääntyvät ja voimistuvat.Jo varhain aamulla on täysi konsertti käynissä.Siinä saa kuulla luonnon oman kuoron voimistuvaa sointia.Mikäpä on sen mukavampaa ja rauhoittavaa kuin tämä äänimaailma.
Nyt vain silmät ja korvat todella tarkkoina seuraamaan kevään edistymistä!

Maaottelu

Niin sen talven pitäisi taittua kevääseen,kun on jo siirrytty kesäaikaan!Kyllä luonto näyttää voimansa;ei vielä mitään merkkejä keväästä.Joitakin muuttolintuja kuitenkin on jo saapunut tännekin päin.Nivalassa muutama pulmusparvi on nähty,samoin laulujoutsenia.Eiköhän huhtikuun alussa tahti kiihdy.Ensimmäiset lämpimät ilmavirtaukset saavat varmaankin muuton todella alkuun.Käpylintuja on runsaasti ja niillä pesintä täydessä vauhdissa.Peltopyitä ankara talvi ja paksu lumi on koetellut kovasti.Parvet ovat pienentyneet,vaikka monessa paikassa on ollut ruokintapisteitä.Toivottavasti hanki pian pehmenee ja tulee pälvipaikkoja.Raudaskosken Jarmolla on ollut useampia ruokintoja Aittoperällä ja hän on jaksanut vielä lisätä niitä.Sielläpäin kanta on selviytynyt kohtalaisesti.Toivottavasti kesäksi selviytyisi elinvoimainen kanta, jotta pesinnät onnistuisivat.
Otsikkohan oli Maaottelu.Haapajärvi haastoi Nivalan pöllöotteluun lauantai-illaksi, ja ajaksi sovittiin 20.00-01.00 Otettiin haaste vastaan ja monien yhteensattumien vuoksi saatiin Nivalan joukkueeksi allekirjoittanut ja Meriläisen Timo.Sää oli melkein tyyni ja vain muutama aste pakkasta.Kyllä täytyy näin sanoa,että meillä taisi jo lähtiessä olla melkoinen etu,kun olimme jo pitempään kartottaneet Nivalan pöllötilannetta.Suunnittelimme reitin juuri näiden kartotuksien pohjalle.Kyllä varmat paikat pitivät pintansa ja heti alkoi tulla havaintoja tasaisesti.Tämänkin rallin perusteella voidaan todeta täällä olevan hyvä pöllökanta.Huuhkajia on runsaasti ja helmipöllöjä kohtalaisesti.Nyt tosin helmarit hiljenevät pesintöjen myötä.Viirupöllöllä on oma varma reviirinsä Huikarissa.Lopputuloshan oli suorastaan murskaava,meidän 12-4 voitto.Kyllä Haapajärvi tunnusti tuloksen rehdisti!Kyllähän se nostattaa itsetuntoa tälläinen tulos ja samalla antaa uutta intoa harrastukselle.
Muistuttaisin vielä linnunpönttöjen keväthuollosta.Sillä taataan pesintöjen onnistuminen ja pönttöjen täydellinen käyttö.Hyvänä esimerkkinä pöntötyksen tärkeydestä on Rättyän Maurin pitkäaikainen pöntötys Raudaskylällä.Voidaan sanoa että kottaraisten lisääntyminen täällä on Maurin ansiota.Näytti jokinaika sitten,että kottaraiset häviävät kokonaan,mutta nyt kanta on kohtalainen.Syksyisin puhelinlangoilla on suuret parvet muuttajia.Samoin Mauri on edistänyt pikkulintujen pöntötystä omalla esimerkillään.Hän myös valmistaa isot määrät eri lintujen pönttöjä.
Tänään sunnuntaina kävimme Timon kanssa Sievissä.Saarenpään Marjutin ruokinnalla on pitkin talvea käynyt pikkutikka ja viikolla sinne oli ilmestynyt mustarastas.Molemmat linnut olivat ruokinnalla meidän siellä ollessa,joten molemmat linnut hoituivat vuodareiksi.Oli muuten mahtava ruokintapaikka.Voipi sanoa,että siellä kävi satoja lintuja.Oli varpusia,pikkuvarpusia,keltasirkkuja,viherpeippoja,sinitiaisia ja talitiaisia.Käpytikkoja kävi useampia.Ei ihme,sillä paikka oli mitä ihanteellisin linnuille.
Nyt vain silmät ja korvat auki seuraamaan luontoa.Kohta muutto on kiivaimmillaan ja uusia lajeja tulee päivittäin!