Kerhot talvella 2014

Jos talvi 2014 oli poikkeuksellinen, niin samoin oli lintukerho Laruksenkin toiminta. Alkutalvi meni kokonaisuudessaan pohtiessa liittymistä Pplyhyn. Asiat olivat mutkikkaita, niitä täytyi käsitellä monissa kerhoilloissa.

Haluttiin, että kaikkien kerholaisten mielipiteet tulisivat huomioitua. Ei aina ollut helppoa keskustella vaikeista asioista. Mutta jos asioihin ei puututa, niin ne eivät etene saatikka muutu parempaan suuntaan. Monissa asioissa me Laruslaiset koemme olevamme paitsiossa, samoin toimintamme ei ole saanut sitä tukea mitä sille olisi kuulunut niin rahallisesti kuin materiaalin suhteen. Toivottavasti asia saa joskus positiivisen päätöksen!

Tilanteesta neuvottelimme Kplyn kanssa täällä Nivalassa. Neuvottelu oli asiallinen ja sujui leppoisasti.

Muistettavaa on, että tässä asiat nähdään eri valossa, henkilöt eivät ns

"riitele" keskenään! Toimintakulttuuri on vain erilainen. Päästiin vihdoin myös normaaliin kerhotoimintaan. Laitoimme omat nettisivut wwww.lintukerholarus.fi Hannu työsti sivut ja opetti meille sivujen käytön. Nyt voimme toimia omien sivujen kautta niin toiminnan ilmoittamisen kuin havaintojen ja kuvien tallentamisen suhteen!

Pitkään meillä oli haaveena saada Huhtalan Kauko esitelmöimään pöllöjen ja petolintujen käyttämästä ravinnosta. Oli todella huippu esitelmä! Aika loppui kesken!

Esitelmää kuunneltiin tarkkaavaisesti. Jokainen esitetty kuva ja sana painui kuulijoiden mieliin!

Kuvien avulla saimme hyvän käsityksen pöllöjen ja petolintujen pesimäpaikoista. Tässä on turha yrittää referoida esitelmää, jokaisen täytyy se kuunnella henkilökohtaisesti. Tässä pari kuvaa Kaukon esitelmästä.

Vielä kerran Kaukolle suuret kiitokset mahtavasta illasta!

Nivalassa toimii myös kansalaisopiston puitteissa lintupiiri. Kävin kertomassa piiriläisille retkitoiminnasta ja Birdlifesta viime talvena. Piirissä opettajana toimii Juhani Pitkänen.

Vieraillessani piirissä, eräs oppilas oli tuonut nähtäväksi todellisen tappoaseen, teeren jonka selkään oli asennettu terävät piikit. Kun petolintu syöksyy teeren kimppuun niin tällöin se jää piikkien puhkomaksi. Jos ei kuole heti niin kitumalla menehtyy. Todella julmaa ja laitonta!

Tämän piirin kautta saamme uusia harrastajia. Nytkin piirissä on käynyt lähes 20 tulevaa lintuharrastajaa.

Nyt vain odottelemme alkavan kevään ja kesän linturetkiä!

Erikoinen talvi

On ollut erikoinen tämä talvi 2014. Loppusyksystä näytti talven kehityksen kannalta hyvältä. Oli kirpeitä pakkaspäiviä. Maa jäätyi ja satoi jo luntakin. Viimeiset muuttolinnutkin kaikkosivat täältä pois. Talvi voisi alkaa. Mutta kaikki ei ole miltä se näyttää. Pian alkoivat säät lämmetä, satoi vettä ja vähäiset lumet sulivat pois. Vettä satoi vielä joulunakin ja joulusää oli suorastaan kesäinen. Maisema oli kaukana jouluisesta.

Tammikuukin alkoi vesisateella ja oli lämpöasteita. Vuoden ensimmäisenä päivänä Kalajoella merikin oli sula. Joutsenet uiskentelivat kaikessa rauhassa. Oli vielä muutamia lokkeja ja vesilintuja jäänyt merelle.

Heti vuodenvaihteen jälkeen ilma pakastui ja satoi lunta. Oli jo mieli korkealla, vihdoinkin talvi!

Tätä iloa kesti vain hetken. Niinpä vesisateet alkoivat jälleen. Ilma lämpeni ja lumet hupenivat pois. Talven riemuja ei kestänyt pitkään. Helmikuussa maisema oli jopa keväinen.

Pellotkin alkoivat vihertää!

Lintutornikin odotti jo muuttolintuja saapuvaksi.

Ja helmikuun pitäisi olla talvikuukausi! Niinpä niin. Muuttolinnutkin ovat aloittaneet kevätmuuton. On tullut töyhtöhyyppiä, kiuruja ja laulujoutsenia. Todella aikaista. Toivottavasti ei tule kovaa takatalvea, niin jo saapuneet muuttolinnut pärjäisivät hyvin.

Nyt vain jännityksellä odotamme millainen kevät mahtaa olla, kun koko talvi oli lähes keväinen!

Pöllöilyä

Talvi on jo edennyt jo niin pitkälle, että on tullut pöllöretkien aika. Edellinen talvi oli pöllöjen suhteen todella hiljainen. Viime talvena myyrä- ja hiirikannat olivat lähes olemattomat. Huonoina ruokavuosina voivat pöllöt jättää pesinnät kokonaan väliin. Nyt tilanne myyrien ja hiirien suhteen on hyvä. Niinpä pöllötkin ovat aloittaneet huhuilunsa melko aktiivisesti. Helmikuun alkupuolella huuhkajat ja helmipöllöt ovat olleet ahkerasti äänessä. Kelit vain eivät ole olleet parhaat mahdolliset, on tuullut tai satanut lunta. Pikku pakkanen ja kirkas tähtitaivas, niin jo pöllöt intoutuvat aktiiviseen huhuiluun.

Oli aivan ihmeellinen tunne, kun talven ensimmäisellä retkellä kuuli helmipöllön puputuksen, sillä viime talvena en kuullut helmaria lainkaan. Nyt näyttäisi helmipöllöjä olevan kohtalaisesti. Niillä muutamilla retkillä joita olen tehnyt, helmari on ollut aina äänessä. Huuhkajat ovat myös aloittaneet huhuilunsa.

Viirupöllöt ovat olleet vielä hiljaa. Kunhan kevät etenee, niin kyllä nekin aloittavat huhuilunsa. Samoin sarvipöllöt, kunhan niiden muutto käynnistyy. Kevätmuutto niillä alkaa näinä viikkoina.

Varpuspöllöjä on näkynyt koko talven. Ne ovat vieraillet ahkerasti lintujen ruokintapaikalla, vieden mukanaan useamman tiaisen. Samoin hiiripöllöjä on tänä talvena ollut runsaasti.

Lapinpöllöjä tänä talvena ei ole tavattu yhtään. Nähtävästi niillä ei ole ollut vaellusta juuri lainkaan. Nyt on pöllöjä mukavasti äänessä, jotenka kannattaa suunnata retket öiseen aikaan metsäisille alueille. Siellä kokee upeita elämyksiä pöllöjen kera! Kuvat jotka ovat tässä jutussa poimin netistä. Luonnossa olen kuvannut vain varpuspöllön.

Helmikuun turinoita

Lintuharrastuksen hiljaisin vuodenaika on käsillä. Luonto on täydellisesti talvilevossa. Tänä talvena lintujen suhteen voidaan puhua erikoisen hiljaisesta talvesta. Olemme kiertäneet Nivalan peltolakeudet useampaankin kertaan huonoin tuloksin. Esim. peltopyitä ei ole tavattu lainkaan. Samoin Nivalan keskustan tuntumassa olevat turkinkyyhkyt loistavat poissaolollaan. Samoin urpiaisia ei löydy hakemallakaan. Pientä eloa ja jopa iloa tuovat näin talveen kasvaneet naakkaparvet. Samoin kesykyyhkyjä on mukavasti. Voihan hiljaisesta luonnosta nauttia sen komeudella, on komeita auringon nousuja ja huurteisia puita.

Metsäautoteitä ajellessa voi todeta hiljaisuuden vallitsevan sielläkin. Ainoastaan teeret ovat kerääntyneet suurehkoihin parviin. Metsoja ei löydy hakemallakaan, samoin pyyt ovat hukassa. Muutama kanahaukka kiertelee saalistulennoilla. Pian on metsänlajit lueteltu.

Koskikara on viihtynyt lähes koko talven Erkkisjärven padolla. Kovilla pakkasilla, kun sulavesi hetkeksi jäätyi, niin kara oli hetken poissa. Onneksi on ruokintapaikat, joissa käy talvilintuja ilonamme. Nyt ei ole ollut vielä mitään erikoisuuksia, vain peruslajit. Keltasirkkuja ehkä viimevuotista enemmän.

Suurin muutos on tapahtunut varpusten suhteen. Pikkuvarpuset voimakkaasti lisääntyneet ja varpuset vähentyneet. Mutta kaksi asiaa vuodesta toiseen pysyy muuttumattomana ja ne ovat oravat ja varpushaukka.

Oravat ovat päivittäiset vieraat. Ne kiipeilevät lintulaudalla ajaen samalla linnut etäämmälle. Aikansa syötyään oravat poistuvat läheiseen metsään. Näin normaali päiväjärjestys palaa lintulaudalle. Mutta oma lukunsa on varpushaukka.

Kuten tuosta kuvasta voi huomata miten piilossa se vaanii lintuja ruokintapaikan vieressä olevissa kuusissa. Sieltä se hyökkää hiljaa vieden aina jonkin linnun ruuakseen. Aina ei tunnu mukavalta sen saalistus, mutta luonnonkiertokulku on tämmöinen. Pitää vain ajatella niin, että se saalistaa elääkseen. Näin se talvi kohta taittuu kevääseen, jolloin luonnossa on taas elämää. Nyt nautimme talven komeista maisemista ja ruokintapaikan linnuista!

Pihabongaus

Pakkasten lauhduttua ovat linnutkin olleet aktiivisia, ja ruokintapaikalla riittää hyörinää. Nyt taas tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin perinteinen pihabongaus. Tunnin aikana lasketaan ruokinnalla käyneet linnut lajeittain. On välillä antoisaa pysähtyä seuraamaan pihapiirissä oleilevia lintuja. Yllätyksekseen saa huomata miten monitahoinen lajikirjo liikkuu ruokintapaikalla. Meillä suurin muutos oli harakoiden määrän kasvu edellisvuosiin verrattuna. Nyt yhtäaikaa saattoi kolmekin harakkaa olla ruokinnalla.

Närhet näyttävät viihtyvän ruokintapaikalla. Niiden määrä on pysynyt vuosittain vakiona. Närhistä ei ole juurikaan haittaa, sillä muut linnut ovat tottuneet niiden torailuun.

Todellinen haitta tulee, kun varpuspöllö on taas aloittanut vierailut pihapiirissä. Välittömästi, kun varpuspöllö saapuu lähelle ruokintapaikkaa, se tyhjenee muista linnuista välittömästi.

Siinä moni tiainen pääsee hengestään, kun pöllö napsii niitä itsensä ravinnoksi. Toisaalta tämä on normaalia luonnonkiertokulkua. Joskus se vain ei tunnu mukavalta, kun pöllön saalistus on jokavuotista.

Tämän vuotisen pihabongauksen uutena lajina oli fasaani. Lintu on käynyt ruokinnalla koko talven. Fasaani tuo uutta ulottuvuutta ruokintapaikalle, onhan se täällä harvinainen ja vähälukuinen laji pihapiirissä.

Käpytikka sitä vastoin on jokavuotinen vieras pihapiirissä. Läheisissä haapapuissa sen rummutus on niin kotoista samoin kuin vierailut ruokintapaikalla talipötkön kimpussa. Runsaslukuisin laji pihabongauksessa oli talitiainen. Niiden määrä vuosittain on lähes vakio. Pientä laskua tai nousua saattaa esiintyä vuosittain. Pihapiirinlintuja voi pysähtyä seuraamaan muulloinkin. Tällöin saa tietoa mitä omassa pihapiirissä oikein liikkuu!

Lintuharrastus - yllätyksellinen urheilulaji

Vielä vajaa viikko taaksepäin maisema oli melko kesäinen, satoi vettä ja lämpötila plussalla. Tällainen oli keli viime sunnuntaina, kun Juhanin kanssa lähdimme kiertämään peltoalueita tähtäimessä löytää jotain ekstraa. Ilma oli todella tuhruinen, näkyväisyys minimaalinen ja muutenkin ankeaa. Pitkään kierrettyämme tilanne alkoi tuntua toivottomalta. Ei edes harakkaa tai varista sattunut kohdalle! Poikkesimme jo metsäteille josko sieltä jotain tulisi kodalle. Muutamia teeriä oli koivuissa syömässä ja kanahaukka äänteli selvästi. Siinä siihen mennessä parhaat lajit. Pikkuhiljaa käännätimme auton keulaa kotia kohti tarkoituksena vielä poiketa Peräahon kautta Analan pelloilla. Pelloille saavuttuamme huomasimme kauempana suurehkon teeriparven ruokailemassa. Siirryimme lähemmäs parvea ja laskimme niitä olevan 70. Samassa parvi pölähti kiireesti lentoon. Ihmettelimme, mitä nyt? Ja todella jysähti, maakotka kierteli pellon yllä melko matalalla. Silmät pyöreänä seurasimme sen liikkeitä. Pian lintu laskeutui kynnös pellolle. Sitä sieltä etsiessä silmiin osui isolepinkäinen pienen koivun oksalla! Olipa hektinen hetki! Näin retki sai hetkessä uutta sykettä ja mielenkiintoa! Mutta yhtä jäi puuttumaan, nimittäin kamera oli kotona! Nyt olisi tullut todella ainutlaatuisia kuvia. Ei aina voi saada kaikkea.

Loppuviikkoa kohden sää muuttui kylmäksi ja tuuli kohtalaisen voimakkaaksi, saaden pakkasen tuntumaan todella purevalta. Perjantaina Jukka kyseli, josko kävisimme lauantaina Sievissä Marjutin ruokinnalla. Olihan ruokinnalla säännöllisesti vieraillut pikkutikka ja harmaapäätikka. Läheisellä peltoaukealla hiiripöllö oli asustellut jo pitkään. Eli nähtävää olisi tarjolla! Niinpä lauantaiaamuna toiveikkain mielin kohden Sieviä. Ilma oli todella hyisen jäätävä. Perille päästyämme näimme kuinka varpushaukka oli juuri napannut tiaisen ruokinnalta syöden sitä. Laitan tilanteesta kuvan, vaikka se on todella huono ilman ollessa vielä hämärä, joten terävyyttä en saanut kuvaan.

Ei tarvinnut odotella pitkään, kun pikkutikka ilmestyi talipötkölle hakaten sitä antaumuksella.

Vaikka kuinka odotimme ja tiirailimme ympärillemme, ei harmaapäätikkaa näkynyt ei kuulunut. Läksimme välillä kiertelemään peltoalueita josko hiiripöllö kököttäisi jollain langalla tai puunoksalla. Hyisessä ilmassa tiiraillessa totesimme turhan turhaksi, jotenka palasimme yrittämään harmaapäätikkaa. Varpushaukka kierteli edelleenkin ruokinnalla ajaen linnut liukkaasti pakosalle. Päivän ehdittyä jo pitkälle ajattelimme luovuttaa ja suunnata kohden kotia. Matkalla puhelimme miten hyvä ja runsaslintuinen Marjutin ruokintapaikka on. Samalla totesimme ettei kaikkea hyvää voi saada samalle päivälle. Mutta miten väärässä olimme, tulevaa ei voi ennustaa ennen kuin jysähtää!! Siinä rauhassa ajellessa Jukka toteaa, kato iso lintu edessä vasemmalla. Nopeasti jarrutus, vähän taaksepäin ja ulos autosta! Mikä näky! Maakotka lentää lekotteli rauhallisesti tien yli!! Huh huh ja voita päälle! Siinä se! Päivä sai aivan toisenlaisen sykkeen. Tästä toinnuttua jatkoimme matkaa Nivalaa kohti. Mutta tarina ei lopu tähän! Mikäs odotti meitä lähellä Nivalaa, ei mikään muu kuin hiiripöllö! Siinä se kökötti sähkölangalla! Nyt tuntui jo tilanne uskomattomalta, nähty mikä nähty ja sillä siisti!

Tämä retki hipoi jo täydellisyyttä! Ei oikein tiennyt mitä ajatteli, ihmetteli vain elämänmenoa! Ihmeellinen päivä kokea ja nähdä. Mutta Marjutin ruokintapaikka on ihmeellinen, siellä lintujen ei tarvitse olla nälissään. Ruokaa kyllä riittää kaikille!

Vaan elo se kulkee eteenpäin ja ajatus siintää tulevaan! Pian alkaa pöllöretket ja lintuharrastajan yötyöt!

Vuoden 2014 ensimmäinen retki

Niin vuosi 2014 on alkanut. Odotukset ovat suuret, monet haaveet odottavat täyttymistä, mutta mieli on silti realistinen! Retkeily aloitettiin Kalajoelta Sepon kanssa. Sää oli surkea, satoi tihkua, näkyvyys lähes nolla ja kohtalainen tuuli. Sehän jo tiedetään, lintuharrastaja on karaistunut, monet tuulet ja tuiskut nähnyt ja kokenut, elikkä sää on toisarvoinen tekijä retkelle lähdettäessä! Niinpä Sepon kanssa ajelimme Kalajoelle odottaen, mistä lajista tulisi eka vuodari. Ei tarvinnut ajaa kuin Alavieskaan, kun ensimmäinen lintu, kalalokki, pyrähti edestä lentoon. Siitä alkoi vuosipinnojen keräily! Kalajoelle savuttaessa sää oli yhtä huono kuin Ylivieskassa, satoi ja tuuli. Merellä oli kohtalainen aallokko. Kiertelimme Leton rannalla ja Vihaspauhassa. Leton rannalla oli vielä neljä laulujoutsenta ja kolme kyhmyjoutsenta. Hyvät lajit tammikuulle.

Leton rannalla oli myös mukavasti kala-ja harmaalokkeja. Isokoskelo uiskenteli rauhallisesti joutsenten seassa.

Vihaspauhasta saimme kovimmat lajit, nimittäin tukkakoskelo, telkkä, mustalintu ja merikotka. Täällä oli myös kolme isokoskeloa. Mielenkiintoisin laji oli uuttukyyhky Tyngän myllyltä. Päivä alkoi jo hämärtyä kun saavuimme myllylle. Aluksi näytti aivan hiljaiselta, mutta pulut löytyvät viereisen sillan alta palkkien päältä. Täältä löytyi myös uuttukyyhky. Pois ajaessamme Alavieskassa lensi harmaalokki parvi tien yli ja Niemelänkylällä varpushaukka niinikään lensi tien yli. Retki oli mielenkiintoinen huonosta ilmasta huolimatta. Tuli paljon mukavia lajeja, vaikka linnut tuollaisella ilmalla liikkuvat todella vähän. Lintuharrastus on siltäkin osin mukavaa, useasti retkillä tapaa muita harrastajia. Näin tulee uusia tuttavuuksia. Nytkin tutustuimme Jukkaan Kouvolasta. Hän oli tullut kyläilemään Alavieskaan ja sieltä retkelle Kalajoelle. Näin on mukava saada uusia tuttuja harrastuksen tiimoilta. Sitä ei ennakkoon tiedä missä seuraavan kerran taas kohdataan. Tässäpä Kalajoen retkeläiset.

Näin retkeily on aloitettu tältäkin vuodelta! Monta mielenkiintoista kokemusta odottaa edessäpäin!