Linturetkiopas

Birdlife Suomi ylläpitää linturetkiopastoimintaa, jonka avulla tehdään lintuharrastusta tunnetuksi, ja samalla Birdlifen ja paikallisyhdistysten toiminta tulee lähemmäs linnuista ja luonnosta kiinnostuneita. Retkiopas järjestää linturetkiä ja yhteisiä tapahtumia. Näillä retkillä opas auttaa tunnistamaan lintuja ja samalla kertoo harrastuksesta ja siihen liittyvästä toiminnasta.

Viime talvena lupauduin tähän toimintaan, ja hetkeäkään en ole katunut. On ollut antoisaa ja opettavaista olla toiminnassa mukana. Nyt on saanut seurata läheltä miten aidosti ihmiset ovat kiinnostuneita luonnosta ja varsinkin linnuista. Kiinnostusta on herättänyt myös Birdlifen toiminta. Materiaali, mitä olen jakanut retkillä, on ollut kysyttyä. Olen saanut yhteistyökumppaneiksi koulut. Opettajien ja oppilaiden kanssa on tehty retkiä lintutornille ja syksyllä retkiä maastoon.

Myös yhteistyö 4H kerhon kanssa on ollut mielenkiintoista. Keväällä jäjestimme retkipäivän, jonka aikana tutuistuimme aluksi harrastukseen ja lintuihin sisätiloissa ja tämänjälkeen kävimme maastossa retkellä.

Aivan oma lukunsa oli Nivalan pitäjäviikolla järjestetty avoimetovet tapahtuma lintutornilla. Tapahtuma ylitti kaikki odotukset, sillä paikalla kävi yli 70 henkilöä!

Pitäjäviikolla järjestimme myös yhteisen linturetken maastoon. Retkeä haittasi sateinen sää. Sateesta huolimatta osallistujia oli mukavasti. Kesällä järjestimme myös kaupungin vapaa-ajantoimiston kanssa yhteistyössä lapsille ja nuorille suunnatun retken lintutornille.Tällä retkellä oli mahtavaa kokea se aitous lintuharrastusta kohtaan mikä retkeläisillä oli. Retki päättyi makkaran paistoon lintutornilla!

Koulutoimiston kanssa yhteistyössä järjestimme syksyllä päivän retken maastoon. Päivän aikana oppilaiden ja opettajien kanssa pienissä ryhmissä tutustuimme alueen linnustoon. Samalla juttelimme lintuharrastuksesta ja siihen liittyvästä järjestötoiminnasta. Nyt syksyllä ja alkutalvesta olemme 4H kerhon kanssa jatkaneet yhteistyötä. Olemme kerholaisten kanssa tutustuneet lintujen talviruokintaan ja samalla opetelleet tunnistamaan yleisimpiä talvilintujamme.

Yhteisen tapahtuman voi päättää näin mukavasti!

On todella antoisaa olla retkioppaana. Siinä saa kokea sen aitouden mikä osallistujilla on luontoa ja lintuja kohtaan. Tämän ajan kiireellinen ihminen kokee luonnon rauhoittavana paikkana, jossa saa olla hiljaisuudessa ja antaa ajatuksiensa levätä! Tässä yhteidessä haluan kiittää Nivalan kaupungin koulu-ja vapaa-ajantoimistoa siitä rakentavasta yhteistyöstä jota teemme! Kiitoksia myös 4H-kerholle todella mahtavasta yhteistyöstä! On mukavaa päättää retki ja tapahtuma, kun viimeinen kysymys on "Milloin tulet uudestaan"!!!!!!!

Pikkuruokki

Eilen 13.11. kävimme Sepon kanssa retkeilemässä Kalajoella, tarkoituksena seurata joutsenmuuttoa. Vaikka osa joutsenista on jo muuttanut, niin osa on vielä tankkauspaikoillaan odottamassa muuttoa. Jonkinaikaa seurattuamme tilannetta, totesimme haaveemme muutosta sillähetkellä olevan harhakuvitelmaa. Niin hijaista oli. Tuuli oli tosi kovaa. Mereltä aallot löivät vaahtopäisinä rantaan. Muutama joutsen siirtyi rannalta pelloille ruokailemaan.

Siirryimme Rahjan satamaan, josko siellä näkyisi jotain. Hiljaiselta vaikutti Rahjakin. Pari mustalintua kellui aallokossa, ei edes lokkeja liikkeellä. Siinä kahvitellessa totesimme retkemme menevän paremmin ulkoilun merkeissä. Kumminkin jäimme vielä hetkeksi seuraamaan tilannetta ja sitten jysähti!!! Melko lähellä rannan tuntumassa lensi pikkuruokki!!!! Kyllä siinä pumppu otti kierroksia ja kylmäntunne katosi. Sanoinkuvaamaton tunne. Jes! Linnun varmistuttua pikkuruokiksi Seppo laittoi hälyn liikkeelle linnusta. Näimme linnun laskeutuvan kauempana merelle, kovan aallokon takia emme saaneet lintua putkellakaan esille. Nyt Kalajoki antoi parastaan. Tämä havainto pikkuruokista on ensimmäinen havainto tänävuonna Suomessa elävästä pikkuruokista. Aikaisempi havainto on kuolleesta linnusta, joka oli takertunut verkkoon. Mutta pieni kaiherrus jäi mieleen, kun aamulla lähtiessä jätin kameran tahallaan kotiin ajatellen että ei siellä mitään erikoista näy. Tästälähin kamera on aina mukana vaikka pöllöretkellä! En tiedä oisko linnusta saanut kuvia, mutta aina voi jossitella ja elää haaveissa. Kuvat joita laitan tähän blogiin on aikaisemmin otettuja. Mitä kuvista, kun lintu tuli nähtyä!Mustalintuja näimme Rahjassa 8, josta 2 paikallisena. Tästä suuntasimme paluumatkalle. Heti Rahjantien vierellä istui varpuspöllö kelon oksalla aivan kuin näytillä. Ajoimme Kärkisenkylän kautta Alavieskaan. Matkalla oli 25 laulujoutsenta pellolla ruokailemassa. Kärkisenkylällä Louenevalla Lahden Timon sunnuntaina löytämä kurki oli edelleen pellolla. Pysähdyimme tutkimaan kurkea,ihmetellen mikä sillä on, kun ei ole lähtenyt muutolle. Siivissä emme havainneet mitään vikaa, mutta pyrstösulat olivat jotenkin erikoiset. Ehkä tämän takia kurki ei pääse kunnolla lentoon. Seuraamme miten lintu alkaa selviytyä talvesta ja kylmenevistä ilmoista. Pienta selviytymissuunnitelmaakin siinä pohdimme.

Kyllä tämä retki jää kirkkaana mieleen, oli se niin mahtava kokemus!

Idänturturikyyhky

Launtaina 10.11. retkeilimme Kajaanissa tähtäimessä bongata idänturturikyyhky! Meitä lähti Nivalan Nesteeltä neljä hurjaa bongaria matkaan, nimittäin Pauli-Pekka. Samuli, Hannu ja allekirjoittanut. Kajaaniin saavuttua jännitys tiheni, vieläkö lintu on paikalla. Talon isäntä oli laittamassa lisää ruokaa ruokinta-automaatteihin, ja häneltä kuulimme linnun edellisenä päivä käyneen paikalla. Vajaa puolituntia odotettuamme idänturturikyyhky lensi ruokintapaikan yli, mutta ei laskeutunut syömään. Eli lintu tuli nähtyä, mutta tavoittena meillä oli vielä päästä kuvaamaan lintua, näinollen odettelu jatkui. Ruokintapaikalla kävi monia lajeja, joten aika ei käynyt pitkäksi. Peippo oli ahkerasti paikalla, ja saimme siitä kuvia. Peipolla oli jalassa jokin sienikasvain, mutta se ei haitannut linnun liikkumista.

Myös käpytikka hakkasi talipötköä tiuhaan

Oma lukunsa olivat pulut, joita oli tosi paljon ruokinnalla. Välillä ne lehahtivat viereisiin puihin, joista taas takaisin ruokintapaikalle. Isännän kertoman mukaan niitä on aivan vaivalle asti. Tämän voi helposti uskoa, kun näki pulujen määrän.

Harvoin näkee näin asiallista ja laajaa ruokintapaikkaa. Täällä linnut viihtyvät loistavasti ja lajikirjo on monipuolinen. Tälläisen ruokintapaikan ylläpito vaatii paljon työtä ja ahkeruutta ja sammalla paljon linnunruokaa.

Mutta päivän päätähti ei enää suostunut näyttäytymään, joten emme saaneet kuvia linnusta. Retki oli silti onnistunut ja mielenkiintoinen. Idänturturikyyhkystä sain tälle vuodelle jo kolmannen eliksen, aikaisemmin kevättalvella tunturipöllö ja syksyllä harjalintu. Talon isännälle,Vilho Kalliolle, kiitokset, että saimme olla hänen pihapiirissään!

Retki Kalajoelle

6.11. teimme Sepon kanssa retken Kalajoelle Vihaspauhaan, Leton rantaan ja Kalasatamaan. Sää oli mitä ihanin, puolipilvinen ja aivan tyyni. Näkyvyys oli hyvä. Tyynestä ilmasta johtuen lintuja oli vähän liikkeessä.

Joutsenmuuttoa ei ollut juuri lainkaan, ainoastaan muutama kymmen. Paikallisena oli runsaammin joutsenia. Vihaspauhassa muutamia kyhmyjoutsenia uiskenteli tyvenessä meressä. Mustalintuja nähtiin retkellä muutamia. Vesilinnuista telkkiä oli eniten,tukkasotkia 3, alleja 2, silkkiuikkuja 1. Kovin oli rauhallista. Siinä merenrannalla kävellessä totesimme, että se ilma mikä ihmisille on mukava ja leppoisa ei linnuille ole paras mahdollinen lentosää.

Lokkeja kyllä riitti joka paikkaan. Oli mahtava seurata kahden merikotkan saalistusyritystä kalalokista. Kyllä kalalokki sai huijattua kotkat pois perästään. Merikotkilta puutui yhteistyö ja taktiikka oli väärä, antoivat lokin kaarrella vapaasti, eivät yrittäneet"pussittaa" lokkia.

Taviokuurnia oli muutolla 5 ja pulmusia kierteli Leton rannalla 35. Viiksitimali oli myös hakusalla, mutta ei vain näkynyt eikä kuulunut. Timalien määrä on tainnut laskea roimasti. Timalien osalta koko vuosi on ollut hiljainen. Tähän varmasti on monia syitä. Tätä pohtiessa emme löytäneet oiken selvää ratkaisua kannan alentumiseen.

Yhtä tyhjiä kuin rannat linnuista olivat kesämökit asukkaista. Mökkejä katsellessa tuli ajatus, siitä miten syksy ja alkutalvi on saapunut. Siinä mökit odottavat kevättä ja asukkaita kuten rannat muutolintuja. Mutta aika on nopsa etenemään, pian aurinko on taas korkealla ja elämä viriää niin rannoilla kuin mökeissä. Lopuksi laitan kuvan bongarista. Vaikka kuinka tähyää, mitään ei näy! Tälläinen oli retkemme meren ääreen!

Joutsenbongaus

3-4.11 oli Suomessa valtakunnallinen joutsenbongaus tapahtuma ensimmäistä kertaa. Tällä haluttiin kartoittaa joutsenten määrää ja niiden sijaintia marraskuun alussa.

Tällä alueella osallistujia veroitti varmaankin yhtäaikaa sattunut Kalajoen marrasralli. Itse en päässyt ralliin, jotenka kiertelin lähialueita molempina päivinä. Ilma oli todella kurja, satoi kaatamalla vettä ja pienemmät tiet olivat huonossa kunnossa. Sateesta johtuen en saanut hyviä kuvia. Laitan kuitenkin tähän pari kuvaa. Pienet lammet ja järvet olivat jääriitteessä. Tästä johtuen joutsenet lepäilivät pelloilla.

En havainnut mitään isoja parvia. Suurimmat parvet olivat Haikarassa ja Pääkönperällä. Kummassakin parvessa liki viisikymmentä joutsenta. Kaikkinensa Nivalan alueelta löysin noin 150 joutsenta. Minusta joutsenbongaus on hyvä ajatus. Vielä kun tapahtuma saadaan "uppoamaan" kansalaisiin niin määrät tarkentuvat ja joutsenten lepäilyalueet saadaan selville. Toivottavasti vuoden kuluttua tapahtuma uusitaan ja siitä tulee samanlainen perinne kuin pihabongaus!

Kply:n syyskokous

30.10.2012 pidettiin Kply.n syyskokous Kokkolassa nuorisotalo Hansassa. Osallistujia kokoukseen saapui runsaasti. Oli mielenkiintoista kuulla yhdistyksen toiminnasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Mikä ilahduttavinta, jäsenmäärä on kovassa nousussa. Tämä on merkkinä harrastuksen lisääntymisestä ja kiinnostuksesta lintuihin ja luontoon.Liittymällä jäseneksi tuemme samalla lintututkimusta ja linnustonsuojelua. Ilolla voitiin todeta Lintupaikkaoppaan valmistuminen! Näin iso urakka on takanapäin ja lopputulos todella mainio! Tämä kirja on korkeatasoinen ja antaa hyvät tiedot alueen lintupaikoista.

Kokouksessa puheenjohtajana toimi Johan Hassel ja sihteerinä Toni Uusimäki. Kokous todettiin lailliseksi ja päätösvaltaiseksi. Työjärjetykseen ei tehty muutoksia. Toni esitteli toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelmasta käytiin vilkasta keskustelua. Keskustelun pohjalta suunnitelmaan tehtiin pieniä lisäyksiä. Suunniteltiin nuorisoretkeä Ohtakariin. Retkelle osallistuisi nuoria myös täältä sisämaasta. Maali-hankkeesta keskusteltiin myös vilkkaasti. Todetiin lintukerhojen Laruksen ja Viklon toiminnan jatkuvan. Näden kerhojen toimintaa myös kehitetään. Kokonaisuutena toiminta on vilkasta ja monipuolista alueella.

Kari Koivumäki esitteli talousarvion, josta keskusteltiin vikkaasta. Todettiin talouden olevan hyvä ja tasapainossa. Ihmetellä täytyy miten pienellä budjetilla yhdistys toimii ja ylläpitää vilkasta toimintaa. Tämä johtuu suureltaosin vapaaehtoistoiminnasta!

Yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2013 valittiin Johan Hassel. Hän on hoitanut tehtävää mallikkaasti edellisinäkin vuosina, joten tehtävä jatkuu edelleen. Hallituksen erovuorossa olevat jäsenet Juhani Hannila ja Toni Uusimäki valittiin uudelleen. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Hannu Haikara.

Toiminnantarkastajiksi vuodelle 2013 valittiin Anne Mäkelä ja Sten Vikström Varalle Juhani Haapasaari. Jäsenmaksuksi vuodelle 2013 vahvistettiin varsinaistenjäsenten osalta 25 euroa, nuorisojäsenten osalta 20 euroa ja kannatusjäsentenosalta 30 euroa. Kaikki uudet jäsenet saavat liityttyään Lintupaikkaoppaan! Lintupaikkaopasta ei voida laittaa myyntiin, joten liittymällä jäseneksi saa kirjan itselleen! Näin yhdistyksen toiminta linjattiin vuodelle 2013. Tyytyväisinä toiminnan kehittymiseen ja valoisiin tulevaisuudennäkymiin kokous oli helppo päättää!

Talviruokinta

Pian koittaa se aika, jolloin on syytä aloittaa lintujen talviruokinta. Monet tänne talveksi jäävät linnut eivät selviä kunnolla talven yli ilman ihmisen apua. On mielenkiintoisaa seurata lintuja niiden käydessä ruokintapaikalla. Siinä on monenlaista kuhinaa ja hyörinää.

On myös tärkeää huolehtia ruokintapaikan siisteydestä. Monet taudit saattavat levitä ruokintapaikan välityksellä. Säännöllinen puhdistus kannattaa tehdä, ja maahan pudonneet kuoret ja jyvät on syytä korjata pois. Lintujen nokkiessa putoaa väkisinkin ruokaa maahan. Täytyy ihmetellä miten pian linnut löytävät rukintapaikat. Ei mene pitkääaikaa siitä kun aloittaa ruokinnan, niin ensimmäiset linnut saapuvat sinne.

Ruokintapaikan löytävät myös sinne kuulumattomat eläimet ja linnut. Yleensä kissat hoksaavat helpon saaliin pian, samoin ei toivotut linnut. Varsinkin talvella varpushaukka-ja pöllö vaanivat ahkerasti pikkulintuja. Mutta tämä kuuluu luonnon kiertokulkuun. Närhet ja harakat saavat myös paljon häiriötä aikaiseksi.

Laittaessa talipallot suojaverkkoon niin tällöin närhet ja harakat eivät saa niitä niin helposti

On ilo seurata miten tarkoin linnut syövät talipötköt. Ei nokita mitensattuu, vaan järjestelmällisesti kaikki.

Ja mitä linnuille sitten ruuaksi? On monenlaisia seoksia tarjolla, mutta niillä on myös hintaa. Ruokkia voi myös edullisesti. Itse käytän auringonkukansiemeniä, talipalloja-ja pötköjä ja kauranjyviä. Joskus ostan pähkinöitä, mutta harvoin niiden kalliuden takia. Jos käyttää siemenseoksia niin silloin kyllä lajikirjo on huomattavasti monipuolisempi, mutta kun ne maksavat, niin jää käyttämättä. Omalla ruokintapaikalla riittää kuhinaa perusruuallakin. Ei muuta kuin mukavia hetkiä lintujen talviruokkijoille! Se on antoisaa puuhastelua!