Helmikuun tapahtumia

Niin se vain oli tänäkin talvena kunnon pakkaset! Nyt onneksi on jo lauhtunut huomattavasti ja on mukava ulkoilusää. Valonmäärä lisääntyy jolloin esim. tiaisten laulua kuuluu runsaasti. Kevättä kohti ollaan menossa!

Helmikuuhan on linturintamalla hiljaisin kuukausi. Silti aina jotain pientä tapahtuu. Ruokintapaikalla on monenlaista hyörinää ja vilskettä. Meillä varpushaukka ja varpuspöllö käyvät liiankin ahkerasti saalistamassa. Ei päivääkään mene ilman saalistuslentoa. Vieressä oleva metsä antaa oivan tähystys mahdollisuuden ruokinnalle.

Kyllä ruokinnalla tapahtuu myös yllätyksiä! Olen saanut yllättäviä vieraita ruokinnalle, nimittäin 21 peltopyytä on löytänyt oivan paikan ruokailla. Pyyt ovat käyneet jo viikon viraisilla ja ovat tottuneet pihapiirin ääniin.

Peltopyyt myös tutustuvat pihaympäristöön tarkkaavaisesti

Ruokailu tapahtuu sopuisasti muiden pikkulintujen kanssa

Kerhossa meillä oli taas mielenkiintoinen ilta, kun Toni kävi pitämässä esitelmän kahlaajista

Taas kerran saimme paljon uutta oppia kahlaajista ja niiden tunnistamisesta. Tälläiset luennot antavat varmuutta ja uusia pointteja kahlaajien määrittämiseen. Kerholaiset kuuntelivat tarkkaavaisesti luentoa ja välillä oli myös kysyttävää ja kommentoitavaa asiasta.

Luennon jälkeen virisi antoisa keskustelu illan aiheesta ja muustakin harrastukseen liityvistä asioista

Luonnassa retkeillessä saataa havaita monia mielenkiintoisia asioita ja tapahtumia. Eräällä retkellä eteen tuli peltopyiden yöpymispaiskasta kertovat jäljet. Alla kuva jäljistä

Pian alkaa olla käsillä pöllöretkien aika. Muutamia retkiä olen tehnyt. Huuhkajat, helmipöllöt ja sarvipöllö ovat jo aloittaneet huhuilunsa. Kevättä kohti mentäessä, myös luonnossa tapahtumat lisääntyvät vauhdilla. Nyt vain retkeilemään ja nauttimaan enenevästä valonmäärästä!

Tammikuun satoa

Niin se vuoden eka kuukausi alkaa olla elettynä! Alussa oli lauhaa ja kuun loppua kohden sää muuttui talviseksi. Pakkaset ovat vähän rajoittaneet retkeilyä ja luonnossa olemista. Mutta lohdutuksena on, että ollaan menossa kevättä kohden.

Lintukerho Larus on kokoontunut säännöllisesti. Aiheina meillä on ollut valokuvaus ja pöllöt. Hannu kertoi meille kuvauksen niksejä ja opetti perusasioita.

Tarkkaavaisesti kuuntelimme Hannun opetusta, kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä

Seuraavassa kerhossa aiheena on kahlaajat. Toni Uusimäki tulee pitämään meille aiheesta luennon.

Muutamia retkiä olen tehnyt Nivalassa, Kalajoella, Ylivieskassa ja Haapajärvellä. 12.1. kävimme Juhanin ja Sarin kanssa Kalajoella. Tarkoituksena saada vielä viimeisiä vesilintuja ja tundrahanhi, joka oli edellisenä päivänä nähty. Retki jäi vaisuksi huonon sään takia. Lunta alkoi pyryttämään todella sakeasti. Tundrahanhea ei näkynyt, mutta Letolla oli vielä laulujoutsenia ja isokoskeloita. Konikarvon satamassa oli merimetso, joka jäi retken viimeiseksi havainnoksi, sillä lunta alkoi pyryttämään todella sakeasti. Valokuvaamisesta ei tullut mitään. Ehkä kuukauden paras retki oli 22.1 Ylivieskaan. Retken anti oli todella mahtava. Tavoitteena oli Kekajärven metsäruokinta paikka. Mennessä Ylivieskan keskustasta saimme tilhet. Kekarajärvelle mennessä kelon latvassa kuin tarjottimella oli varpuspöllö. Ruokintapaikalla oli myös muita harrastajia. Pienen odottelun jälkeen harmaapäätikka lensi paikalle. Vaikka meitä oli useanmpia henkilöitä, ei tikka aristellut tulla ruokinnalle. Kuukkelia ei tällä paikalla näkynyt, joten siirryimme viereiselle ruokinnalle, josta lintu hoitui mukavasti. Harmi vain kun kamera unohtui autoon molemmilla paikoilla, joten kuvat jäivät haaveeksi.Paluumatkalla tarkkaillimme josko taviokuurnat näyttäytyisivät, mutta ei tärpännyt. Lisäantina retkelle oli vielä,kun sai tutustua uusiin harrastajiin.

29.1 kiertelimme Juhanin kanssa Nivalassa. Retki oli onnistunut, sillä tuloksena mustarastas ja kaksi riekkoa. Mustarastas oli jäänyt talvehtimaan maatilan pihapiiriin.

Riekot löytyivät Suojärven maastosta. Riekkojen löytäminen vaati vähän työtä ja onnea. Emme kerinneet kuvata lintuja, vaikka seurasimme niiden pyrähtelyä kaun.

Pihabongauksessa meillä oli lintuja vähänlaisesti. Verottiko pakkanen vai kutsumattomat vieraat ruokinnalta lintuja, nimittäin oravat ja varpushaukka ja pöllö käyvät säännöllisesti ruokinnalla. Kyllähän oravat söpöjä ovat, mutta minusta häiritsevät lintujen olemista samalla ruokinnalla.

Nyt vain odottelemme pöllöretkijä. Ensimmäisiä pöllöjä on jo kuultu, joten tästä kevättä kohden myös pöllöt aktivoituvat.

Alkuvuoden retkeilyä

Heti 1.1. teimme Timon ja Jukan kanssa Haapajärvelle vuoden ensimmäisen retken. Haapajärveltä ensimmäinen havainto oli laulujoutsen. Siitä se alkoi vuodareitten kerääminen. Keskustasta suunnistimme Petäjäkalliolle. Tämä paikka antoi meille paljon pientä kivaa. Pohjantikat olivat entisellä paikalla.

Metsäautotien varrella on iso pöllipino, jossa tikat oleilevat. Samalla pinolla palokärjet pitävät tukikohtaa. Tällä retkellä saimme selville, että pohjantikkoja on kaksi,koiras ja naaras.Lintukirjaa tutkimalla varmistimme asian

6.1. kävin retkellä Ylivieskassa. Täällä Hakalahdessa talvehtii sinisorsia, jotka olivat vakio paikalla. Samalla paikalla oli harmaalokkeja, joista tuli myös vuodari. Varsinaisesti lähdin hakemaan hiiripöllöä, joka oli jo pitempään ollut Someronperällä. Nyt ilma oli todella huono, joten hiiripöllö jäi näkemättä.
7.1. teimme Jukan, Pauli-Pekan ja Hannun kanssa retken Kokkolan suuntaan. Tavoitteena oli lapintiainen ja pikku-uikku. Päivä oli todella kylmä, pakkasta yli 20astetta. Lapintiainen jäi saamatta. Dalabackmossenilla oli hyvä metsäruokintapaikka. Vaikka lapintiaista ei näkynyt, niin muita tiaisia oli runsaasti, samoin punatulkkuja. Täältä saimme myös hippiäisen, pyyn ja urpiaisen. Meri alkoi olla melko pitkälti jäässä, joten sieltä ei paljon lajeja kertynyt. Alla olevasta kuvasta saa käsityksen miten meri oli jo jäätynyt. Kuvassa kauempana näkyy jäällä merikotka, joka jäi ainoaksi merelliseksi lajiksi.

Paluumatkalla oli aikomuksena tarkistaa pikku-uikku Kannuksessa. Ajoimme maatalousoppilaitoksen pihaan. Joki oli vielä sulana, mutta pikku-uikku oli häipynyt. Ei siis nähty. Nyt alkoi retken mielenkiintoisin vaihe. Istuimme autoon aloittaaksemme matkan kotia kohti, mutta auto ei käynnistynyt. Siinä mietittiin ja pähkäiltiin mitä tehdään. Soittokierros tutuille, mutta ketään ei tavoitettu kotoa. Viimein saimme hinausapua korjaamolle, jossa todettiin, että autolla ei voi ajaa ennenkuin tehdään pieni remontti. Auto jäi korjaamolle. Paluukyyti järjestyi avuliaitten kannuslaisten ansiosta. Kiitos vielä kerran avusta! Retki venähti aika pitkäksi, mutta ennen iltaa olimme kotona. Tälläiset tapahtumat antavat oivan lisän retkille. Ei puutu vaihtelua!
8.1. tein pienen aamuretken Nivalassa. Aamu oli antoisa! Erkkisjärvelle oli saapunut ensimmäinen koskikara. Alla olevassa kuvassa näkyy lintu jollakin tapaa.

Kuvaa klikkaamalla isommaksi lintu näkyy jotensakin. Sain vielä vudariksi peltopyyn ja räkättirastaan. Näin vuosi 2012 pyörähti käyntiin.

Vuoden viimeinen retki

28.12. teimme Pitkäsen Juhanin kans retken Haapajärven Petäjäkalliolle, jossa on metsän keskellä hyvä ruokintapaikka. Retki oli todella onnistunut, sillä jo lähtiessä omalle ruokintapaikalle pyrähti varpuspöllö saalistamaan. Sain pöllöstä muutamia kuvia.

Menomatkalla näimme kanahaukan lentelevän peltojen yllä, varmaankin oli saalistamassa. Meillä oli tietona että perillä voisi olla pohjantikka asustaen pöllipinolla. Tieto ei ollut perätön, sillä lintu todella pyrähti pinolta lentoon. Myös palokärki oli samaisella pinolla. Yritimme kuvata lintuja kumminkin siinä onnistumatta.

Itse ruokintapaikalla kävi melkoinen kuhina. Oli talitiaisia, hömötiaisia, töyhtötiaisia, sinitiaisia ja käpytikkoja.

Ehkä mielenkiitoisin havainto oli leukistinen sinitiainen. Erottui muista hyvin valkoisen pään ja yläselän ansiosta. Tämä ruokintapaikka on todella mielenkiintoinen sijaintinsa ja suuren tiaismäärän takia. Kerää myös runsaasti tikkoja ympärillä olevien kelopuiden ansiosta.

Tätä kirjoittaessa elämme vuoden viimeistä päivää. Ajatukset liikkuvat jo tulevassa vuodessa. Tammikisa on jo ovella, samoiten koko vuoden kestävä kply:n alueella oleva pinnakisa. Nämä tapahtumat antavat harrastukselle mukavan lisän. Tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto kisaan!
Kaikkille oikein hyvää ja antoisaa Uutta Vuotta!

Vuosi 2011

Nyt on taas käsillä aika, jolloin ajatukset väkisinkin viivähtävät menneessä. Kulunut vuosi oli säiden puolesta erikoinen. Alkuvuosi oli kylmä ja lunta kertyi paljon. Talven pakkasjakso oli pitkä ja suvikelejä ei ollut laikaan. Kevät oli myös pitkään kylmä, mutta lumet sulivat haihtumalla, jolloin ei tullut suuria tulvia. Alkukesä oli helteinen ja vähäsateinen. Loppukesä ja alkutalvi taas todella sateinen ja suhteellisen lämmin.

Kevättalvella pöllöjä oli runsaasti johtuen hyvästä myyräkannasta. Kartoitimme Nivalan alueen suhteellisen hyvin. Kevätmuutto tapahtui hitaasti kylmien säiden takia. Voidaan todeta muuton olleen myöhäinen.


Muutamia ajatuksia kesän linturetkistä. Meillä oli keväällä historiallinen tilanne kun saimme osallistua Nivalassa ekakertaa tornientaistoon uudella Aimon tornilla.

Kaikki joukkueessa olleet jäsenet olivat ensimmäistä kertaa taistossa mukana. Lajimäärälleen kisa onnistui meiltä hyvin, sillä saimme kasaan 68 lajia. Sisämaan tornilta hyvä määrä.

Ensikeväänä samalla joukkueella yritämme parantaa lajimäärää! Olemmehan paljon kokeneempia tälläiseen kisaan!

Lintujen pesinnät onnistuivat kohtalaisesti, olihan alkukesä lämmin ja ravintoa riitti poikasille.

Yölaulajat olivat ainakin täällä melko hiljaa. Ei mitään harvinaisuuksia löytynyt, vaikka suhteellisen ahkerasti kiertelimme varmoja paikkoja. Teimme yhden yhteisen retken laihoin tuloksin.

Ehkä kesän kohokohtana voisi pitää jo perinteistä Nivalan elorallia. Nyt ralli saavutti suuren suosion, olihan rallissa joukkueita peräti kuusi. Lajimäärät joukkueilla nousivat huomattavasti edelliseen vuoteen verraten. Voittajajoukkueella päälle 90:n. Sää ei tahtonut suosia rallia, sillä aamu ja aamupäivä oli todella kolea. Ensikesänä ralli on taas elokuussa täällä Nivalassa. Toivottavasti joukkueiden määrä kasvaa.

Lämpimän syksyn takia talviruokinnan aloittaminen taisi tapahtua liian aikaisin. Ruokinnalla on käynyt runsaasti lintuja kokoajan. Aluksi siinä kävi pari peippoa ja yksi järripeippo, mutta ilmojen kylmetessä linnut taisivat jatkaa muuttomatkaa kohti etelää. Tiaisia on ollut runsaasti, samoin pikkuvarpusia. Ehkä suurin lisäys on tapahtunut hömötiaisten kohdalla. Niitä on ollut runsaast.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille Rauhallista Joulua!

Mietteitä

On ollut erikoinen syksy ja alkutalvi. Sadetta ja lämmintä on riittänyt. Sääennusteet näyttävät ilmojen jatkuvan edelleen leutoina ja kosteina. Voi olla edessä leuto talvi. Keväällä sen sitten näkee, turha mennä ennustelemaan mitään.

Linturintamalla on nyt hiljaista. Viimeiset laulujoutsenet ovat muuttamassa etelään. Lämpimien ilmojen ansiosta vielä näkee suurehkoja joutsenparvia muuttomatkalla. Erkkisjärvikin on hiljentynyt. Viimeiset neljä laulujoutsenta lätivät sunnuntaina 27.11.

Koskikaroja ei ole vielä näkynyt Erkkisjärvellä eikä Raudaskylän muuntoaseman koskessa. Nämä paikat ovat lähes varmat koskikarojen talvehtimispaikkoja. Ehkä kunnon talven puuttuminen ei ole saanut niitä muuttamaan tänne.

Ruokintapaikalla käy melkoinen hyörinä. Tiaiset, varpuset, viherpeipot ja närhet käyvät ahkerasti ruokinnalla. Olen mielenkiinnolla seurannut kahta järripeippoa ja peippoa jotka edelleen viihtyvät ruokinnalla, josko ne yrittäisivät talvehtia täällä. Ikävintä on kun varpushaukka on löytänyt ruokintapaikan ja käy päivittäin saalistamassa. Tälle ei voi mitään, se on luonnon omaa kiertokulkua.

Syksyllä aloittanut lintukerho on lähtenyt hyvin aktiivisesti käyntiin. Olemme kokoontuneet parinviikon välein. Aloitimme toiminnan Nivalan lintuharrastajien nimellä, mutta kun kerholaisia on muistakin kunnista niin päädyimme nimen muutokseen. Pitkän pohdinnan jälkeen kerhon nimeksi tuli Lintukerho Larus. Alla olevista kuvista voi päätellä miten kerhon nimeä pohdittiin tosissaan

Syksyn kohokohta oli kun Toni Uusimäki piti meille esitelmän petolinnuista. Esitelmä oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Saimme runsaasti tietoa pedoista ja pointteja niiden tunnistamiseen. Esitelmän päätteeksi kahvipöydässä keskustelimme pitkään illan aiheesta ja näin saimme vielä tarkentaa tietoja. On ollut todella mielenkiintoista viettää kerhoiltoja mukavan porukan seurassa ja keskustella harrastuksesta. Saa vaihtaa kokemuksia ja mielipiteitä!

Elämää ruokintapaikalla

Nyt on jo aika aloittaa lintujen talviruokinta. Itse aloitin lokakuun alkupuolella ruokinnan. Heti alkoi vilkas lentely lintulaudan ympärillä. Mistä se tieto kulkee lintujen keskuudessa, missä on ruokintapaikka, saa ihmetellä. Ensimmäisenä talitiaiset löysivät paikan ja heti niiden jälkeen muut tiaiset

Samoin harakat ja närhet ovat ensimmäisten joukossa ruokintapaikalla. Käpytikat tuovat tietynlaista piristystä käynneillään. Varpuset ovat myös ahkeria käviöitä, samoin viherpeipot. Oman piristyksen tuovat myös pari peippoa ja järripeippoa, jotka ovat vielä käyneet ruokinnalla.

Paljon on keskusteltu siitä mitä linnuille antaa. Minusta on turha lähteä kovin kalliisiin vaihtoehtoihin, sillä talven aikana melkoinen määrä menee ravintoa linnuille. Käytän oma tekoista sekoitusta, auringonkukkaa, kauroja, vähän vehnää ja jos kaupasta saa niin lisään hirssiä joskus. Pähkinä olisi kyllä hyväksi, mutta niin arvokasta.

Joka vuosi useammat lintulajit jäävät tänne talvehtimaan. Ilman meidän apua ne eivät selviä talven yli. On hyvin tärkeää että perustamme ruokintapaikkoja ja huolehdimme niistä koko talven. Pienellä vaivalla saamme paljon iloa, kun seuraamme lintujen touhuilua pihapiirissä!