Lintujen talviruokinta

Nyt on taas käsillä syksystä se aika jolloin kannattaa aloittaa lintujen talviruokinta. Monet kysyvät, miksi talviruokinta on niin tärkeää? Meillehän jää tänne vain muutamakymmen lintulaji talveksi. Talven pakkasilla luonnossa oleva ravinto on vähäistä ja pitkillä pakkasjaksoilla lähes olematonta, näin ilman ihmisen apua linnut eivat selviäisi pakkasista. Talvella linnut tarvitsevat energiaa, jolloin talviruokinnan tulee sisältää paljon rasvaa. Hyviä energialähteitä ovat esim talipallot ja talipötköt. Näitä ripustamalla joko puiden oksille tai joillekin telineille saadaan perustettua jo hyvä ruokintapaikka. Lintulaudalle kannattaa laittaa auringonkukansiemeniä. Auringonkukkaa ja kauranjyviä voi sekoittaa, jolloin ruoka on monipuolisempaa. Jos haluaa panostaa kunnolla lintulaudan antimiin, niin sitä runsaampi on lajimäärä. Seoksia on monenlaisia, on pähkinöitä, hirssiä ja vaikka mitä, mutta nämä maksavat. Talven aikana ruokaa kuluu runsaasti, mitä erikoisempiä seoksia käyttää sitä kalliimmaksi tulee. Perusruokinnalla hinta pysyy kohtuudessa ja lajimäärä ruokintapaikalla on siitä huolimatta runsas.

Ja mitä talviruokinta antaa ruokkijalleen, ainakin hyvän mielen ja mielenkiintoisen harrastuksen talven iloksi. On mukavaa seurata lintujen touhuja lintulaudalla ja sammalla nähdä niiden tyytyväistä hyörinää luonnossa. Siinä myös oppii uusia lintulajeja, joita ei aikaisemmennin omalla pihalla voinut kuvittella edes olevan.

Ruokintapaikalle voi tulla myös yllättäviä vieraita, esim peltopyitä.

Ruokinnalla voi käydä sinne kuulumattomiakin vieraita. Varpuspöllö voi saalistaa päivälläkin samoin varpushaukka. Ikävintä näiden vierailussa on, kun mukaan niillä lähtee yleensä jokin tiainen. Myös oravat käyvät useasti ruokintapailalla. Näistä on haittaa niiden ahmiessa talipallot ja tiputellessa ruokaa lintulaudalta.

Nyt vain perustamaan ruokintapaikkaa, mutta samalla muistaen sen jatkamisesta koko talven yli! Näin autamme lintuja selviytymään kovienkin pakkasten yli!

Erkkilä, lintutornien keskittymä

Erkkilän kylä on rikas lintutorneista. Kylällä on kolme lintutornia. Ensimmäisenä rakennettiin Erkkisjärven lintutorni, virallisesti Aimon torni.

Tornin puuhamiehinä olivat muutamat kyläaktivistit, jotka uutteralla työllä ja rohkealla lahjoitusten keräämisellä saivat tornin aikaiseksi. Meille lintuharrastajille tornin rakentaminen merkitsi suurta harppausta harrastusessa. Tornilla on saatu viettää monet mieleenpainuvat hetket. Torni loi uutta ulottuvuutta harrastukseen. Nyt tornin ympäristö on saanut aivan uuden ilmeen. Alueelle on noussut luontokeskus luontopolkuineen ja viihtyisine taukopaikkoineen.

Toinen lintutorni nousi avain yllättäin Koistislammelle. Tämän hankkeen toiteutti ja teki Leo Kallio. Ensitöikseen han kunnosti jo lähes umpeen kasvaneen kosteikon.

Tässä yhteydessä hän vielä rakensi alueelle lintutornin. Hyvällä syyllä torni voidaan nimetä Leon torniksi.

Kosteikon ympäristöön hän on sijoittanut useita linnunpönttöjä. Tämä alue on rauhallinen retkikohde seurata esim. eri lintujen pesintää. Kolmas lintutorni on Vähäjärven kosteikkoalueella.Tämä Vähäjärven kosteikko oli myös lähes umpeen kasvanut. Nivalan kaupunki oli puuhamiehenä ja haki rahoitusta kosteikon kunnostamiseen. Nyt alue on saatu lähes valmiiksi. Alue on todella mahtava kokonaisuus. Alue käsittää useampia hehtaareja.

Alueella on useita katselulavoja. Näistä on hyvä näkyväisyys koko alueelle. On helppo seurata linnustoa ja muuta kosteikon elämää.

On myös lintutorni, josta on hyvä näkyväisyys. Tästä voi seurata ympärillä aukeavaa peltomaisemaa sekä vieressä olevaa lehtipuustoaluetta.

Parkkipaikkalla on mahdollisuus makkaran paistoon ja evätten nauttimiseen.

Ilman Nivalan kaupungin panostusta ja uutteraa työtä hankkeen eteen, kosteikko olisi jäänyt haaveeksi. Näillä kaikilla hankkeilla on alueelle luotu mitä parhaimmat edellytykset luonto-ja lintuharrastukselle! Tämä kaikki sijaitsee muutaman kilometrin säteellä samalla kylällä. Hankkeilla on ollut ratkaiseva merkitys niin luonto-kuin lintuharrastuksen voimakkaaseen kasvuun. Kiitos kaikille toteuttajille ja hankkeissa mukana olleille!

Kurkimuutto

Syksyn edetessä pitemmälle alettiin odotella syksyn kohokohtaa, kurkien muuttoa. Sään pysytellessä lämpimänä ja tuulten etelässä näytti siltä, että kurkimuutto menee myöhäiseen ajankohtaan. Samalla ajatuksissa oli pelko muuton luisumisesta pitkälle ajalle, jolloin näyttävää muuttoa ei tulisikaan, vaan kurjet voisivat muuttaa pikkuhiljaa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Sää viimein kylmeni ja tuuli kääntyi pohjoiseen. Odotettavissa oli nätyttävä kurkimuutto, olihan Oulun seudulla muuttoa odottamassa yli 10000 kurkea. Maanataina 23.9 aamulla tuuli oli lähes pohjoisessa ja ilma oli kolea. Toiveikkain mielin suunta kohti Hituran altaita haaveena kokea mahtava päivä. Tuuli oli todella hyytävän voimakas. Vaatetuksena sai olla lähes talvivaateet. Pitkään ei tarvinnut odotella, kun ensimmäset kurjet lähestyivät pohjoisesta. Laskenta alkoi. Onneksi Erkki Ylivieskasta tuli kaveriksi, jolloin seuranta helpottui huomattavasti.

Yllätys oli suuri, ensimmäisten kurkien saapuessa kohdalle, ne laskeutuivat läheiselle peltoalueelle! Sama toistui seuraavienkin parvien kohdalla. Korkeutta alas ja liitely pellolle.

Tätä jatkui lähes kaikilla parvilla, jotka saapuivat Hituran kohdalle. Erkin kanssa pohdittiin mistä moinen johtuu. Todettiin ilmavirtausten loppuvan siipien alta ja aihettavan raskaan linnun lentämisen vaikeutumisen. Pieni sadekin aiheutti ilmannosteiden loppumisen. Lähipelloilla oli suuri määrä kurkija odottelemassa sään paranemista. Sään selkiydyttyä kurjet pääsivät jatkamaan matkaa. Näky oli vaikuttava lintujen ottaessa korkeutta ja kadoten horisonttiin.

Puoliltapäivin saimme Jorman lisävoimaksi, jolloin aikaa jäi enempi petojen seurantaan. Petoja oli liikkeessä niukalti. Piekanoita oli runsaimmin, muuttohaukkaa, ampuhaukkaa, sinisuohaukkaa ja varpushaukkaa muutamia. Iltapäivällä niin peto-kuin kurkimuuttokin tyrehtyi lähes kokonaan. Päivän paras havainto eittämättä oli sepelhanhi, todella harvinainen sisämaassa. Myös merikotka ohitti Hituran. Tiistaiaamuna yritimme uudestaan, josko vielä olisi kurkimuuttoa, mutta kyllä pajatso oli tyhjentynyt kokonaan. Horisontti oli lähes tyhjä. Vain muutamia muutavia kurkia liikkeellä, samoin petomuutto oli hiljentynyt.

Kaikenkaikkiaan muuto oli hyvä. Maanantain saldo oli 8400 ja tiistaina yli 700 muuttavaa kurkea! Tässäpä muuttoa suraamassa ollut jengi!

Näin yksi kurkimuutto takanapäin. Jäljelle jäi vain tyhjä horisontti ja autio peltomaisema odottamaan uutta kevättä ja kevätmuuttoa!

Erkkisjärven ulkoilualue

Vuoden aikana Erkkisjärven lintutornin ympäristö on muuttunut täysin. Vieressä olevalle pellolle on rakennettu mahtava ulkoilualue. Aluetta kiertää polku jonka varrelle on laitettu tauluja. Ne kertovat kohteelta näkyvästä alueesta ja mitä eläimiä, kasveja, puita ja lintuja siitä voi nähdä. Tornin yhteyteen on saatu myös laituri ja nuotiopaikka penkkeineen ja pöytineen. Parkkipaikalle tultaessa siinä on päätaulu, joka kertoo alueesta ja lyhyesti Erkkisjärvestä. Alueella on myös erillinen nuotiopaikka, jossa voi viettää nautinnollisia hetkiä tulistelemalla ja ihailemalla komeaa maisemaa. Tai vaikkapa vieressä olevalla kentällä pelata beach-volleyta. On ollut mahtava kokemus olla mukana rakentamassa tälläistä kokonaisuutta. Hanke on toteutettu lähes kokonaan talkootyönä. Hanketta aloitettaessa useasti se tuntui suurelta ja jopa ylivoimaiselta, mutta kaikkien mukana olevien innostuneisuus vei hanketta vauhdilla eteenpäin. Viimeisimpänä työnä oli tarrojen kiinnitys tauluihin. Tämä oli tarkkaa työtä. Nyt on lintuharrastajilla ja luonnosta kiinnostuneilla mainiot puitteet retkeillä Erkkisjärven, taikka virallisesti Aimon tornilla. Alue on todella monipuolinen!

Retkiopastoimintaa kesällä 2013

Tässä kirjoituksessa muistelen kesän retkiä yleisellä tasolla, en kirjoita erikseen kustakin retkestä. Retkiä on järjestetty esim. Nivalan kaupungin, 4h kerhon ja yksityisten henkilöiden pyynnöstä. Retket ovat suuntautuneet Nivalan alueelle. Retkiä on ollut reilut 10 ja niissä osallistujia reilut 100. On ollut mielekästä vetää retkiä kun mukana on ollut innokkaita retkeläisiä. Näin lintuharrastus ja Birdlifen toiminta on tullut tutuksi monille. Retkillä on tutustuttu peruslajeihin ja niiden tunnistamiseen. Useat retkeläiset ovat ihmetelleet sitä voiko lähiympäristössä olla näin paljon eri lajeja. Nuorten ja lasten retkillä kohokohtia ovat myös retken ohessa olevat tauot ja niillä kerrotut lintujutut.

Myös aikuisten kanssa nuotiolla vietetyt tarinahetket antavat uutta ulottavuutta harrastukselle ja järjetötoiminnan kehittämiselle.

Nivalassa on helppo järjestää retkiä. On mahtavia retkipaikkoja, monia pieniä lampia metsäisine ympäristöineen, järviä ja koisteikkoja, joilla eri biotoopeissa olevat linnut on hyvin nähtävissä.

Retkillä voi myös tulla eteen yllättäviä ja mukavia tilanteita. Olessamme Erkkisjärven lintutornilla, niin sen viereen rakenteilla olevan luontoalueen työmiehet pyysivät retkeläisiä vihkimään uuden kaarisillan. Tämä oli retkeläisille mieleinen ja yllättävä tehtävä!

Retkillä olemme myös tutustuneet lintujen pesintöihin. Linnunpönttöihin on ollut helppo järjestää seurantaa. Niiden seuraamisella pesintä ei häiriinny. Innokkaasti serasimme kirjosiepon touhuja pesällä.

Luonnossa oleviin pesiin tutustuminen on ollut vähäistä, koska pesinnät voivat häiriintyä ja emot jopa hylätä pesän.

Positiivista on ollut se innostuneisuus millä retkeläiset ovat tutustunneet Tiira-lenteen ja siinä olleisiin juttuihin.

Syksyllä ja talvella jatkamme retkiä eri teemoin. Tällöinkin seuraamme lintuja yhtä innokkasti kuin kesällä!

Ps Kuvia klikkaamalla näet ne suurempana.

Nivalan eloralli

Nivalan eloralli kisailtiin 17.08.2013. Ralliin osallistui 4 joukkuetta ja ralliaika oli 05.00-14.00 välinen aika. Aamu valkeni vähän hämäränä mutta poutaisena. Päivällä sää kirkastui ja oli lämmin. Puolenpäivän aikoihin alkoi tuulemaan todella rajusti, mikä esti äänihavainnoin kokonaan. Rallin loputtua sää muuttui sateiseksi. On mukavaa kun rallin suosio on jatkunut vuodesta toiseen ja uusia rallaajia tulee mukaan.Rallin myötä Nivalan lintutilanne tulee kartoitettua tarkoin. Nivalassa on muutamia todella hyviä lintupaikkoja. Hituran altaat on yksi niistä.

Lajeja rallissa löytyi yhteensä 97 ja voittajajoukkue sai 83 lajia.Rallissa tuli selkeät erot eri joukkueiden välillä, mutta joka joukkue sai ässiä! Kyyhkylän Tiirat oli ykkönen 83 lajillaan, Tuulentallaajat toinen 76 lajia, Eskimot kolmassa 66 lajia ja Petospesialistit neljäs 56 lajia.

Rallin kovimpia lajeja olivat maakotka, muuttohaukka, mehiläishaukka ja harmaahaikara. Kahlaajia oli todella vähän. Niistä voidaan mainita pikkusirri ja lapinsirri. Metsäkanalintuja nähtiin myös vähän.

Linturallit ovat todella mukavia tapahtumia. Ne tuovat harrastukseen aivan uutta sisältöä ja niissä tapaa muita harrastajia. Nivalan elorallia on tulevaisuudessa tarkoitus kierrättää muillakin lähialueen paikkakunnilla. Nyt vain odottelemme seuraavaa rallia ja sen mukanaan tuomia huppuhetkiä!