Hiljainen Helmikuu

Niin se talvi on kääntymässä kevääseen! Päivä pitenee ja valon määrä lisääntyy, saaden jo ensimmäiset talitiaiset visertämään kauniisti. Siinä on jo ensimmäinen kevään merkki! Sää on ollut todella pilvinen, aurinko ei ole paistanut liiaksi. Kovilta pakkasilta on vältytty kutakuinkin kokonaan. Luonto on talvisen kaunis. Lintuharrastajan kannalta tämä helmikuu on ollut todella erikoisen hiljainen. Ruokintapaikalla käy talviset peruslajit. Muutaman retken olen nyt helmikuussa tehnyt kohtalaisen hyvin tuloksin. Onnistunein retki oli Sieviin, jossa Marjutin kanssa kiertelimme Kiiskilän Isosuon aluetta. Retkeltä parhaimpia havaintoja olivat riekko, kaksi pohjantikkaa ja lapinpöllö! Myös pikku-ja isokäpylintuja lenteli Isollasuolla. Lapinpöllö on asustanut siellä jo pitempään. Hangessa on sen saalistusreikijä. Alueella on nähtävästi myyriä ja hiiriä sille ruoaksi. Isollasuolla on useampia kantokasoja joilla pohjantikat,uros ja naaras, viihtyvät hyvin. Toivottavasti pesivät siellä. Merkillepantavaa on ollut peltopyiden vähäisyys. Syksyllä täällä Erkkilässä oli kaksi parvea, joissa kussakin oli yli kymmenen lintua. Nyt talvella toinen parvi löytyi, mutta toisesta parvesta ei ole nähty jälkeäkään. Onkohan sitä kohdannut jokin tuho, vaikea selvittää. Harmittaa, kun peltopyyt ovat lisääntyneet viimevuosina mukavasti, jos niitä kohtaa jokin suurempi hävitys. Tämän talven erikoisuutena voidaan vielä mainita urpiaisten suuri määrä. Urpiaisia on todella paljon esim. pihabongauksessa se oli yleisin lintu. Aikaisemmin talitiainen on ollut runsaslukuisin. Ensimmäiset pöllöretket on tehty hiljaisuuden vallitessa. Ei sitten minkäänlaista pöllöjen ääntelyä ole kuulunut. Normaalisti näin helmikuun lopulla on ollut pöllörintamalla melko aktiivista. Tänä talvena myyrä-ja hiirikannat ovat melko vähäiset, joten tästä johtuen pöllöjä on niukasti. Kannattaa kuitenkin käydä pöllöretkillä, eihän se kevät voi mennä ilman pöllöjen huhuilua! Muutenkin on mukavaa ajatella kevään tuloa ja sitämyöten ensimmäisten muuttolintujen saapumista. Vielä hanget peittää lintupaikkoja, mutta reilun kuukauden päästä maisema on jo toisenlainen!

Talven ihmeellisyys

Sain jo monta viikkoa sitten viestin, että täällä on kesä, haarapääsky lentelee meillä. En alkuunkaan uskonut asiaa, ajattelin sen olevan vain pilaa. Näin nyt viestin lähettänyttä henkilöä ja hän ihmetteli, miksi en ollut käynyt katsomassa ja kuvaamassa lintua. Olin aivan hämmästynyt, ei voi olla totta! Tänään sitten menin sinne ja mikä yllätys, haarapääsky lenteli terhakkasti hyvävoimaisena. Tuntui aivan epätodelta koko tilanne!

Lintu oli syksyllä jäänyt pihapiiriin, ja talven tulessa hakeutunut sisätiloihin. Nyt se oli tottunut erikoiseen talvehtimisympäristöön ja voi todella hyvin. On mielenkiintoista seurata miten se käyttäytyy keväällä, kun lajitoverit saapuvat tänne. Jos lintu on näin hyvävoimainen mitä se nyt on, niin selviää kyllä talvesta hienosti.

Olosuhteista johtuen talon asukkaat toivoivat, että lintua ei käytäisi bongaamassa. Laitoin havainnon kyllä tiiraan, ajatellen havainnon olevan kumminkin näin talvella harvinainen. Itse en olisi rohjennut laittaa havaintoa tiiraan. Soitin Sepolle, ja hän rohkaisi laittamaan. Tuntui jotenkin niin epätodelta koko havainto!

Seurailen miten lintu selviää Suomen talvesta. Kirjoittelen siitä keväämmällä kuulumisia tähän blogiin!

Tammikuu 2013

Tammikuu on jo pyörähtänyt sivu puolenvälin. Välillä on ollut todella kipakoita pakkasia. Vuosi tosin alkoi märissä olosuhteissa, satoi räntää ja tuuli voimakkaasti. Lumet hupenivat vähiin. Senjälkeen ilma muutui pakkasiksi. Aamut ovat olleet kauniita, varsinkin auringonnousut ovat värjänneet maisemaa komeaksi.

Päivällä taasen luonto on ollut kirkas ja puut talvisen koreita.

Tämän talven erikoispiirre lintujen osalta on niiden vähäisyys. Monet normaalit talvilajit ovat todella hukassa. Syksyllä esim. peltopyitä näkyi useampia poikuuksia, mutta nyt talvella niitä ei löydy mistään! Teeret ovat parveutuneet suuriksi parviksi, jopa yli sadan teeren parvia on nähty. Mutta mitä alkuvuonna on nähty. Sepon kanssa on retkeilty useamman kerran tässä lähialueella, eikä turhaan. Kalajoelle talvehtimaan jäänyt kurki on ollut useasti retken kohteena. Kurki voi hyvin ja lentää jo pieniä matkoja. Aloitimme sille ruokinnan. Veimme ohranjyviä sen kulkureitin viereen ja Seppo on vienyt soraa. Seuraamme miten kurki selviää pakkasista ja jos tulee paljon lunta, niin miten se pärjää lumen keskellä. Laitan tähän kuvia kurjesta. Niistä näkee miten valpas ja hyvä voimainen se on!

Urpiaisia on ollut liikkeellä todella paljon. Ylivieskassa Niemelänkylällä puimatta jääneessä rypsipellossa Sepon kanssa laskettiin yli 1000 urpiaista ja 200 viherpeippoa! Urpiaisparvessa oli myös hemppoja ja tundraurpiaisia. Eräältä ruokintapaikalta löydettiin 3 peippoa. Samoin Ylivieskassa Kekajärvellä metsäruokinnalla käy 4 kuukkelia ja harmaapäätikka. Tämä ruokintapaikka vetää puoleensa myös lukuisia tiaisia. Puukiipijä myös viihtyi täällä. Laitan tähän kuvia urpiaisparvesta, mutta niistä ei saa todellista kuvaa miten suuri parvi on kyseessä.

Jukan kanssa teimme mielenkiintoisen retken Kokkolaan! Tämä retki oli kyllä täyden kympin arvoinen! Mitä lähdettiin hakemaan, niin ne saatiin, nimittäin isolokki, merilokki ja harmaalokki! Tähän kun vielä lisätään räkättirastas ja palatessa Sievistä pikkutukka, niin hipoo täydellisyyttä. Sievissä Marjutin ruokinnalla pikkutikka on ollut vakiovieras jo usean vuoden ajan. Muutenkin Marjutin ruokintapaikka on vertaansa vailla. Siellä on lintuja! Tähän loppuun täytyy kertoa hyvä tapahtuma, joka kuvaa mitä lintuharrastus voi myös olla. Viime sunnuntaina makoilin sohvalla Tex Willeriä lukien ja ruokaa odotellen. Oli miellyttävän rauhallista. Puhelin soi. Marjut soitti ja ilmoitti nähneesä Sievissä lapinpöllön,ehkä kaksikin. Siihen loppui rauhallinen hetki. Äkkiä vaatetta päälle, autolle ja Sieviä kohti. Siinä unehtui valmistumassa oleva ruokakin. Onneksi muistin soittaa vaimolle, että olen menossa Sieviin ja syön vähän myöhempään. Eihän tuo kokki pahemmin vastustellut, tuumasi vain, mene sitten! Varmaankin jo tottunut näihin lähtöihin. Mutta olihan siellä lapinpöllö äänessä ja vielä nähtiinkin läheltä. Siinä se päivä meni ja aamuruoka oli odottamassa vaikka päivä alkoi olla illassa. Maistui todella hyvältä! Omalla ruokintapaikalla erikoisuutena mustarastas. Se on ollut siinä koko talven. Muuten ruokinnalla on ollut normaalit talvilajit. Huonona asiana ruokinnalla, kun varpuspöllö ja varpushaukka pitävät sitä myös omana ruokintapaikkanaan. Napsivat siitä tiaisia!

Kuvassa mustarastas ruokinnalla. Blogissa olevia kuvia kun napausttaa hiirellä niin kuvat näkyvät isompana. Nyt vain odotellaan pöllöretkien alkua. Mielenkiintoista nähdä, miten pöllöjä tänä talvena esiintyy!

Vuosi 2012

Niin se vuosi 2012 on kohta historiaa! Siihen sisältyy monenlaisia tapahtumia ja kokemuksia. Lintuharrastuksen osalta vuosi oli kaksi jakoinen. Talvi alkoi hiljaisesti, ei mitään erikoista näkynyt. Mutta kevättalvella alkoi tapahtua, kun kohdalle osui tunturipöllö täällä Nivalassa. Se viihtyi paikallisena reilun kuukauden, ollen monen harrastajan retkikohteena. Samoin täällä talvehti suopöllö, jota myös ahkerasti bongattiin. Perinteisimmistä lajeista täällä talvehti myös mustarastas. Pohjantikasta tehtiin myös havaintoja.

Kuva myös mustarastaasta

Koskikara viihtyi periteisellä paikallaan Erkkisjärven padolla

Pöllöjä kuultiin todella paljon. Paras pöllöretki, samasta paikasta kuultiin yhtaikaa 5 huuhkajaa ja helmipöllö! Uskomaton kokemus. Kuvassa varpuspöllö saalistaa ruokintapaikalla.

Kevät saapui hitaasti. Välillä ilma lämpeni, kylmeten taas pitemmäksi aikaa. Tästä johtuen muuttolinnut saapuivat hitaasti. Ensimmäisten joukossa saapuivat töyhtöhyypät.

Kevään erikoisuutena oli isot tulvat. Laajoja alueita oli veden alla. Erkkisjärven lintutornikin oli ptkään veden saartamana.

Tornientaisto vietettiin arktisissa olosuhteissa! Satoi vettä, räntää ja lunta. Lämpötila oli nollassa tai asteen pakkasella. Tähän kun lisätään vielä voimakas tuuli niin olosuhteet olivat "ihanat".

Lämpenihän se ilma siitä vähitellen, niin että hyöteissyöjätkin muuttivat. Pesinnät linnuilla onnistuivat kohtalaisesti. Joutsenen pesintä Erkkisjärvellä kärsi monista tulvista keväällä. Pesä nähtävästi hukkui.

Myös leppälintu pesi pihametsikössä.

Pienenä harvinaisuutena oli, kun pikkulepinkäinen pesi lähistöllä. Oli kiva seurata pesinnän edistymistä. Pesintä onnistui hyvin.

Lähitöllä pesivät törmäpääskyt onnistuivat pesinnöissään hyvin ja näin ollen yhdyskunta kasvoi. Pesimäalueella oli n100 pesää!

Kevät ja kesä olivat todella sateisia. Monet tulvat koettelivat luontoa. Välillä pellot lainehtivat vettä. Esim. joutsenten oli hyvä ruokailla märillä pelloilla.

Kesän erikoisuutena voidaan mainita haukkojen puuttuminen lähes kokonaan. Tänne niin tyypillinen tuulihaukka puutui lähes tyystin. Viimeinen saapui syys ja ruska.

Lintujen syysmuutto sujui normaalisti. Kurkimuutto tapahtui pääosiltaan yhden päivän aikana. Esim. Hituran yli muutti kyseisenä päivänä n.7500 kurkea. Vastaavasti joutsenet muuttivat pitkällä aikavälillä. Syksyn parasta antia oli harjalintu täällä Nivalassa.

Toinen kova havainto oli, kun Sepon kanssa nähtiin pikkuruokki Kalajoella! Se oli todella kova havainto. Talven erikoisuutena voidaan ehkä pitää kurkea, joka jäi talvehtimaan Kalajoelle. Kurki on nähtävästi loukkaantunut ja ei pääse kunnolla lentoon. Omalla kohdalla vuosi oli tosiaan kaksijakoinen. Kevättalvi ja syksy olivat hyvää aikaa havaintojen suhteen. Kesä taas hiljaisempaa, johtuen ajan puutteesta retkeillä. Nyt vain odottelemme pöllöretkien ja kevätmuuton alkamista. Emme unohda lintujen talviruokintaa ja linnunpönttöjen puhdistamista uusia asukkaita varten!

Kurjen joulu

Syyskuun loppupuolen päivä on kallistumassa iltaan. Sataa, itäinen tuuli henkäilee kohtalaisesti, hämärtää. Kurkiparvi on valmistautumassa muuttomatkalle, pysähtyen pohjanmaan peltoaukealle. Vieressä puimatta jäänyt ohrapelto. Ruokaa on kylliksi. Viimein yö laskeutuu lakeuden ylle. Kurjet ovat painautuneet nukkumaan. Äkkiää ojassa kahahtaa ja samassa ojan vieressä nukkuva kurki vaistoaa lähestyvän iskun ja hypähtää eteenpäin. Hyppy pelastaa sen varmalta tuholta. Isku osuu pyrstöön vieden mennessään osan pyrstösulista. Tästä säikähtäneenä parvi pelmahtaa liikkeelle, rauhoittuen pian taas lepämään. Aamun sarastaessa parvi pyrähtää pienelle aamulennolle. Yöllä iskun saanut kurki ei pääsekkään siivilleen, pyrstö on iskusta vioittunut, ei voi lentää. Muutaman päivän kuluttua tuuli kääntyy pohjoiseen ja ilma viilenee. Parvi alkaa käydä levottomaksi ja muuttovietti voimistuu. Varhain seuraavana aamuna tuuli on edelleen pohjoisessa. Nyt parvi on todella levoton. On tullut muutolle lähdön aika. Otetaan muutamia kaarroksia peltoaukean yllä aivan kuin verrytellen siipiä lähtöä varten. Loukkaantunut kurki ei pääse siivilleen, vaan juoksentelee levottomana pellolla toisten kaarrellessa ilmassa. Tajuten ettei yksi kavereista pääse ilmaan, parvi vielä kerran laskeutuu pellolle hyvästelemään toveriaan. Erityisesti yksi kurjista lähestyy loukkaantunutta. Lähekkäin siinä nyökytellään toinen toiselle, muistellen onnellista kesää suolla, jossa niin rauhallisesti saatiin pesiä ja kasvattaa poikaset isoiksi. Viimein parvi kohoaa määrätietoisesti lentoon muodostaen heti auran. Matka kohti etelää on alkanut. Haikein mielin loukkaantunut kurki katseli toisten loittonemista horisonttiin. Se oli yksi. Rauhoituttuaan se katseli vieressä olevaa ohrapeltoa, joka keltaisena välkehti auringon paisteessa. Ruokaa oli. Yksinäisyyteen tottuen se viihtyi pellolla toivoen pääsevänsä vielä muutolle. Ilma oli syksyisen kolea, ei vielä pakkasta, satoi vain vettä. Päivien vieriessä ilmakin alkoi pakastua. Saapui lumituiskut ja tuuli puhalteli navakasti idästä, tuli kylmä. Kylmissään hyppien kurki oivalsi hyvän tuulensuojan, syvän ojan. Siinä kyyhöttäessään tuuli puhalteli yli, ei enää ollut niin ankeaa. Kaikesta huolimatta pakkanen kiristi otettaan. Siinä kylmissään sen voimat alkoivat vähitellen riutua. Lumi lisääntyi maahan, peittäen alleen jo suuren osan ohrapellosta. Voimien ehtyessä ruuan hankkiminen kävi työlääksi. Viimeisillä voimillaan se päätti vielä kerran yrittää lentoon, mutta tuloksetta. Tyytyen kohtaloonsa, se päätti selviytyä talvesta. Mutta kohtalo oli määrännyt toisin. Pohja kiristi otettaan. Tähtikirkkaat yöt seurasivat toistaan. oli todella kylmä. Eräänä kuulakkaana yönä hangessa maatessaan kurki tunsi olonsa raukeaksi. Se laittoi pään siiven alle. Yhtäkkiä se tunsi miten lämpö valtasi sen. Edessä se näki pesimäsuon ja siinä oman pesän, jossa hautoi. Oli onnellista. Siinä hangessa maaten sen pää luisui siiven alta, pieni väristys kulki kehon läpi, oli hiljaista. Etäällä paukahteli pakkanen. Kuun sirppi kohosi horisontin yläpuolelle ja läntisellä taivaalla loimottivat revontulet. Talvi oli näyttänyt mahtinsa. Syvä hiljaisuus hallitsi maisemaa. On Jouluyö.

Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Lintukerho Laruksen kuulumisia

Nyt syksyllä lintukerho Larus on kokoontunut pari kertaa kuukaudessa. Meillä on ollut aina eri aihe joka kerhoillalle. Aloitimme tutustumalla lintujen rengastamiseen. Latvalan Juhani kertoi aiheesta todella mielenkiintoisesti. Juhanillahan on pitkäaikainen kokemus rengastamisesta. Saimme kokemusperäistä tietoa aiheesta.

Juhanilla oli monenlaisia juttuja rengastamisesta. Rengastaminen ei ole mitenkään helppoa touhua, siihen liitty paljon riskejä. Pöllöt saattavat esim. hyökätä kohti. Marjakankaan Arto esitelmöi meille metsähanhista ja niiden kannan vaihteluista. Artohan nyt vetää metsähanhiprojekteja ja on mukana kansainvälisessä tutkimuksessa. Saimme paljon uutta tietoa metsähanhista ja niiden muuttoreiteistä. Harvoin saa olla kuuntelemassa näin tyhjentävää esitelmää. Uusimäen Toni kävi kertomassa uunilinnuista. Tämä esitelmä antoi paljon uusia tunnistusvinkkejä, ja mihin eri kohtiin kannattaa kiinnittää huomiota, kun määritää maastossa uunilintuja.

Kerholaiset kuuntelivat keskittyneesti Tonin juttuja. Nyt kun ensi kesänä muistaisimme maastossa saamamme opit, niin määrittäminen uunilintujen osalta olisi paljon varmempaa

Pitkäaikainen lintujen kuvaaja, Erkki Lämsä, piti meille monipuolisen kuvaesitelmän. Hänellä oli mahtava kooste kuvia eri linnuista.

Varmasti moni kerholainen kuvia katsellessaan ajatteli, voi kumpa minäkin joskus saisin tuollaisia kuvia otettua, niin olisin ikionnellinen! Kerhon syyskausi päättyi hauskaan pikkujouluun! Kyllä siinä juttu lensi maan ja taivaan välillä. Eikä varmasti naurua puuttunut, kun Eila ja kumppanit pääsi vauhtiin. Oli meillä ohjelmaakin, kun Juhani pari esiintyi. Toinen Juhaneista soitti baritonitorvella joululaulun.

Ja toinen Juhaneista lauloi.

Välillä lauloimme myös yhdessä joululauluja. Nyt jäämme mielenkiinnolla odottamaan tammikuuta ja talven kerhoiltoja! Luvassa on mielenkiintoisia aiheita ja mukavaa yhdessäoloa!

Linturetkiopas

Birdlife Suomi ylläpitää linturetkiopastoimintaa, jonka avulla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi, ja samalla Birdlifen ja paikallisyhdistysten toiminta tulee lähemmäs linnuista ja luonnosta kiinnostuneita. Retkiopas järjestää linturetkiä ja yhteisiä tapahtumia. Näillä retkillä opas auttaa tunnistamaan lintuja ja samalla kertoo harrastuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta.

Viime talvena lupauduin tähän toimintaan, ja hetkeäkään en ole katunut. On ollut antoisaa ja opettavaista olla toiminnassa mukana. Nyt on saanut seurata läheltä miten aidosti ihmiset ovat kiinnostuneita luonnosta ja varsinkin linnuista. Kiinnostusta on herättänyt myös Birdlifen toiminta. Materiaali, mitä olen jakanut retkillä, on ollut kysyttyä. Olen saanut yhteistyökumppaneiksi koulut. Opettajien ja oppilaiden kanssa on tehty retkiä lintutornille ja syksyllä retkiä maastoon.

Myös yhteistyö 4H kerhon kanssa on ollut mielenkiintoista. Keväällä jäjestimme retkipäivän, jonka aikana tutuistuimme aluksi harrastukseen ja lintuihin sisätiloissa ja tämänjälkeen kävimme maastossa retkellä.

Aivan oma lukunsa oli Nivalan pitäjäviikolla järjestetty avoimetovet tapahtuma lintutornilla. Tapahtuma ylitti kaikki odotukset, sillä paikalla kävi yli 70 henkilöä!

Pitäjäviikolla järjestimme myös yhteisen linturetken maastoon. Retkeä haittasi sateinen sää. Sateesta huolimatta osallistujia oli mukavasti. Kesällä järjestimme myös kaupungin vapaa-ajantoimiston kanssa yhteistyössä lapsille ja nuorille suunnatun retken lintutornille.Tällä retkellä oli mahtavaa kokea se aitous lintuharrastusta kohtaan mikä retkeläisillä oli. Retki päättyi makkaran paistoon lintutornilla!

Koulutoimiston kanssa yhteistyössä järjestimme syksyllä päivän retken maastoon. Päivän aikana oppilaiden ja opettajien kanssa pienissä ryhmissä tutustuimme alueen linnustoon. Samalla juttelimme lintuharrastuksesta ja siihen liittyvästä järjestötoiminnasta. Nyt syksyllä ja alkutalvesta olemme 4H kerhon kanssa jatkaneet yhteistyötä. Olemme kerholaisten kanssa tutustuneet lintujen talviruokintaan ja samalla opetelleet tunnistamaan yleisimpiä talvilintujamme.

Yhteisen tapahtuman voi päättää näin mukavasti!

On todella antoisaa olla retkioppaana. Siinä saa kokea sen aitouden mikä osallistujilla on luontoa ja lintuja kohtaan. Tämän ajan kiireellinen ihminen kokee luonnon rauhoittavana paikkana, jossa saa olla hiljaisuudessa ja antaa ajatuksiensa levätä! Tässä yhteidessä haluan kiittää Nivalan kaupungin koulu-ja vapaa-ajantoimistoa siitä rakentavasta yhteistyöstä jota teemme! Kiitoksia myös 4H-kerholle todella mahtavasta yhteistyöstä! On mukavaa päättää retki ja tapahtuma, kun viimeinen kysymys on "Milloin tulet uudestaan"!!!!!!!