Pihabongaus

Pakkasten lauhduttua ovat linnutkin olleet aktiivisia, ja ruokintapaikalla riittää hyörinää. Nyt taas tammikuun viimeisenä viikonloppuna järjestettiin perinteinen pihabongaus. Tunnin aikana lasketaan ruokinnalla käyneet linnut lajeittain. On välillä antoisaa pysähtyä seuraamaan pihapiirissä oleilevia lintuja. Yllätyksekseen saa huomata miten monitahoinen lajikirjo liikkuu ruokintapaikalla. Meillä suurin muutos oli harakoiden määrän kasvu edellisvuosiin verrattuna. Nyt yhtäaikaa saattoi kolmekin harakkaa olla ruokinnalla.

Närhet näyttävät viihtyvän ruokintapaikalla. Niiden määrä on pysynyt vuosittain vakiona. Närhistä ei ole juurikaan haittaa, sillä muut linnut ovat tottuneet niiden torailuun.

Todellinen haitta tulee, kun varpuspöllö on taas aloittanut vierailut pihapiirissä. Välittömästi, kun varpuspöllö saapuu lähelle ruokintapaikkaa, se tyhjenee muista linnuista välittömästi.

Siinä moni tiainen pääsee hengestään, kun pöllö napsii niitä itsensä ravinnoksi. Toisaalta tämä on normaalia luonnonkiertokulkua. Joskus se vain ei tunnu mukavalta, kun pöllön saalistus on jokavuotista.

Tämän vuotisen pihabongauksen uutena lajina oli fasaani. Lintu on käynyt ruokinnalla koko talven. Fasaani tuo uutta ulottuvuutta ruokintapaikalle, onhan se täällä harvinainen ja vähälukuinen laji pihapiirissä.

Käpytikka sitä vastoin on jokavuotinen vieras pihapiirissä. Läheisissä haapapuissa sen rummutus on niin kotoista samoin kuin vierailut ruokintapaikalla talipötkön kimpussa. Runsaslukuisin laji pihabongauksessa oli talitiainen. Niiden määrä vuosittain on lähes vakio. Pientä laskua tai nousua saattaa esiintyä vuosittain. Pihapiirinlintuja voi pysähtyä seuraamaan muulloinkin. Tällöin saa tietoa mitä omassa pihapiirissä oikein liikkuu!

Lintuharrastus - yllätyksellinen urheilulaji

Vielä vajaa viikko taaksepäin maisema oli melko kesäinen, satoi vettä ja lämpötila plussalla. Tällainen oli keli viime sunnuntaina, kun Juhanin kanssa lähdimme kiertämään peltoalueita tähtäimessä löytää jotain ekstraa. Ilma oli todella tuhruinen, näkyväisyys minimaalinen ja muutenkin ankeaa. Pitkään kierrettyämme tilanne alkoi tuntua toivottomalta. Ei edes harakkaa tai varista sattunut kohdalle! Poikkesimme jo metsäteille josko sieltä jotain tulisi kodalle. Muutamia teeriä oli koivuissa syömässä ja kanahaukka äänteli selvästi. Siinä siihen mennessä parhaat lajit. Pikkuhiljaa käännätimme auton keulaa kotia kohti tarkoituksena vielä poiketa Peräahon kautta Analan pelloilla. Pelloille saavuttuamme huomasimme kauempana suurehkon teeriparven ruokailemassa. Siirryimme lähemmäs parvea ja laskimme niitä olevan 70. Samassa parvi pölähti kiireesti lentoon. Ihmettelimme, mitä nyt? Ja todella jysähti, maakotka kierteli pellon yllä melko matalalla. Silmät pyöreänä seurasimme sen liikkeitä. Pian lintu laskeutui kynnös pellolle. Sitä sieltä etsiessä silmiin osui isolepinkäinen pienen koivun oksalla! Olipa hektinen hetki! Näin retki sai hetkessä uutta sykettä ja mielenkiintoa! Mutta yhtä jäi puuttumaan, nimittäin kamera oli kotona! Nyt olisi tullut todella ainutlaatuisia kuvia. Ei aina voi saada kaikkea.

Loppuviikkoa kohden sää muuttui kylmäksi ja tuuli kohtalaisen voimakkaaksi, saaden pakkasen tuntumaan todella purevalta. Perjantaina Jukka kyseli, josko kävisimme lauantaina Sievissä Marjutin ruokinnalla. Olihan ruokinnalla säännöllisesti vieraillut pikkutikka ja harmaapäätikka. Läheisellä peltoaukealla hiiripöllö oli asustellut jo pitkään. Eli nähtävää olisi tarjolla! Niinpä lauantaiaamuna toiveikkain mielin kohden Sieviä. Ilma oli todella hyisen jäätävä. Perille päästyämme näimme kuinka varpushaukka oli juuri napannut tiaisen ruokinnalta syöden sitä. Laitan tilanteesta kuvan, vaikka se on todella huono ilman ollessa vielä hämärä, joten terävyyttä en saanut kuvaan.

Ei tarvinnut odotella pitkään, kun pikkutikka ilmestyi talipötkölle hakaten sitä antaumuksella.

Vaikka kuinka odotimme ja tiirailimme ympärillemme, ei harmaapäätikkaa näkynyt ei kuulunut. Läksimme välillä kiertelemään peltoalueita josko hiiripöllö kököttäisi jollain langalla tai puunoksalla. Hyisessä ilmassa tiiraillessa totesimme turhan turhaksi, jotenka palasimme yrittämään harmaapäätikkaa. Varpushaukka kierteli edelleenkin ruokinnalla ajaen linnut liukkaasti pakosalle. Päivän ehdittyä jo pitkälle ajattelimme luovuttaa ja suunnata kohden kotia. Matkalla puhelimme miten hyvä ja runsaslintuinen Marjutin ruokintapaikka on. Samalla totesimme ettei kaikkea hyvää voi saada samalle päivälle. Mutta miten väärässä olimme, tulevaa ei voi ennustaa ennen kuin jysähtää!! Siinä rauhassa ajellessa Jukka toteaa, kato iso lintu edessä vasemmalla. Nopeasti jarrutus, vähän taaksepäin ja ulos autosta! Mikä näky! Maakotka lentää lekotteli rauhallisesti tien yli!! Huh huh ja voita päälle! Siinä se! Päivä sai aivan toisenlaisen sykkeen. Tästä toinnuttua jatkoimme matkaa Nivalaa kohti. Mutta tarina ei lopu tähän! Mikäs odotti meitä lähellä Nivalaa, ei mikään muu kuin hiiripöllö! Siinä se kökötti sähkölangalla! Nyt tuntui jo tilanne uskomattomalta, nähty mikä nähty ja sillä siisti!

Tämä retki hipoi jo täydellisyyttä! Ei oikein tiennyt mitä ajatteli, ihmetteli vain elämänmenoa! Ihmeellinen päivä kokea ja nähdä. Mutta Marjutin ruokintapaikka on ihmeellinen, siellä lintujen ei tarvitse olla nälissään. Ruokaa kyllä riittää kaikille!

Vaan elo se kulkee eteenpäin ja ajatus siintää tulevaan! Pian alkaa pöllöretket ja lintuharrastajan yötyöt!

Vuoden 2014 ensimmäinen retki

Niin vuosi 2014 on alkanut. Odotukset ovat suuret, monet haaveet odottavat täyttymistä, mutta mieli on silti realistinen! Retkeily aloitettiin Kalajoelta Sepon kanssa. Sää oli surkea, satoi tihkua, näkyvyys lähes nolla ja kohtalainen tuuli. Sehän jo tiedetään, lintuharrastaja on karaistunut, monet tuulet ja tuiskut nähnyt ja kokenut, elikkä sää on toisarvoinen tekijä retkelle lähdettäessä! Niinpä Sepon kanssa ajelimme Kalajoelle odottaen, mistä lajista tulisi eka vuodari. Ei tarvinnut ajaa kuin Alavieskaan, kun ensimmäinen lintu, kalalokki, pyrähti edestä lentoon. Siitä alkoi vuosipinnojen keräily! Kalajoelle savuttaessa sää oli yhtä huono kuin Ylivieskassa, satoi ja tuuli. Merellä oli kohtalainen aallokko. Kiertelimme Leton rannalla ja Vihaspauhassa. Leton rannalla oli vielä neljä laulujoutsenta ja kolme kyhmyjoutsenta. Hyvät lajit tammikuulle.

Leton rannalla oli myös mukavasti kala-ja harmaalokkeja. Isokoskelo uiskenteli rauhallisesti joutsenten seassa.

Vihaspauhasta saimme kovimmat lajit, nimittäin tukkakoskelo, telkkä, mustalintu ja merikotka. Täällä oli myös kolme isokoskeloa. Mielenkiintoisin laji oli uuttukyyhky Tyngän myllyltä. Päivä alkoi jo hämärtyä kun saavuimme myllylle. Aluksi näytti aivan hiljaiselta, mutta pulut löytyvät viereisen sillan alta palkkien päältä. Täältä löytyi myös uuttukyyhky. Pois ajaessamme Alavieskassa lensi harmaalokki parvi tien yli ja Niemelänkylällä varpushaukka niinikään lensi tien yli. Retki oli mielenkiintoinen huonosta ilmasta huolimatta. Tuli paljon mukavia lajeja, vaikka linnut tuollaisella ilmalla liikkuvat todella vähän. Lintuharrastus on siltäkin osin mukavaa, useasti retkillä tapaa muita harrastajia. Näin tulee uusia tuttavuuksia. Nytkin tutustuimme Jukkaan Kouvolasta. Hän oli tullut kyläilemään Alavieskaan ja sieltä retkelle Kalajoelle. Näin on mukava saada uusia tuttuja harrastuksen tiimoilta. Sitä ei ennakkoon tiedä missä seuraavan kerran taas kohdataan. Tässäpä Kalajoen retkeläiset.

Näin retkeily on aloitettu tältäkin vuodelta! Monta mielenkiintoista kokemusta odottaa edessäpäin!

Lintuharrastajan loppuvuosi 2013

Nyt on aika katsastaa loppuvuoden lintutapahtumat ja mielenkiintoisimmat havainnot ja muistella vaiherikkaita retkiä. Niin kesä vaihtui vääjäämättä syksyksi. Pesinnät onnistuivat kohtalaisesti. Pihapiirissä pöntöissä oli vilskettä.

Pelloilla niin töyhtöhyypän kuin kuovinkin poikasia juoksenteli vilkkaasti.

Räystäspääskyjä, törmäpääskyjä ja taivaanvuohia oli runsaasti, sitä vastoin haarapääskyjä mielestäni vähemmän aikaisempaan verrattuna. Vesilintujen kohdalla tilanne oli normaali samoin joutsenten kohdalla. Petolintuja oli niukalti, tähän osaltaan vaikutti edelleen huono myyrä ja hiirikanta.

Pähkinähakkeja vaelteli täällä muutamia. Ei mitenkään runsas vaellus.

Sitä vastoin hiiripöllöillä vaellus oli runsasta. Muutamia yksilöitä saattoi jäädä talvehtimaan tänne.

Mutta eittämättä syksyn kohokohta oli kurkimuutto. Se on sykähdyttävä ja mieleenpainuva kokemus ja näytelmä! Kokoajan menee suuria kurkiauroja kohden etelää äännellen voimakkaasti. Tänä syksynä päämuutto ajoittui yhdelle päivälle, jolloin Hiturasta laskettiin reilut 8400 muuttavaa kurkea! Huikea luku! Petolintumuutto oli hiljaista, ei suuria määriä. vain muutamia muuttavia yksilöitä.

Loppuvuoden erikoisimmat havainnot olivat harmaapäätikka ja pikku-uikku. Harmaapäätikka oli eksynyt erääseen autotalliin ja pikku-uikku oleskeli muutaman päivän Haapajärvellä.

Pikku-uikku oli niin kaukana, että kuvaa siitä ei saanut. Laitan tähän kuvan alueesta missä lintu näkyy pienenä pisteenä.

Ruokintapaikalla käyvät normaalit talvilajit. Hyörinä on vilkasta talipötkön ympärillä. Närhet kyllä löytävät ruokinnan helposti ja niitä vierailee runsaasti pitäen isoa rähinää yllä.

Uusi tuttavuus ruokinnalla on fasaani. Lähes päivittäin se käy tankkaamassa itseään.

Kaikista mielenkiintoisinta on ollut seurata ilmojen muuttuminen. Välistä tuntuu, että talvi on jäämässä väliin, niin erikoinen oli joulumaisema. Oli lumettomat pellot ja lähes kevättulvat.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille Hyvää ja Linturikasta Uutta Vuotta 2014!

Joulu

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa, kun yhtä puhdas itse olla voisin. Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa, kuin harras sävel sisälläni soisi.

Nyt on aika hiljentyä ja nauttia Joulun tuomasta rauhasta. Annetaan hetkeksi kiireen jäädä loitommalle ja mielen rauhoittua! Haluan toivottaa kaikille oikein Rauhaisaa Joulua!

Larus hengittää

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa! Näillä sanoilla voi hyvin aloittaa tämän blogin, missä tehdään katsaus lintukerho Laruksen syksyyn. Niin monivivahteinen kerhon toiminta on ollut. On jopa kyselty, että vieläköhän koko kerho on hengissä. Tässä tapauksessa voi hyvin sanoa, että kysyjä on ollut ulkona asiasta kuin lumiukko! Laruksen toiminta on edelleenkin vireää ja osallistujia on ollut vähintäänkin yhtä paljon kuin pienessä kylässä asukkaita!

Ensimmäisenä kerhoiltana pohdimme tulevien kerhoiltojen aiheita. Illat tulisivat noudattelemaan edellisvuosien kaavaa, elikkä esitelmiä mahdollisimman paljon ja muulloin hauskaa yhdessä oloa. Tämä toteutuu varmasti kun Eila on paikalla, todellinen ilopilleri! Esitelmien aiheita mm. rengastus, sirkut ja tietysti jouluinen ilta.

Raudaskosken Reijo kertoili rengastuksesta todella mielenkiintoisesti! Monet oli kokemukset ja tarinat rengastusretkiltä. Ei aina niin vaaratonta työtä varsinkaan petojen rengastus. Tämän alueen tilanne rengastajien osalta todettiin huonoksi. Uusia rengastajia ei ollut tullut ja vanhemmat rengastajat lopettelevat toimintaansa. Jonkinlainen kampanja ja kurssin järjestäminen rengastustoiminnan elvyttämiseksi olisi paikallaan, muuten rengastus alueella hiipuu kokonaan.

Reijo esitteli myös kuvia linnuista joita oli rengastanut. Todella mielenkiintoinen ilta rengastustoiminnan parissa. Ja sitten kerhon viimeinen kokoontuminen ennen joulua.

Voidaan sanoa kerhoillan olleen historiallinen. Illassa luotiin katsaus menneeseen ja viitoitettiin tulevaa! Todettiin, että mennyt on mennyttä ja tuleva uutta kokemusta täynnä, jota ei voi vielä ennustaa. Keskustelu oli syvällistä ja tapahtui suuressa yhteisymmärryksessä. Välillä ilmeet meni vakaviksi ja mietteliääksi.

Ei auttanut Juhania vaikka kuinka konvehtirasia oli vierellä, niin miettiä ja pohtia piti asioita puolelta jos toiseltakin.

Mutta illan kova hermoisin oli Jukka. Mitä hektisimmiksi asiat meni, Jukka otti hermoja lepuuttavan tauon! Kateeksi kävi!

Nyt vain mielenkiinnolla odottelemme mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Keskustelu oli yksimielistä ja syvällistä, niin katsottaessa menneeseen kuin suunnitellessa tulevaa! Vaikka asiat olivat vaikeita, niin illan tarjoilut sitä vastoin maukkaat. Tytöt yllätti joulutortuilla ja pikkuleivillä, tähän kun lisätään maukkaat kahvit ja karkit niin avot. Nyt vain katse kohti tulevaa ja positiivisin miettein eteenpäin!

Pikku-uikku

Viime viikonloppu oli mielenkiintoinen lintuharrastuksen suhteen, ensiksi perjantaina harmaapäätikka ja sunnuntaina pikku-uikku Haapajärveltä. Lauantaina Jukka soitti, Haapajärvellä pikku-uikku. Ei muuta kuin menoksi pikimmiten sinne! Ahkerasta etsinnästä huolimatta lintu pysyi piilossa. Vähän haikeana takaisin kotiin. Illansuussa Jukka ilmoitti linnun taas löytyneen ja olevan samassa paikassa kuten aamulla. Oli jo hämärtymässä, ei siis kannattanut lähteä pikku-uikkua yrittämään. Ajattelin sen löytyvän varmasti aamulla. Sunnuntaina aamulla Juhanin kanssa lähdimme jännittyneinä Haapajärvelle ajatuksena, olisikohan lintu vielä paikalla. Perille päästyämme oli vielä hämärää, mutta siitä huolimatta aloitimme tarkkailun. Jukka saapui myös paikalle ja ei mennyt kauan, kun hän ilmoitti, lintu putkessa. Ja todella siellähän pikku-uikku sukelteli! Mahtava tunne, sehän oli minulle elis! Pian myös Timo Ylivieskasta saapui paikalle ja näki linnun. Lauantaina myös Timo etsi turhaan lintua. Yritin kuvata lintua, mutta se oli kaukana, joten en saanut siitä kuvia. Jukka sai hyviä kuvia linnusta. Hänellä on parempi objektiivi kamerassa. Laitan tähän kuitenkin pari kuvaa alueesta, jossa lintu näkyy mustana pisteenä.

Monet ohikulkijat pysähtyivät juttelemaan ja kyselemään linnusta. Kuvassa pikku-uikun löytäjä Jukka Österberg ja ohikulkijat juttusilla.

Niin se vain alkutalvikin toi eliksen! Jes!